Olen tehnyt onnettomuudekseni lapsen miehelle, joka kulkee vieläkin vaipoissa kotonaan.
Tarvitsen kunnon neuvot ja vinkit, miten saan tämän tilanteen sujuvasti hoidettua kotiin.
Meillä on yhteishuoltajuus, kunta maksaa elarit.
Meillä on tuhat km (suunnilleen) välimatkaa, eli kovin usein ei lapsi näe isäänsä.
Minä käyn osa-aikatöissä ja hän on töissä vanhempiensa firmoissa.
Lapsi on kuusivuotias, älykäs ja terve mukula, välillä riiviö, välillä enkeli. Auttaa minua kotitöissä ja on muuten varsin mukiinmenevä mukula, mutta ei auta, olen väsynyt.
Minulla ei ole ollut puoleen vuoteen viikonloppua itselleni.
En saa hengähdysaikaa mistään, satunnaisesti kaverini katsoo lastani yön, mistä olen suunnattoman kiitollinen.
Minulla ei ole sukua, ei ketään joka auttaisi. Olen totaalisen yksin, ja olen jo tottunut siihen.
Mutta se ei ole se pääpointti, vaan kerron taustoja siihen, mikä minulla korpeaa ja niin jumalattomasti että tekisi mieli alkaa kirkumaan ja nakkoa tavaroita seinään.
Tämä mies on tapaus, joka on vielä vanhempiensa elätti. Hän ei ole kertaakaan osallistunut poikansa matkakuluihin kun poika on matkustanut häntä tapaamaan. Mummi on maksanut nämä matkat ja minä jonkin osan kun olen kuskannut lentokentälle.
Hän ei välitä tulla meille, koska siinä kuluu rahaa.
Kun poika on hänen luonaan, poika on oikeasti mummolassa. Mummo hoitaa lapsen ja on pojan kanssa, isi voi olla ryyppäämässä kavereitten kanssa, viettämässä villiä poikamieselämää.
Kukin tyylillään, mikäs se siinä.
Mutta mikä helvetin väkipakko, kun silloin kun poika tulee mummolaan, on isin lähdettävä viikonloppujuomingeille kahdensadan km.n päähän.
Mummo hoitaa poikaa, ja touhuaa sen kanssa, isi asuu ihan muualla, joskin mummon elätettävänä.
Mummo on myös selittänyt minulle, miten paljon parempi poikani olisi siellä hänen luonaan. Kuinka paljon enemmän poika oppii hänen luonaan ja kuinka paljon enemmän hänellä olisi tarjota.
Niin, ovathan he rikkaita.
Minä en ole.
Olen juuri se köyhä yh, yhteishuoltajan kaavussa.
Kun poika tulee mummolasta, hän on riidanhakuinen, itkee huutaa ja kiukuttelee.
Hän on ihan mahdoton.
Mummo kyllä hemmottelee poikaa, mutta hemmotelkoot.
Kun poika tuli viime kerran syksyllä mummolasta, hän pissasi housuihin päivin ja öin.
Lisäksi hän oli aggressivinen ja kävi päiväkodin työntekijöiden kimppuun.
Sen takia sanoin eksälle, että jos haluaa nähdä jouluna, meille voi tulla.
Kyllä hän tuli.
Ja mitä se teki...
Istui sohvalla aamusta iltaan ja joi.
Välillä aukoi mulla turpaansa ja uhkaili minua että hänen suvullaan kyllä on rahaa jos hän haluaa pojan itselleen.
Mitä lomaa se minulle oli?
Oli minullakin suunnitelmia, kyllä minäkin halusin lähteä ulos.
Minun piti tehdä sitä ja tätä ja nauttia siitä että saan tulla ja mennä.
Sen sijaan kuuntelin humalaista miestä ja sen natinaa siitä, kuinka poika on vieras hänelle.
Välillä mentiin lujaa siinä, että kuinka olen huono äiti ja paska ihminen, välillä hän itki kun ei osaa olla poikansa kanssa.
Viimeisenä päivänä kun hän oli surkea, sain puhuttua että vie poikas ees hampparille, tehkää jotain kahdestaan.
Ja eksä sanoi, että koko poika on hänelle vieras.
Vastasin, että kun se ei ole huolehtinut pojastaan kahteen vuoteen, niin voi käydä.
