HEI ! Kun lueskelin tätä palstaa niin ajattelin kertoa, että minun lapseni on sijoitettuna perhekotiin, ollut siellä pian vuoden. Aikanaan päädyin tähän sijoitusratkaisuun yhdessä koulun ja sosiaalitoimen kanssa ja täytyy sanoa, että se oli paras ratkaisu, minkä siinä tilanteessa olisin koskaan voinut tehdä. Tämä perhekoti, missä lapseni on, on aivan ihana paikka, siellä olevat työntekijät ovat mahtavia ja lapsen koulu on kyseisellä paikkakunnalla alkanut mennä todella hyvin, keskiarvo nousi kohisten heti ensimmäiseen todistukseen. Eli halusin vain sanoa, että hyviäkin paikkoja on olemassa, ei kaikki ole niin huonoja, mitä tätä palstaa lukiessa tuli esiin. Toisaalta taas, ehkä sitä hyvästä ei niin paljon kerrota, mutta meillä on ollut paikan suhteen hyvä onni, parempaan paikkaan lastani en olisi voinut saada. Tietenkin koti on aina se paras paikka, mutta meillä se kotona oleminen ei vain enää luonnistunut...
HEI
Äiteevaan
11655
0Äänestä
Vastaukset 11
Vanhimmat
tuossa tilanteessa?
Kyllä minun lapseni koulunkäyntiin ei tullut apua ennen kuin nimenomaan huosta piti saada puretuksi ensin ja vasta sitten saatoin anoa hänelle sellaisia apuja, jotka ovat kunnolla auttaneet.
Mikään ei ole koskaan vaikuttanut niin lapsen vointia huonontavasti kuin huostaanotto.
No jos onnekas onkin,niin hienoa että on,mitä se sitten kellekkään muulle kuuluu,se on sivullisten niin helppo laukoa kommentteja,kun ei voi mitenkään tietää,että mikä on jonkun toisen lapselle parasta.Jokainen lapsi on oma yksilönsä,toisille auttaa,toisille ei! Asiat kun ei ole niin mustavalkoisia.
miten sitä voisi äitinä tietää, mikä on lapselle hyväksi, kun lapsikin on vähintään ristiriitainen omasta tarpeestaan. Tässä meidän perheen tarina. Kun poika syntyi, olin 18. Aluksi kaikki meni, niinkuin vähän meitä vanhemmillakin vauvaperheillä, eli välillä valvottiin öitä, mutta pääsääntöiseti meni mukavasti.
Pojan ollessa noin 1,5-v hän alkoi käyttäytymään oudosti. Kun esim. työnsin häntä rattaissa, hän pudottautui alas päälleen. Hankin valjaat, jonka jälkeen hän kiermurteli niin, että oli muutaman kerran hirttäytyä valjaisiin. Isä oli tuolloin matkatöissä. Hänen ollessa paikalla poika käyttäytyi normaalisti. Samoin kun mummot riensivät avukseni. Aina kun jäimme kahden poika käyttäytyi itsetuhoisesti, minä ahdistuin ja poika lisäsi vauhtiaan ja minä ahdistuin lisää. Isä otti työtä kotipaikkakunnalta, mutta sama meno jatkui päivisin isän ollessa töissä.
Sairaalaan jouduimme menemään muutaman kerran tikkauttamaan auennutta päätä. Tälläisellä käynnillä pyysin sairaalasta tutkimuksia pojalle. Diagnoosiksi ehdotettiin Fetalialkoholisyndroomaa, jonka olisin hyväksynyt (vaikka en ole koskaan maistanutkaan alkoholia), että olisin saanut lapseni kuntoutuksen piiriin. Seuraavan kerran sitten mentiin sairaalaan ambulanssilla, kun poika ekaluokkalaisena riehui puukkojen kanssa. Silloin hän jäi psykiatriselle osastolle akuuttihoitoon. Kotiin hän palasi ilman diagnoosia pillereiden kanssa. Aina kun hän riehaantui lääkitystä lisättiin. samoin tuli ad/hd epäily ja uudet pillerit koulussa keskittymiseen.
Sitten alkoivat minun huorittelu ja koulusta ja kotoa karkaamiset. Isän ja mummojen läsnöollessa poika oli kuin eri lapsi. Tämä oli yksi este diagnoosin saamiseksi. Sairaala ehdotti sijoitusta koemielessä ja se tehtiikin. Aluksi 3kk ja sitten toiset 3kk. Sijoituspaikassa ja uudessa koulussa kaikki on sujunut. Aluksi luulin kaiken johtuvan vieraskoreudesta pojan puolelta, mutta nyt kun 2 vuotta pysyvääkin sijoitusta on kulunut, kaikki siellä sujuu. Lääkitys on purettu muuten, paitsi kotilomilla (joka toinen viikonloppu). Poika on solakoitunut ja nauravainen. Kun levottomuus iskee kotilomalla, poika itse ehdottaa, että voisi palata sinne aikaisemmin. Niin on tehtykin ja pahimmat riehaantumiset on vältetty. Vaikka hän viihtyy sijaiskodissaan, hän myös haaveilee ajasta, jolloin hän taas pystyy muuttamaan kotiin. Miksi näin on käynnyt? EN TIEDÄ, eikä tiedä lapsikaan.
olla sinussa. Järkyttävä stoori
Sinut pitäisi tutkia, jonka jälkeen isoäitien pitäisi hoitaa poika ja sinut passittaa johonkin toiseen perheeseen äidiksi. Lomat kahden viikon välein nykyisessä perheessäsi.
ompas kyllä typerää tulla sanomaan tollaista,kun et voi mitenkään tietää mikä on asian oikea laita.Kukaan ei ole täydellinen äiti...
itse hain diakonissalaitokselta lapselleni lastenkoti paikkaa, kun mies pahoinpiteli lasta ja mua, asia käännettiinkin siellä niin päin että mulle tuli valvotut tapaamiset ja isälle vapaat viikonloput! suomessa kaikki on mahdollista!!!!kaikki hoitopaikat ei olekaan hyvi, varokaa mihin lapsenne annatte, pakkohuostaanotto vaika itse pyysit apua!!!!!
ns. lastensuojelu Suomessa. Toivottavasti olet tehnyt rikosilmoituksen asioitanne huseeranneista viranomaisista. Voi Jesus!
olen ollut itse samanlaisessa tilanteessa kuin sinä ja sijoituksesta on ollut paljon apua lapselleni,koulunkäynti sujuu paljon paremmin ja muutenkin on parempaan päin menossa.
itse annoitte lapsenne huostaan! Mutta kun tällä on paljon sellaisia joilla on aiheettomasti huostaanotettuja lapsia ja lapset kärsivät sitten vielä sijoituspaikoissaan!Niin en kyllä sinuna kauheesti tulisi tänne kehumaan moisilla!
on sitten osunut helmi sikojen joukkoon. Varmasti on prosentteina yhden käden sormissa se osa sijoituspaikoista, joista voi puhtaalla omalla tunnolla sanoa että ovat IHANIA! Olkaa onnellisia siitä, ja kannattaisi varmaan lotota ;) Todennäköisyys lottovoittoon on varmasti samaa luokkaa kuin IHANA sijoituspaikka.