Se on paljon helpompaa auttaa muita mäessä, mutta kun on itse siellä vuoren rinteellä niin huomaakin itse tarvitsevansa apua :\
siispä. Viime suhteestani on noin kolme kuukautta ja tässä on elämä alkanut jatkua eteenpäin. Välitän yhä exästäni, mutta eri tavalla kuin ennen. En näe enään yhteistä tulevaisuutta hänen kanssaan mahdollisena, mutta silti tuntuu kuin jokin puuttuu.
Eräs tyttönen on osoittanut kiinnostusta minua kohtaan tässä viimeaikoina ja hän on ihan mukava. En tunne vielä häntä paljoa, mutta olen tavallaan kiinnostunut itsekkin hänestä.
Ongelmanani on vain se, että en oikein näe enään tyttöjä sillä silmällä :\ En tarkoita, että olisin homo. Tuntuu vaan, että exäni on jättänyt jälkensä. Kuin en voisi enään tuntea rakkautta. Vaikka tunteeni sanoisivatkin vastaan haluaisin kovasti jatkaa eteenpäin.
Haluaisin tutustua tähän tyttöön enempi ja haluaisin olla taas rakastunut. Haluaisin jonkun jonka kanssa jakaa ilot ja surut ja joku josta pitää huolta. Joku joka haluis mun kainalooni ja jonka voisin ottaa syliin.
Ehkä tässä olisi se palanen mun palapelistä, joka sieltä puuttuu. Miksi en vain tunne mitään? Korkeintaan ''kiinnostusta''.
Voiko olla niin, että exästään TÄYSIN ylipääseminen vie vuosien päivät... haluaisin vain kovasti unohtaa hänet ja jatkaa elämääni. Miksi sitten en tähän pysty?
Mitä teidän mielestänne minun pitäisi tehdä? En halua, että tää tyttö joutuisi kärsimään mun takia. En haluaisi antaa turhia toiveita enkä haluaisi pelleillä sen tunteiden kanssa.
Mutta haluan silti tutustua häneen, koska jos vaikka alkaisin tuntemaan jotain häntä kohtaan kun tunnen hänestä muutakin kuin etunimen ja miltä hän näyttää.
Puheistani päätellen, en ole vielä valmis uuteen suhteeseen, mutta en haluaisi exäni takia sanoa jokaiselle tyttöselle 'ei'. Haluan jatkaa elämääni ja kaipaan kuitenkin kovasti sitä rakkautta. Loppujen lopuksi ei minun tarvitse vakiintua vasta kun olen siihen valmis, mutta jos tämän kaiken panttina onkin että satutan häntä tai tuotan pettymyksen.
Ennen kaikkea minua häiritsee ikä eromme. Itse täytän tänä vuonan 17 kun hän taas täyttää 20.
Ikäero ei ole kauhean suuri, mutta pelkkä ajatus siitä että itse lipittelen mehua kun hän käy baareissa tai vaihtoehtoisesti hän ajelee autollaan kaupungeista toisiin kun mä polkupyöräilen vieressä :\
Ehkä mä kaipaan nyt vaan jotain haloo puhetta, ehkä mä en näe nyt jotain mitä te näette...
Ottakaahan kantaa, ihmeessä. Kaikki näkökulmat ovat tervetulleita ja omat kokemukset vielä enemmän.
siispä. Viime suhteestani on noin kolme kuukautta ja tässä on elämä alkanut jatkua eteenpäin. Välitän yhä exästäni, mutta eri tavalla kuin ennen. En näe enään yhteistä tulevaisuutta hänen kanssaan mahdollisena, mutta silti tuntuu kuin jokin puuttuu.
Eräs tyttönen on osoittanut kiinnostusta minua kohtaan tässä viimeaikoina ja hän on ihan mukava. En tunne vielä häntä paljoa, mutta olen tavallaan kiinnostunut itsekkin hänestä.