Sanoin myös, että joku päivä poikasi ei halua nähdä sinua, kun sinä et tee sen kaa mitään, etkä huolehdi siitä.
Ja niin kävi.
Lapsen pitäisi lähteä nyt mummolaan, minä saisin pari viikkoa lomaa, jota niin kipeästi tarvitsen.
Alkoi päivä ja yökastelu.
Ja tänään poika sanoi ettei halua lähteä mummolaan.
Soitin eksälle, joka jostain syystä....
Kuulosti helpottuneelta.
Minä en ole.
En halua pojalle pahaa mieltä, mutta en jaksa.
Minäkin olen ihminen, en kone.
En minäkään jaksa iänikuisesti, en jaksa.
Vitun paska eksä, vitun itsekäs ihminen.
Harmittaa, ärsyttää.
Voinko pakottaa lapsen lähtemään?
Voinko pakottaa isän tapaamaan lastaan?
Mitä minä teen, olen tässä rumbassa koko ajan, ilman hengähdystaukoa.
Tarvitsen kunnon neuvot ja vinkit, miten saan tämän tilanteen sujuvasti hoidettua kotiin.
Meillä on yhteishuoltajuus, kunta maksaa elarit.
Meillä on tuhat km (suunnilleen) välimatkaa, eli kovin usein ei lapsi näe isäänsä.
Minä käyn osa-aikatöissä ja hän on töissä vanhempiensa firmoissa.
Lapsi on kuusivuotias, älykäs ja terve mukula, välillä riiviö, välillä enkeli. Auttaa minua kotitöissä ja on muuten varsin mukiinmenevä mukula, mutta ei auta, olen väsynyt.
Minulla ei ole ollut puoleen vuoteen viikonloppua itselleni.
En saa hengähdysaikaa mistään, satunnaisesti kaverini katsoo lastani yön, mistä olen suunnattoman kiitollinen.
Minulla ei ole sukua, ei ketään joka auttaisi. Olen totaalisen yksin, ja olen jo tottunut siihen.
Mutta se ei ole se pääpointti, vaan kerron taustoja siihen, mikä minulla korpeaa ja niin jumalattomasti että tekisi mieli alkaa kirkumaan ja nakkoa tavaroita seinään.
Tämä mies on tapaus, joka on vielä vanhempiensa elätti. Hän ei ole kertaakaan osallistunut poikansa matkakuluihin kun poika on matkustanut häntä tapaamaan. Mummi on maksanut nämä matkat ja minä jonkin osan kun olen kuskannut lentokentälle.
Hän ei välitä tulla meille, koska siinä kuluu rahaa.
Kun poika on hänen luonaan, poika on oikeasti mummolassa. Mummo hoitaa lapsen ja on pojan kanssa, isi voi olla ryyppäämässä kavereitten kanssa, viettämässä villiä poikamieselämää.
Kukin tyylillään, mikäs se siinä.
Mutta mikä helvetin väkipakko, kun silloin kun poika tulee mummolaan, on isin lähdettävä viikonloppujuomingeille kahdensadan km.n päähän.
Mummo hoitaa poikaa, ja touhuaa sen kanssa, isi asuu ihan muualla, joskin mummon elätettävänä.
Mummo on myös selittänyt minulle, miten paljon parempi poikani olisi siellä hänen luonaan. Kuinka paljon enemmän poika oppii hänen luonaan ja kuinka paljon enemmän hänellä olisi tarjota.
Niin, ovathan he rikkaita.
Minä en ole.
Olen juuri se köyhä yh, yhteishuoltajan kaavussa.
Kun poika tulee mummolasta, hän on riidanhakuinen, itkee huutaa ja kiukuttelee.
Hän on ihan mahdoton.
Mummo kyllä hemmottelee poikaa, mutta hemmotelkoot.
Kun poika tuli viime kerran syksyllä mummolasta, hän pissasi housuihin päivin ja öin.
Lisäksi hän oli aggressivinen ja kävi päiväkodin työntekijöiden kimppuun.
Sen takia sanoin eksälle, että jos haluaa nähdä jouluna, meille voi tulla.
Kyllä hän tuli.
Ja mitä se teki...
Istui sohvalla aamusta iltaan ja joi.
Välillä aukoi mulla turpaansa ja uhkaili minua että hänen suvullaan kyllä on rahaa jos hän haluaa pojan itselleen.
Mitä lomaa se minulle oli?
