Hei kaikille!! Meillä perheessä 5v,vähän yli 2 v ja nyt uusin tulokas 4kk.Mieskin on mutta on aina työnsä puolesta viikot poissa.Yleensä sunnuntai iltana ehtii 3 tuntia olemaan ennen nukkumaan menoa.....
Meillä nyt tämä 2 v on aika uhmakas tapaus...olen kovasti miettinyt syitä ja yrittänyt ymmärtää miksi hän aina käyttäytyy niin...Tietty vauvan mustasukkaisuus,mutta kyllä minä yritän kaikkia tasapuolisesti halata,pusia,kehua ja huomata.Vanhempi lapsi käy kerhoa 4 kertaa viikossa iltapäivisin ja siinä välissä nukkuu tämä 2v ja vauvelikin jos hyvin käy....se on vähä uninen ;-)) Nukkuu puol tuntia vaan kerralla ja sit taas piristyy naureskelemaan...
NO,mutta esim...lähden vaikka nyt 2v kanssa meidän omalle kivenheitolenkille,josta hän on yleensä aina ollut innoissaan...joo nykyäänkin lähetään,mutta matkä päättyy autotielle ja siitä ei sitten liikuta mihkään ja naureskellaan vaan kun yritän komentaa takaisin pois autotieltä ja samalla tietty yritän kertoa vaaroista joita siinä voi käydä...ei..ei..nauruskelu jatkuu ja ei muuta kun vaunut parkkiin ja perään juoksemaan,kun hän lähtee heti karkuun kun meen hakeen...tänäänkin levasin sitten sohjossa kuralammikkoon,mutta sain kuin sainkin veijarin kiinni,tosin hän rimpuili ja potki koko ajan ja totesinkin sitten meidän kivenheittolenkin päättyneen ;-((..Siinä sitä sitten hermot ihan pinnassa kävelin työntäen vaunuja ja kantaen rimpuilevaa pikku ukkoa kotia...olin hieman hikinen päästyäni kotiin....siis apua...tälläisiä reisuja ois kiva tehä ilman näitä vaarallisia uhmaleikkejä...
Vaatteittenkin pukeminen kun pitää lähteä ulos ei käy..olen vauvan ja vanhimman saanut jo ulos puettua,kun joka aamu sama leikki tämän uhmaisen kanssa..ei pueta,en tuu ja juoksee karkuun...olenkin yrittänyt temppua,että selvä jää sisälle kun me lähetään ulkoilemaan...mennyt ulos ja sitten hän parkuu mukaan,mukaan...NO taas meen yrittämään pukeen mut ei taas sama leikki...siis on siinä hermoissa pitelemistä.
Jäähytuoliakin on koitettu,mutta kaverii vaan joko naureskelee tai sitten vastaavasti potkii,puree ja kiljuu,vaikka kuinka otan syli otteeseen ja koetan antaa hänen rauhoittua...ei tehoa...
Myös ongelma autoon menossa.Hän haluasi istua isomman istuimessa,mutta kun se ei käy,koska vanhin ei mahdu hänen istuimeen...Olen luvannut,että sitten kun ei ole veikkaa mukana,niin saat istua siinä...
Kerhosta kun lähetään,niin apua saan tapella 10 min hikipäässä,että saan hänet istuimeensa kiinni..eka juoksee ympäri autoa ja kun saan kiinni,niin on otettava polvetkin käyttöön jotta saan hänet kiinni,,siinä samalla hän puree ja potkii...kaameeta....hermot menee..
Hän on kyllä siis ihan todella ihan ja suloinen ja iloinenkin poika,mutta nyt vaan on jokin vinksallaan ja tuo uhmakin sieltä tietty päätään nostaa....Olen aika kovilla,kun koko päivän yksin joudun kestämään nämä kohtaukset ja kiukuttelut...
Vien heitä ulos puistoihin ja laskettelemaan ja uimaan ja kaikkea mahdollista,mutta pois lähtiessä aina sama show....juostaan karkuun ja tietty autotielle jos vaan mahdollista ...
