Miehllä kaksi tytärtä. Kummatkin vihasivat minua aluksi, nyt ovat jo tottuneet. Toinen enemmän kuin toinen, ja se heijastuu käytökseen. Nyt vanhempi kohtelee kunnioituksella ja lämmöllä, nuorempi vänkää aina vastaan. Kyse ei ole pelkästää murroiästä, vaan siitä, että nimenomaan minulle eikä isälleen puhutaan niin. Jos kommentoin - mitä tahansa, tytön selkäytimestä lähtevä vastaus on "ei tosiaankaan". Jos esitän mielipiteen, niin se on aina väärä ja huono ja siihen esitetään kommenttia - silloinkin kun minulla on kesken isän kanssa keskustelu. Tyttö heittää aina negatiivista kommenttia minua vastaan. Lapsen isä ei siihen puutu, ei kuulemma huomaa mitään erityistä. Kuitenkin toinen tyttö puhuu minulle aivan erilailla kuin vanhempi sisarensa.. En ymmärrä miten sitä ei voi olla huomaamatta. Isälleen tyttö lässyttää "Isukki-kulta" ja hyväilee ja pussailee (etenkin jos minä olen lähettyvillä):
Tänään tyttö teki synttäri kakun. Siitä oli puhetta aikaisemmin. Pyysin tekemään sen eilen, koska vieraitten takia oli tänään siivottava. Lapsi vänkää vastaan ja tekee niinkuin itse päättää. Kommentoi tytölle ja sanon myös isälle, että sama tarina kotona aivan kaiken kanssa: Jos sanon punaista, tyttö tekee sinistä. Mies sanoo olevansa meidän välissä, mutta puhuvansa tytölle. Eikä tietenkään puhu, vaan kehuu kakkua ja pyytää palan. Tämä on siis se kuvio - voi kuulostaa kamalan pieneltä asialta - mutta lapsen isä tukee tyttöä kaikessa omanpään pitämisessä, enkä saa kunnolla otetta perheen auktoriteettina ja vanhempana. Asia johtaa siihen, etten voi luottaa mihinkään mitä pyydän tytötä tai käsken tehdyksi, teen siis kaiken itse. Etenkin nyt kun minulla on kuukausi synnytykseen en enää jaksa tehdä kaikkea tuplasti vaan kaipaisin järjestystä ja toimivuutta kotiin - mutta tämä tyttö tekee just niin kuin haluaa...Kaipaisin niin, että lapsen isä näkisi ja puuttuisi asiaan, mutta kun ei näe asiaa ongelmana ei myöskään puutu.
Tänään tyttö teki synttäri kakun. Siitä oli puhetta aikaisemmin. Pyysin tekemään sen eilen, koska vieraitten takia oli tänään siivottava. Lapsi vänkää vastaan ja tekee niinkuin itse päättää. Kommentoi tytölle ja sanon myös isälle, että sama tarina kotona aivan kaiken kanssa: Jos sanon punaista, tyttö tekee sinistä. Mies sanoo olevansa meidän välissä, mutta puhuvansa tytölle. Eikä tietenkään puhu, vaan kehuu kakkua ja pyytää palan. Tämä on siis se kuvio - voi kuulostaa kamalan pieneltä asialta - mutta lapsen isä tukee tyttöä kaikessa omanpään pitämisessä, enkä saa kunnolla otetta perheen auktoriteettina ja vanhempana. Asia johtaa siihen, etten voi luottaa mihinkään mitä pyydän tytötä tai käsken tehdyksi, teen siis kaiken itse. Etenkin nyt kun minulla on kuukausi synnytykseen en enää jaksa tehdä kaikkea tuplasti vaan kaipaisin järjestystä ja toimivuutta kotiin - mutta tämä tyttö tekee just niin kuin haluaa...Kaipaisin niin, että lapsen isä näkisi ja puuttuisi asiaan, mutta kun ei näe asiaa ongelmana ei myöskään puutu.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Miehesi pitäisi tukea sinua ja puhua tytöllensä. Hyvittelemällä tyttöä hän mitätöi sinun auktoriteettiasi ja näyttää, että ei sinua tarvitse ottaa niin tosissaan, isi tykkää kuitenkin.