Oli minullakin suunnitelmia, kyllä minäkin halusin lähteä ulos.
Minun piti tehdä sitä ja tätä ja nauttia siitä että saan tulla ja mennä.
Sen sijaan kuuntelin humalaista miestä ja sen natinaa siitä, kuinka poika on vieras hänelle.
Välillä mentiin lujaa siinä, että kuinka olen huono äiti ja paska ihminen, välillä hän itki kun ei osaa olla poikansa kanssa.
Viimeisenä päivänä kun hän oli surkea, sain puhuttua että vie poikas ees hampparille, tehkää jotain kahdestaan.
Ja eksä sanoi, että koko poika on hänelle vieras.
Vastasin, että kun se ei ole huolehtinut pojastaan kahteen vuoteen, niin voi käydä.
Sanoin myös, että joku päivä poikasi ei halua nähdä sinua, kun sinä et tee sen kaa mitään, etkä huolehdi siitä.
Ja niin kävi.
Lapsen pitäisi lähteä nyt mummolaan, minä saisin pari viikkoa lomaa, jota niin kipeästi tarvitsen.
Alkoi päivä ja yökastelu.
Ja tänään poika sanoi ettei halua lähteä mummolaan.
Soitin eksälle, joka jostain syystä....
Kuulosti helpottuneelta.
Minä en ole.
En halua pojalle pahaa mieltä, mutta en jaksa.
Minäkin olen ihminen, en kone.
En minäkään jaksa iänikuisesti, en jaksa.
Vitun paska eksä, vitun itsekäs ihminen.
Harmittaa, ärsyttää.
Voinko pakottaa lapsen lähtemään?
Voinko pakottaa isän tapaamaan lastaan?
Mitä minä teen, olen tässä rumbassa koko ajan, ilman hengähdystaukoa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Voinko pakottaa lapsen lähtemään?
Voit, mutta tee se ainakin säännöllisesti, niin kiukkukohtaukset ja pissiongelmat voivat olla ohimeneviä. Vaikka kerran kk:ssa, jos isoäiti suostuu maksamaan matkat. Unohda se iskä siitä välistä. Mummola on hyvä olla olemassa ja isäksi on turha ketään pakottaa. Matkan pituus on ikävä juttu pienelle lapselle, ehkä toinen vaihtoehto on kysellä esim. päivähoidosta jotain puolituttua perhettä, eläkeläispariskuntaa tms. ottaisvatko he lapsen viikonlopuiksi hoitoon (kerran kk:ssa) korvausta vastaan ja sitten otat yhteyttä sosiaalitoimen lastenvalvojaan ja anot tukiperhettä. Rahaa löytyy Ennalta ehkäisevän toiminnan -rahastosta.
Voinko pakottaa isän tapaamaan lastaan? Et.
Mitä minä teen, olen tässä rumbassa koko ajan, ilman hengähdystaukoa?
Jaksat, tai uuvut. Sinusta se on kiinni.
Nimittäin, kävin tuossa lastenvaljojalta puoli vuotta sitten kysymässä, et mitä jos poika (7v) sanoo, ettei hän isälleen halua mennä.
Sano, että lasta ei saa pakottaa.Myös alle 12v lasta kuullaan siinä asiassa ja jos on todisteita siitä, ettei lapsella ole siellä etällä hyvä olla, lasta ei saa sinne pakottaa.
Ja tässä tulee tämä mun mielestä ristiriita oikeuksien ja velvollisuuksien välillä. Lähillä on velvollisuus antaa lapsi etälle, vaikka kyseessä olis käytännössä vaikka millainen paikka. Mutta etällä on OIKEUS ei velvollisuus saada se lapsi.
Ja nyt siis puhun näistä ei niin "hyvistä" etistä.
Meille tehtiin aikoinaan selväksi se, ettei kummankaan vanhemman asiat kuulu toiselle. Että jos lapsi etän tykönä on jonkun muun hoidossa, se ei kuulu lähille. En vaan ymmärrä sen asian pointtia. Mitä järkee sitä lasta on sitten edes ottaa, jos joku muu sen hoitaa. Siis nyt en puhu mistään, että joutuisi olemaan töissä tms, vaan juuri näistä ryyppäyksistä ym.