Ei paljon enää tee mieli lähteä keskimmäisen kanssa enää yhtään mihkään.Kaupassakaan en voi yksin mennä hänen kanssaan...
Ristiriitainen juttu silti,kun hän menee mummun kanssa kauppaan,niin siellä ollaan kuin enkelit ja ei mitää kiukkukohtauksia...
Oisko tää nyt sitten vaan vauvasta vai siitä kun hän on niin paljon enemmän isänsä perään ja hän kuitenkin on niin paljon poissa kotoa...en tiedä,mutta mulla hermot ihan koukussa...en jaksaisi aina joka päivä kestää näitä myrskyjä....antakaa nyt jotain vinkkejä,sillä ulkopuoliset näkevät asiat aina selvemmin...itseltä on jo varmaan tää hämärtynyt tämä järkevästi ajattelutapa...
Vai pitäisikö olla niin "raaka" ja pakottaa mies vaihtamaan ainakin 3 v töihin,josta hän tulee joka päivä kotia....Kyllä minuakin sapettaa olla aina yksin ja kurjaa kun lapset kaipaavat ja itkeskelevät iskää kotia...no en tiedä mistä johtuu,mutta rajumpi uhma tällä on kuin esim ekalla 5 v,vaikka hänkin kyllä aika omatahtoinen on....
Siis halauksia,pusuja,auto-leikkejä ym sen mitä nyt ehdin arjen yksin pyörittämisessä olen kaikille yrittänyt jakaa...kait sitten liian vähän ;-((
No,kiitos kaikille vastanneille jo etukäteen ja hyvää alkavaa kevättä !!
Meillä nyt tämä 2 v on aika uhmakas tapaus...olen kovasti miettinyt syitä ja yrittänyt ymmärtää miksi hän aina käyttäytyy niin...Tietty vauvan mustasukkaisuus,mutta kyllä minä yritän kaikkia tasapuolisesti halata,pusia,kehua ja huomata.Vanhempi lapsi käy kerhoa 4 kertaa viikossa iltapäivisin ja siinä välissä nukkuu tämä 2v ja vauvelikin jos hyvin käy....se on vähä uninen ;-)) Nukkuu puol tuntia vaan kerralla ja sit taas piristyy naureskelemaan...
NO,mutta esim...lähden vaikka nyt 2v kanssa meidän omalle kivenheitolenkille,josta hän on yleensä aina ollut innoissaan...joo nykyäänkin lähetään,mutta matkä päättyy autotielle ja siitä ei sitten liikuta mihkään ja naureskellaan vaan kun yritän komentaa takaisin pois autotieltä ja samalla tietty yritän kertoa vaaroista joita siinä voi käydä...ei..ei..nauruskelu jatkuu ja ei muuta kun vaunut parkkiin ja perään juoksemaan,kun hän lähtee heti karkuun kun meen hakeen...tänäänkin levasin sitten sohjossa kuralammikkoon,mutta sain kuin sainkin veijarin kiinni,tosin hän rimpuili ja potki koko ajan ja totesinkin sitten meidän kivenheittolenkin päättyneen ;-((..Siinä sitä sitten hermot ihan pinnassa kävelin työntäen vaunuja ja kantaen rimpuilevaa pikku ukkoa kotia...olin hieman hikinen päästyäni kotiin....siis apua...tälläisiä reisuja ois kiva tehä ilman näitä vaarallisia uhmaleikkejä...
Vaatteittenkin pukeminen kun pitää lähteä ulos ei käy..olen vauvan ja vanhimman saanut jo ulos puettua,kun joka aamu sama leikki tämän uhmaisen kanssa..ei pueta,en tuu ja juoksee karkuun...olenkin yrittänyt temppua,että selvä jää sisälle kun me lähetään ulkoilemaan...mennyt ulos ja sitten hän parkuu mukaan,mukaan...NO taas meen yrittämään pukeen mut ei taas sama leikki...siis on siinä hermoissa pitelemistä.