Miksi mies ei tee kotona? Sinä teet? Pistä mies tekemään se, mitä tyttönsä ei tee kun pyydät. Ohita tyttö ja puhu miehelle. Älä näytä mielipahaasi tytölle, vaan ole asiallinen mutta tiukka, jos ei kerrasta usko sano miehelle että tekee. Sinun ei tarvitse olla kodinhoitaja. Eikös ole niin että perheessä kaikki osallistuvat.
Anteeksi mutta olet ollut liian lepsu miehesi kanssa. Valitat mutta teet kuitenkin, arki rullaa ja miehellä ei oloissa valittamista. Miehesi tottuu että se valitus on kotona kuin tausta ääni, kaikki sujuu kuitenkin ja lasten kanssa on kivaa... Vaikkei sinulla niin olisikaan.
A. Lapsen isä on järkevä, huomaa kyllä että tyttö kiusallaan tekee tuota, mutta on senverran järkevä ettei lähde mukaan.
B. Tyttö selvästi nauttii sinun piinaamisesta varsinkin kun huomaa että näyttää tehoavan.
ja mitä ei! Isä päättää, lapsi on hänen, sekä hänen äitinsä. Sun ei kuulu puuttua tytön tekemisiin. Kunnioita häntä ja hänen päätöksiään sekä hänen vanhempiaan.
"Kunnioita häntä ja hänen päätöksiään"...
Pitäisikö ap:n sinun mielestäsi kuunnella hiljaa, ja myöntyä jokaiseen lapsen "päätökseen"?
Kuuluuko siihen mielestäsi myös tuo epäasiallinen käytös?
Näinkö sinä kasvatat omat lapsesi: Ketään muuta ei tarvitse totella kuin omaa isää ja äitiä????
Kyllä ap:lla on oikeus omassa kodissaan puuttua kaikkien lasten käytökseen, olivat ne sitten omia tai vieraita!
niin kurja elämä, että purkaa oman olonsa vieraisiin lapsiin?
Meillä käy paljon lasten kavereita ja myös minun ystävieni lapsia, enkä ala heitä määräileen ja vaatimaan miten meillä käyttäydytään, tai muuttamaan heidän olemistaan. Osaavat itsekin olla kylässä, ja hyvinpä osaavat. Ei minunkaan lapsiani kylässä kukaan ole määrännyt tai vaatinut heitä kunnioitusta samalla.
Asiat voi sanoa nätistikin, jos omaa sellaisen kyvyn, eikä suoralta kädeltä ala laukomaan vaatimuksia ja kunnioitusta. Se ansaitaan, se ei tipu hyllyltä.
on niin kurja elämä, että "oma olo" pitää purkaa vieraisiin lapsiin.
Veikkaan että kenelläkään muulla ei ole kuitenkaan niin kurjaa elämää kuin sinulla: pitää purkaa "oma olo" vieraisiin naisiin!
Hih!
Tiedätkös, sinä olet juuri se painajainen, joka tekee minun työstäni niin vaikeaa. Sinä opetat lapsillesi, ettei ketään muuta aikuista tarvitse kuunnella ja kunnioittaa kuin omia vanhempia. Ja vanhempanahan sinä et vaadi kovin kummoisia. Lopputulos on, että lapsesi käyttäytyy huonosti niin koulussa, kaupassa, kuin kavereitakin kohtaan. Mutta kun vanhempainillassa kerron tämän sinulle, sinä suljet korvasi - koska sinä ja lapsesihan olette täydellisiä, eikä Täydellisten Ihmisten tarvitse ottaa muita ihmisiä huomioon!
Saako sinun tai muiden lapset sinun kotonasi esim. haistatella, tai muuten käyttäytyä ylimielisesti?
Tästä mielestäni oli kysymys ap:n aloituksessa. (Ja myöskin se, ettei isänsä puutu asiaan.)
Minun kotonani ei ainakaan kiroilla eikä haistatella, siihen kyllä puutun oli sitten omia tai vieraita!
Että jos tyttös olisi sinun, tilanne olisi ihan samanlainen. HHHSshhehehe. tai ainakin toi kuulosti ihan meidän tilanteelta, enkä edes voi sanoa että tyttö ei olisi minun.
Eikös se nyt ole ihan sama, onko se kakku sininen vai punainen. Hittoakko määräät sellaisia asioita? =eli, mikset pannut siivoamaan sitten jo eilen? (Hyvä mun on sanoa, ans ku mä kerron kuinka meillä kävi)
Joo, mun tytärpä rupeskin, sitten kun piti siivota, tekemään uutta järjestystä omiin huonekaluihinsa, siirtämään kirjahyllyjään, ja jukolauta että oli huone kuin pommin jäljiltä, ja mä revin hiuksia, Ja jouduin tekemään sen kakunkin ihan yksin. Hitto jos oliskin voinut sanoa että et ole mun lapsi........