Ongelmanani on vain se, että en oikein näe enään tyttöjä sillä silmällä :\ En tarkoita, että olisin homo. Tuntuu vaan, että exäni on jättänyt jälkensä. Kuin en voisi enään tuntea rakkautta. Vaikka tunteeni sanoisivatkin vastaan haluaisin kovasti jatkaa eteenpäin.
Haluaisin tutustua tähän tyttöön enempi ja haluaisin olla taas rakastunut. Haluaisin jonkun jonka kanssa jakaa ilot ja surut ja joku josta pitää huolta. Joku joka haluis mun kainalooni ja jonka voisin ottaa syliin.
Ehkä tässä olisi se palanen mun palapelistä, joka sieltä puuttuu. Miksi en vain tunne mitään? Korkeintaan ''kiinnostusta''.
Voiko olla niin, että exästään TÄYSIN ylipääseminen vie vuosien päivät... haluaisin vain kovasti unohtaa hänet ja jatkaa elämääni. Miksi sitten en tähän pysty?
Mitä teidän mielestänne minun pitäisi tehdä? En halua, että tää tyttö joutuisi kärsimään mun takia. En haluaisi antaa turhia toiveita enkä haluaisi pelleillä sen tunteiden kanssa.
Mutta haluan silti tutustua häneen, koska jos vaikka alkaisin tuntemaan jotain häntä kohtaan kun tunnen hänestä muutakin kuin etunimen ja miltä hän näyttää.
Puheistani päätellen, en ole vielä valmis uuteen suhteeseen, mutta en haluaisi exäni takia sanoa jokaiselle tyttöselle 'ei'. Haluan jatkaa elämääni ja kaipaan kuitenkin kovasti sitä rakkautta. Loppujen lopuksi ei minun tarvitse vakiintua vasta kun olen siihen valmis, mutta jos tämän kaiken panttina onkin että satutan häntä tai tuotan pettymyksen.
Ennen kaikkea minua häiritsee ikä eromme. Itse täytän tänä vuonan 17 kun hän taas täyttää 20.
Ikäero ei ole kauhean suuri, mutta pelkkä ajatus siitä että itse lipittelen mehua kun hän käy baareissa tai vaihtoehtoisesti hän ajelee autollaan kaupungeista toisiin kun mä polkupyöräilen vieressä :\
Ehkä mä kaipaan nyt vaan jotain haloo puhetta, ehkä mä en näe nyt jotain mitä te näette...
Ottakaahan kantaa, ihmeessä. Kaikki näkökulmat ovat tervetulleita ja omat kokemukset vielä enemmän.
Vastaukset 9
Vanhimmat
haavat.
Kyllä se siitä.
Olin mäkin vähän muissa maailmoissa kun ei yhen tytön kaa synkannut mutta kyllä se siitä taas lähti rullaa.
Tsemppiä ja Jumalan siunausta :)
...ei kannattaisi tutustua keneenkään, ennen kun olet TÄYSIN unohtanut ensirakkaasi. Mahdollista uutta suhdetta voi vain kuormittaa, jos purat (liikaa) kertomuksia edellisestä kumppanistasi uudelle tytölle.
En nyt tiedä mitä sanoisin, mutta kannatan sitä, ettet aloita uutta suhdetta, ennenkö olet päässy edellisen yli, tai siis, en osaa sanoa sitä viisaasti, mutta jos välität vielä eäxästäsi, älä aloita uutta suhdetta! Se vain satuttaa, kun olet jonkun kanssa ja ajattelet jotain muuta ihmistä.
Kaveri aloitti uuden suhteen liian aikaisin, tällä hetkellä hän välittää kahdesta jätkästä. Tämä myöhempi ihastus (jonka kanssa kaverini olikin hetken aikaa, kunnes tajusi välittävänsä liikaa edellisestä..) vihaa nykyään ystävääni, koska kaverini sanoi hänelle, että en ole vielä valmis seurustelemaan, en ole unohtanu edellistäni vielä. Joten he sitten erosivat ja poika suuttui kaverilleni, nyt kaverini haikailee kahden perään, kumpaakaan hän ei valitettavasti tule saamaan. Liian hätiköinnin takia.
kiitos sulle.