Ap:lle sanoisin sen verta, että hae muutos tapaamissopimukseen. Lapsesi koulu alkaa kuitenkin kohta, eikä hänelle ole eduksi noin pitkä välimatka, koska sen periaatteessa täytyisi tapahtua pelkästään lomilla, eikä niitä kauheasti kouluvuoden aikana ole.
Se on ideana ihan hyvä, että lapsen isä on tullut teille, mutta tuollaiseen käytökseen ei todellakaan sinun kannata suostua. Sinun kotisi, sinun sääntösi!!!
Meillä on sopimus ollut joka toinen viikko, välillä toimien välillä ei. Nyt keskustellaan siitä, että muuttaa sitä täytyy, koska pojan palautuminen normaaliin rytmiin vie päiviä. Meillä sentään niin hyvä tilanne, että olemme vihdosta viimein isän kanssa hyvissä väleissä ja todella voimme keskustella lapsemme hyvinvoinnista.
Voimia sinulle ap. Soita sossuun, selitä siellä tilanne (lastenvalvojalle) ja yrittäkää saada homma toimimaan...
Tarkoitin, että lapsi voi oireilla ap:n kertoman mukaan, koska tapaamiset ovat epäsäännöllisiä ja siksi voi kokeilla säännöllisempää tapaamisrytmiä, vaikkei lapsi siitä niin pitäisikään (ei pakottamalla, vaan jallittamalla). Jos tapaamiset eivät suju säännöllisyydestä huolimatta, ne kannattaa lopettaa.
Jos tapaamiset ovat kovin epäsäännöllisiä ja välimatka hankala, jokainen tapaamiskerta on aina uusi irrottautuminen äidistä ja aiheuttaa oirehtimistä.
Meillä mummilavkl (isän äiti) korvaa isän tapaamisvkl:n kerran kuussa.
En usko, että yksikään lastenvalvoja/oikeus-istuin pakottaisi lasta matkustamaan joka toinen vkl 2000km:ä tavatakseen vanhempaansa.
Meillä hiukan eri tilanne,mutta sama ongelma.Voinko pakottaa 15v isänsä luo??Mielestäni en voi,mutta ex on kääntänyt asian niin,että olen vastuullinen asiasta.Eli minun pitäisi pakottaa lapsi isänsä luo.
Ex on pojan lapsuuden ajan ollut pois kuvioista siinä mielessä,ettei ole ollut aikaa viettää perheen kanssa.Työ vei kaiken ajan ja energian.Nyt eron jälkeen on yrittänyt olla "hyvä" isä,mutta eipä taida upota poikaan.Kaiken lisäksi ex on otanut pojan entiseen kotiin heti uuden naisen.Luulen,ettei pojasta tunnu kivalta olla siellä.En ole asiaa kysellyt enkä pohtinut pojan kanssa,koska en halua manipuloida enkä sekaantua asiaan.
Eilen sain melkoisen ryöpytyksen ex:ltä koskien juuri tapaamista.Hän aikoo pestä kätensä tästä asiasta!Ja ei aio ottaa poikaansa yhteyttä ennenkuin tämä pyytää anteeksi isältään!Isä ei kuulemma aio enää mieltänsä tämän asian takia pahoittaa:O Ja pojast kuulemma tulee mun kasvatustyylillä kriminaali ym. mukavaa kuuntelin eilisen illan.Juu,että tulevaa kriminaalia rakastan:)
En ymmärrä,miten joku voi ollakin noin täydelline kuin mun ex.Aina vika on toisessa osapuolessa,hän on kuulemma kaikkensa tehnyt!!!Siis että mitä?!!Lapset asuu mun luona (3kpl).Kahdesta hän maksaa elareita yht. 300 euroa ja on kuulemma ihan perseaukinen!!Hän tienaa puolet enemmän kuussa kuin itse.Ja on kaikkensa tehnyt lasten puolesta....hmmmmmm.....Itse olen kolmivuorotyössä,palkka ei päätä huimaa enkä saa sen kummempia tukia.Silti on ruokaa vielä riittänyt.Lomia ei vietellä kuin kotosalla,muuhun ei ole rahaa.Mutta rakkautta ja huolenpitoa mun lapset saa,aina:)Enkä aio käsiäni heistä pestä,vaikka olis kuinka hankalaa!
Vaan molemmille hyvä.Täällä ainakin saa,helpomminkin perustein.
Lapsi voi olla joka 2:n vkoloppu tukiperheessä esim.jossakin maalla tms.=) ja saat hengähtää=)