Joo, ja meillä on toi tilanne muuten aika sama, kun meilläkin on vauva, 7 kk, ja tytär 19v.
Ja en edes sekoittanut vielä tähän soppaan 18v poikaani jolla on kans oma tahto.
Olenkin sitä mieltä, että ihan turhaan haet sitä että lapset olisivat jotenkin SINUA vastaan, tai hittovie? ehkäpä minunkin lapseni sitten ovatkin henkilökohtaisesti MINUA vastaan, ei vaan ole tullut mieleen.???
Eiköhän se vaan ole kuitenkin ihan normaalia murrosikää. Kaikessa komeudessaan.
Perinteisesti rajoja kokeillaan samaa sukupuolta olevan perheen aikuisen kanssa - jos välit ovat tarpeeksi turvallisella pohjalla siihen.
Ja toista sukupuolta olevan kanssa ollaan hyvää pataa. Isien tytöt ja mamman pojat, niinhän se menee ;-)
ja pahaa sellaista
Tyttölapset tempuloi äitiä tai äitihahmoa vastaan ja poikalapset enempi isähahmoa vastaan murkkuillessaan.
Meidän uusioperheessä on ollut neljä lasta: miehen poika ja tytär ja minun kaksi tytärtä. Pojan kanssa minä pääsin helpolla mutta mies sai kyllä olla pitkittäin ja poikittain... tytöt ovat joka ikinen laittanut minut vuorollaan koville - miehen tyttären kohdalla siitä sai vähän osansa tytön omakin äiti, mutta omien tyttärien kanssa "saan" kaiken uhittelun ihan ite.
Isän pitäisi kantaa oma kasvatusvastuunsa.
Ole kuin et huomaisikaan ainuttakaan negat. kommenttia, joita tyttö laukoo. Älä kiinnitä mitään huomiota. Laita isä järjestämään syntymäpäiväkakun leivonnan aikataulutus. Sano että jos sinun apuasi joku kaipaa, olet käytettävissä vain ja ainoastaan silloin ja silloin. Niin voit rauhassa tehdä asiat omassa järjestyksessäsi. Jos sitten kakku jää leipomatta, kerro vieraille, että voi voi, tilanne on nyt tämä, koska asia oli isän vastuulla. Uskoisinpa, ettei kovin montaa kertaa isäkään viitsi sellaista häpeää tuntea.
Tyttö ei ole ongelma, vaan isä joka ei tue sinua. Toinen vaihtoehto tytön sanomisien huomiotta jättämiselle onkin kiinnittää niihin ylenpalttisesti huomiota huumorilla, niin että tyttö näkee, ettei sinua paljoa hetkauta alaikäisen kommentit itseäsi vastaan. Jos vaikka sanot että olisipa hieno päivä lähteä kaikki pulkkamäkeen ja retkelle, ja tyttö toteaa siihen ettei todellakaan, paisuttele suureen ääneen sitä kuinka typerä olitkaan, että eihän sitä nyt kukaan ihminen koskaan halua lähteä pulkkamäkeen niinä harvoina päivinä kun Suomen talvessa enää lunta on, että miten mitään niin typerää saatoitkaan ehdottaa, että tietenkin tyttö on täysin oikeassa, EI TODELLAKAAN kannata koskaan nauttia elämästä muistelemalla millaista olikaan pulkalla laskeminen ja lämpimän kaakaon juominen mukavassa talvisäässä. Päivittele sellainen tovi, ettei tytön isäkään voi olla huomaamatta mitä olet tarkoittanut tytön asenteella sinua kohtaan. Toista tämä jokaiseen negatiiviseen itseesi kohdistuvaan hyökkäykseen myötäilemällä humoristisesti ylilyöden tytön kiusantekoa. Kyllä siinä pian väsyy tyttö, kun huomaa ettei saakaan mieltäsi pahoitettua, vaan sinäpä vielä vähän pilailet hänen kommenttinsa kustannuksella.