Välitän exästäni, mutta se välittäminen ei ole enään samanlaista kuin ennen. En osaa selittää sitä, mutta en näe enään mahdollisena jatkaa suhdetta hänen kanssaan...
Sen sijaan haluaisin puhallella kohti uusia tuulia, silmät auki jospa sattuis rakastumaan.
Mutta hätiköidä en aio. Ajattelin, että jospa voisin tutustua tähän uuteen tyttöön ja katsellaan hitaasti, mutta varmasti mihin menee vai meneekö yhtään mihinkään. Tottakai jos synkkaa niin miksi ei, mutta en voi tietenkään pakottaa itseäni ihastumaan kenenkään.
Tarvitsen toki aikaa ja jos kyseinen tyttö musta on oikeasti kiinnostunut, hän kyllä odottaa.
nii mulla on semmone tilanne että olin exäni kans puol vuotta ja erosta on 2kk. mä tien et pääsisin siit yli jos vaa haluan (se petti mua nii paljo että en tajua miks mä ees haluaisin miettii sitä enää) mut ku mä en vaa haluu päästä yli siit. mä en halua unohtaa sitä koskaa. siitä oli mulle nii paljo hyötyä ja iloo ja se jakso auttaa mua aina ku mul oli vaikeeta ja mus oli omat syyt ja nyt ottaa nii päähän et tää kaikki meni näin :/ mä tien et saisin heti pari jätkää tosta jos haluaisin, ei niissäkää oo mitää vikaa mutta ku en vaa halua ketää muuta. ;(
sun tilanne on kans vaikee. mut mun mielestä sun ei kannata ottaa uutta siihe ennenku oot täysin päässy yli edellisestä.
Haluan vain sanoa tuosta ikäerosta, että se ei ole mikään ongelma :/
Kts :) Sillä se on ehkä suurin juttu mikä mua täl hetkel mietityttää :\
Ei se ikäero ole sinäänsä ongelma, mut mietin vaan että voisko tollainen suhde toimia oikeesti. Tää kuitenkin pääsee baareihin ja ajelee autolla ja yksinkertaisesti pääsee rakentamaan omaa elämäänsä ennen mua. Tuskin se haluaa alkaa odotella, kun on mahdollisuus löytää oman ikäsensäkkin.
Mut en kyl ees oo viel valmis uuteensuhteeseen, pitää vaan kertoa se sille jos tilanne alkaa käydä vakavemmaks. Haluisin vaan edetä nyt hitaasti kunnes olen täysin varma mitä mä elämältäni tällä hetkellä haluan.
En tiä auttaaks tää , mut mä ymmärrän suo tosi hyvi.
mä tiädän milt tuntuu välittää exästä viäl sillee, mut ei enää "rakastuneesti", ei ajattele exsää joka joka hetki, tunti, minuutti, mutta kun näkee hänet, niin tuntee vielä jonkinlaista kiintymystä.
Ymmärrän myös ikäeropaineet, tiädän milt tuntuu ku kumppani tilaa ulkonaollessamme vaikkapa olutta, mutta joudun tyytymään kaakaoon tai alkoholittomaan siideriin. Se panee miettimään, että kumppani voisi
kyllästyä siihen, etten ole täysikäinen, ei voisi mennä yhdessä kaikkiin yökerhoihin tai K-18-konsertteihin. ;s
Mulle on itsellä käynyt niin.
Kannattaa edetä hitaasti oman tunteen perusteel =)
Juu ;) Samoilla linjoilla siis mennään, ihan kiva huomata etten ole ainoa. Onneks kuitenkin se olen minä kuka päättää elämästäni vast edes.
Täytyy vaan tehä niinku itsestään tuntuu hyvältä.