Jäähytuoliakin on koitettu,mutta kaverii vaan joko naureskelee tai sitten vastaavasti potkii,puree ja kiljuu,vaikka kuinka otan syli otteeseen ja koetan antaa hänen rauhoittua...ei tehoa...
Myös ongelma autoon menossa.Hän haluasi istua isomman istuimessa,mutta kun se ei käy,koska vanhin ei mahdu hänen istuimeen...Olen luvannut,että sitten kun ei ole veikkaa mukana,niin saat istua siinä...
Kerhosta kun lähetään,niin apua saan tapella 10 min hikipäässä,että saan hänet istuimeensa kiinni..eka juoksee ympäri autoa ja kun saan kiinni,niin on otettava polvetkin käyttöön jotta saan hänet kiinni,,siinä samalla hän puree ja potkii...kaameeta....hermot menee..
Hän on kyllä siis ihan todella ihan ja suloinen ja iloinenkin poika,mutta nyt vaan on jokin vinksallaan ja tuo uhmakin sieltä tietty päätään nostaa....Olen aika kovilla,kun koko päivän yksin joudun kestämään nämä kohtaukset ja kiukuttelut...
Vien heitä ulos puistoihin ja laskettelemaan ja uimaan ja kaikkea mahdollista,mutta pois lähtiessä aina sama show....juostaan karkuun ja tietty autotielle jos vaan mahdollista ...
Ei paljon enää tee mieli lähteä keskimmäisen kanssa enää yhtään mihkään.Kaupassakaan en voi yksin mennä hänen kanssaan...
Ristiriitainen juttu silti,kun hän menee mummun kanssa kauppaan,niin siellä ollaan kuin enkelit ja ei mitää kiukkukohtauksia...
Oisko tää nyt sitten vaan vauvasta vai siitä kun hän on niin paljon enemmän isänsä perään ja hän kuitenkin on niin paljon poissa kotoa...en tiedä,mutta mulla hermot ihan koukussa...en jaksaisi aina joka päivä kestää näitä myrskyjä....antakaa nyt jotain vinkkejä,sillä ulkopuoliset näkevät asiat aina selvemmin...itseltä on jo varmaan tää hämärtynyt tämä järkevästi ajattelutapa...
Vai pitäisikö olla niin "raaka" ja pakottaa mies vaihtamaan ainakin 3 v töihin,josta hän tulee joka päivä kotia....Kyllä minuakin sapettaa olla aina yksin ja kurjaa kun lapset kaipaavat ja itkeskelevät iskää kotia...no en tiedä mistä johtuu,mutta rajumpi uhma tällä on kuin esim ekalla 5 v,vaikka hänkin kyllä aika omatahtoinen on....
Siis halauksia,pusuja,auto-leikkejä ym sen mitä nyt ehdin arjen yksin pyörittämisessä olen kaikille yrittänyt jakaa...kait sitten liian vähän ;-((
No,kiitos kaikille vastanneille jo etukäteen ja hyvää alkavaa kevättä !!
Vastaukset 7
Vanhimmat
itsellä on nyt melkeen 3 v hankala tapaus myös. Hän oli n. 2-vuotiaana niin mahdoton, että hankin valjaat, joissa hän ei tosin suostunut kävelemään, mutta pidin niitä päällä niin se hillitsi häntä ja sain helpommin kiinni kun karkasi.
Aika tehoaa tuohon, koska lähempänä 3 v uskoo paremmin puhetta. Silti minulla on lapsen kanssa ongelmia. Osa ongelmista johtuu siitä että koska hän on hankala tapaus niin hänelle on jatkuvasti hermostuttu liikaa niin hän on tullut vielä vaikeemmaksi jatkuvasta kieltämisestä ja siitä että ollaan hermona.
Että kannattaa ostaa noi valjaat ja yrittää kestää. En keksi muuta. Jäähypenkki on meilläkin käytössä, ei se ton ikäselle tosin tehoo, mutta jotainhan täytyy muodon vuoksi olla.
ei mullakaan huvita lähteä oikein ton nuorimmaisen kanssa mihinkään. Se on parempi, että jos hänen kanssaan lähtee niin se on vaan piha tai lähipuisto ja sillon ei ole kiirettä mihinkään. Jotkut lapset on hankalampia kuin toiset, niin se vaan on.