Jos hän suoraan sinulle sanoo jotain sen tyylistä, ettei pidä sinusta tai että olet hänen mielestään tyhmä, näytä jälleen, että sinun itsetuntosi kyllä kestää hänen arvionsa sinusta, eikä muuta omaa käsitystäsi itsestäsi. Sano että tytöllä on täysi oikeus ajatella niin jos tahtoo. Ja sano että sinä olet hänestä täysin päinvastaista mieltä. On vaikea ilkeillä jollekin, joka ilmaisee pitävänsä toisesta kuitenkin, riippumatta siitä mitä toinen suustaan päästää.
Sellaisia ne lapset ovat, olivatpa omia tai toisen.
Pistä isä omaan vastuuseensa ja anna huumorille valtaa.
Olipa kyseessä uusperhe tai ydinperhe, kasvatusasioissa pääperiaate on sama: vanhempien täytyy olla yhdessä rintamassa. Piste.
Kiitän kaikkia kommenteista.
Joitakin asioita haluaisin lisätä. Joku oli sitä mieltä, että miehen tyttäret ovat "vieraita", ja määrätä saa vain isä ja biologinen äiti. Lapset asuvat minun kanssani 24h, ja olen ainoa äiti, joka heillä on. Mielestäni heillä on oikeus niin rajoihin kuin rakkauteen minun puoleltani - yhtä paljon ja samoin ehdoin kuin minun omilla biologisilla lapsillani. Jos minä kuolisin, minun lapseni jäävät ei-biologiselle isälle ja samoin tyttäret jäävät minulle, jos jotakin tapahtuu. Eikö tuolloinkaan kukaan saisi määrätä lapsia (olla siis vastuussa), koska biologista sidettä ei ole? Vanhemmuus ja aikuisuus ei ole verestä kiinni. Tätä henkilöä, joka kommentoi "mikä sinä olet määräämään" kehottaisin omalla kohdalla miettimään kenen tahansa aikuisen roolia suhteessa lapsiin, opettajien, valmentajien jne. Lapset eivät ole kypsiä päättämään "omista asioistaan", aikuisilla on vastuu, ja siksi aikuisia tulee myös totella.
Aloitteessani oli varsinaisesti se pointti, että isä ei jaksa/halua puuttua tytön touhuihin. Silloin kun hän huomaa tai ei voi olla huomaamatta kommentti on tyyliin "en jaksa riidellä" tai "en jaksaisi nyt pahottaa omaa mieltäni". Näitä tilanteita on: Esim. viime viikonloppuna oltiin syömässä (4 lasta ja 2 aikuista) ja kehotin ottamaan 8-12euron listalta ruuan. Tämä tyttö ilmoittaa että vaan syö 27euroa maksavan sisäfilepihvin, ja eturuaaksi sitä ja jälkiruuaksi tätä. Isä katsoo itsepäistä tyttöä surkeana ja myöntyy. Isä näkee kun pudistan päätäni ja kuiskaa minulle, ettei nyt jaksaisi riidellä.. Tässä tilanteessa en tarkalleen tiedä haluanko kunnioittaa puolisoni mielipidettä ja tahtoa, sillä yhdelle lapselle periksi antaminen johtaa toisten väheksyntään. Kaikilla perheen lapsilla pitää olla samat säännöt ja oikeudet, oli biologisia tai ei.
Olen sen kirjoittajan kanssa samaa mieltä, että oli kyseessä ydin- tai uusperhe, vanhempien olisi oltava samassa rintamassa. Juuri nyt ei olla miehen kanssa. Mököttää tuolla sohvalla, koska sanoin, ettei voi antaa tytön tehdä oman päänsä mukaan.
Tyttö on huoneessaan ja miettii mitä tekisi. On ollut tänään mielin kielin, koska odottaa lahjoja. On jo kysynyt missä viipyy.. Lahjat viipyy, kunnes tulee puhumaan.. Mulla on aikaa odottaa..
ja lapselliselta. Ja toiseksi sinä et määrää sitä kenelle kuoltuasi lapset menevät. Sinä voit siitä tehdä "testamentin" mutta oikeus päättää lapsien kohtalosta menevätkö biologiselle isälleen vai miten...
Sinähän varmaan odotutat lasta niiden lahjojen kanssa vaikka loppuelämäsi, kunnes saat tahtosi läpi. Olethan aikuinen ja sinulla on siihen oikeus!
En sotkisi tuota lahja juttua tähän muuhun asetelmaan, sillä tuollai hän oppii että olet ostettavissa, ja periaatteesi ovat materialistiset.
Rakkautta, synttäreitä ja riitoja ei tule sekoittaa keskenään. Rakkauden on oltava rajatonta ja turvallista.
