Et koskaan voi minua unohtaa
vaikka et suostunut edes katsomaan.
Näit vain peilin, kauniin itsesi
kuvajaisen menneen lapsuutesi.
Valkeus kaukana heijastuksen
läheisyyden kaipuu, kosketuksen.
Olet sinä, niinkuin minäkin
kuva tuskan inhimillisin.
vaikka et suostunut edes katsomaan.
Näit vain peilin, kauniin itsesi
kuvajaisen menneen lapsuutesi.
Valkeus kaukana heijastuksen
läheisyyden kaipuu, kosketuksen.
Olet sinä, niinkuin minäkin
kuva tuskan inhimillisin.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tuli pysähdys monta kertaa kun luin runoasi
Näin minä haluankin runon vaikuttaa
Kiitos
pysähtyminen on usein hyvin tarpeellinen taito elämässä:)
Kiitos Peres sanoistasi; lämmittivät kirjoittajan mieltä.
Vr
Sanat nuo esiin tuo
sen viileyden
Mit rinnassaan kokee
Samassa veneessä.
"Olet sinä, niinkuin minäki
kuva tuskan inhimmilisen".
Käytännössä koettua, ei vain mitä kansien sisällä kerrotaan. Huokaus ..hiljainen olo.
Valkoinen ruusu,Sinulle kiitos..Liisa
sanoistasi. Toisaalta ajatuksellisesti tuska on kaikille sama; kokemuspohja vaan erilainen.
Valoakin tässä runossa on; jos ei suostu näkemään omaa itseään, ei omaa kykyä nähdä toista, kuin heijastuksena/ menneisyyden varjona.
Siis rakastakaamme itseämme sellaisina kuin olemme:)
Kiitos sanoistasi Liisa.
Vr
toiselle tuskaa,joko tieten tahtoen tai tietämättään... se on vain veteen piirretty viiva.Mutta kuka heittää sen ekän kiven ?
No kiitos runostasi kuiteniin!
runo sisälsikin pyynnön "nähdä oma itsensä"? Eikä pelkkää peilin heijastusta, jonka näkeminen on menneisyyden varjo; ei tila tässä ja nyt. En tiedä...
Kiitos kommentistasi.
Vr
Peiliin tuijottaessaan
jää kiinni itseensä
aikaan menneeseen
ei erota tulevaa
ei edes nykyhetkeä
läheisyyden kaipuu
iholla kihelmöiden
odottaen kosketusta
rakkaan läsnäoloa
että hän näkisi
kaikesta huolimatta
Runosi kosketti minua, pidin, kiitos!
tuskakin on osa hyväksyttävää inhimillisyyttä; rehellisesti kohdattuna.
Kiitos sanoistasi.
Vr