Toisaalta toi itsepäisyys, olen ajatellut on varmasti myöhemmällä iällä viehättävä piirre, semmonen uteliaisuus ja eloisuus.
Käännä oma käytöksesi vielä enemmän toisinpäin: palkitset hyvästä käytöksestä huomiolla ja kehuilla ja pistät huonosta heti jäähylle. Ilmeisesti tuota positiivista palautetta on tähän mennessä tullut lapsesi näkökulmasta liian vähän, kun hän kerjää huomiota huonolla käytöksellään.
Tuon ikäinen myös hakee rajoja ja selvittää paikkaansa teidän perheessä. Ole johdonmukainen ja opettele olemaan kiihtymättä lapsen edessä, jotta olet hänen mielestään turvallinen. Lapsi hakee rajoja niin pitkään että ne selviävät. Jos olet taitava rajat löytyvät samasta paikasta joka kerta, eikä lapsen tarvitse hakea niitä koko ajan! Yksi iso virhe on uhata jollain ja jättää uhkaus toteuttamatta, lapsi kokee tilanteen turvattomana. Älä anna lapselle etuja, joita hän ei aina saa (tuo turvaistuin). Tuon ikäinen ei ymmärrä sitä.
idea, tuo kadulle juokseminen on vaarallista, etkä sinäkään voi nuita vaunuja tielle yksinään jättää. Kaksivuotias ei mahda noita selittelyjä vielä pitkään muistaa, kannattaa vaan toistaa sitä kaksikirjaimista taikasanaa, ja pitää säännöistä kiinni. Turvallisuus on kuitenkin tärkein asia.
Olet kyllä ottanut aika superäidin roolin kantaaksesi, ihmettelen miten ylipäänsä jaksat. Tuo kakkosen uhma liittyy varmasti vauvamustasukkaisuuteen, eikä siitä oikein tahdo päästä eroon kuin ajan kanssa. Pitäisiköhän sinun sitten kuitenkin keskustella miehesi kanssa työvuorojen muuttamisesta?
Pikasesti luin kirjotuksesi,sulla ei taida olla kaksostenrattaita tai sisar istuinta 2 vuotiaalle?
Mulla on suunnilleen samanikäset lapset kun sulla ja käytössä on kaksostenraattaat tai muuten ei pystyis varmasti lähtemään kävellen esim.kauppaan,uhmakas pikku mies meilläkin :) kuulosti tutulta asiat mitä kirjotit,täytyy myöhemminlukea tarkemmin :)
meillä myös erittäin uhmakas 2 vuotias ja vauva 6 kk.
meillä kaksosten rattaat joissa turvavyöt. kun kävely ei mene sovitulla tavalla (esim. juoksennellaan autotielle) joutuu rattaisiin vöihin, joissa jaksaa kiljua ja sätkiä jonkin aikaa ennen kuin rauhoittuu, mutta pakko laittaa kun muuten ei menosta tule mitään!
jäähy penkki meilläkin sisällä käytössä, missä istumisesta käydään kyllä aina aika vääntöä! kyllä on välillä hermot aika finaalissa ja tulee varmaan huudettuakin kyllä vähän liikaa. mutta vielä on pärjäilty=) ei auta kuin yrittää. tsemppiä muillekin!
Meillä on myös todella uhmakas 2,5-vuotias ja lisäksi 6kk:n ikäinen vauva. Kaikki kertomasi kuulostaa tutulta. Toisinaan mietin, mitä olen tehnyt väärin, kun minun lapseni käyttäytyy noin. Muut lapset tuntuvat olevan niin paljon "helpompia". Kauppaan en voi mennä yksin esikoisen kanssa enkä paljon muutenkaan käy missään. Minullakin on mies, mutta hän on töiden takia poissa useita viikkoja kerrallaan. Tiedän tosiaan kuinka raskasta sinulla on, mutta onneksi tämä vaihe on ohimenevä =) !