Siis aivan käsittämättömiä kommentteja!! Lukisitte ihmiset vaikkapa kasvatuspsykologiaa ennen kuin kirjoitatte tänne omia idioottimaisuuksianne (tosin se kyllä vaatii tietysti jo sisälukutaitoa sekä hieman myös sivistystä...)
Onko sinulla edes omia lapsia??? Annatko heille kaiken periksi? Jos, niin tervetuloa maailmaan taas yksi pikku tyranni, joka luulee, että maailma pyörii hänen ehdoillaan.
Vähän vähemmälläkin älyllä luulisi ymmärtävän, että kyseessä on murkku, joka on huomannut etteivät vanhemmat pelaa samaan pussiin. Käyttää sitä vain taitavasti hyväkseen. Oletko koskaan kuullut sanontaa "rajat ovat rakkautta"?
Lastenpsykiatrien mukaan nykynuoriso ei suinkaan voi huonommin kuin ennen (kuten usein väitetään), vaan ovat kasvaneet ilman rajoja. Rajat nimittäin luovat lapselle ja nuorelle turvallisuuden tunteen, ikään kuin "pehmeät seinät", joihin hakata päätään. Jos kotona ei anneta rajoja, nuori etsii niitä niin kauan, että ne tulevat vastaan. Ja nehän tulevat, viimeistään lain ja esivallan muodossa.
Ja ap: sillä "ettei mies halua pahoittaa mieltään", hän vain väistelee vastuutaan. Pistä ukko kuriin tai mene lakkoon :)
AP: Jos olisit kysynyt asiaa "Kasvatus"-palstalla, etkä maininnut olevasi äitiPUOLI, olisit saanut pilvin pimein avuliaita neuvoja SUPERäideiltä. Mutta lasten kasvatushan on erilaista riippuen siitä, kuka kysyy, vai mitä ;)
Tulee suuria ongelmia yrittää toimittaa lapset biologiselle isälle. On kuollut. Kuten mieheni tyttärien äitikin. Olen virallisesti kaikkien perheemme lasten huoltaja, kuten on aviomiehenikin.
Ja voin kertoa, että moni hyvä asia tulee odottamalla. Ne keskustelutkin. Etenkin nuorten kanssa.
Ei kuin juuri noin. Jälkiruoka pääruuan jälkeen. Telkkari kun läksyt on tehty. Ulos kavereitten kanssa kun koti on hoidettu - ja jos lahjaa antaa, niin sitä ennen jutellaan, että suhde on kunnossa. Vanhemmat eivät ole mitään materia-automaatteja, joiden itsestäänselvästi tulee penskoilleen ostaa kalliita kännyköitä ja merkkivaatteita.
En antaisi isoäitien tai kenenkään antaa lapselleni lahjaa, jos lapseni on käyttäytynyt epäkunnoittavasti. Ensin pyytää anteeksi ja katuu tekoaan - sitten voidaan antaa lahjat.
Se on rakkautta, että keskustelee ja yrittää auttaa lasta löytämään itsensä, ei se että syytää päälle lahjoja.
ja se nyt ei ole *askankaan arvoinen. Anteeksipyynnön täytyy tulla tytön omasta tahdosta, silloin hän on ymmärtänyt mitä anteeksi pyytää. Eikä toista virheitään.
Sulla on jyvät ja akanat sekaisin.
Kuulostaa kyllä kovin tutulta. Meillä myös mieheni tekee kaikkensa että lapsen mieltä ei pääsisi mitenkään pahoittamaan. Minä en saa nuhdella hänen lastaan enkä luoda rajoja ja sääntöjä tähän perheeseen. Minut on vaiennettu. Minä en saa osallistua asioiden keskusteluun mieheni ja tämän lapsen kanssa. Kuulen kuinka tämä lapsi valehtelee, ja kun korjaan miten asia on, mieheni pyytää minua "pitämään suuni kiinni".
Tälle lapselle lähdetään heti hommaamaan kaikkea mitä hän tarvitsee. Minusta tämä on epäreilua muita lapsia kohtaan.
mitään vinkkiä, koska et kerro tyttöjen ikiä etkä kuinka kauna äidin kuolemasta jo on. Surutyö on aikaavievä prosessi, jota murrosikä ei varmaankaan helpota. Tyttö varmasti kaipaa äitiään... Onko teillä kontaktia äidin sukuun?