Tämmönen tarina; äitini kuoli syksyllä, hän oli ollut kolme kertaa naimisissa, ensimmäisestä avioliitosta syntynyt tyttö ja poika 50-luvulla, tyttö elää ja poika kuollut useita vuosia sitten, pojalla kaksi lasta avioliitosta. Toisesta äitini avioliitosta syntynyt yksi lapsi, siis minä 60-luvulla, ja kolmannesta avioliitosta jonka äitini solmi minun ollessa n. 2 vuotias, ei ollut lapsia. Eli äidin kolmas mies oli minun isäpuoleni, he erosivat minun ollessa 16 vuotias. Isäpuoleni meni sittemmin uusiin naimisiin ja sai kolme lasta uudesta avioliitosta. Isäpuoleni kuoli joitakin vuosia sitten. Kun äitini ja isäpuoleni aikoinaan erosivat, ero oli tapahtunut käräjäoikeuden päätöksellä, todennäköisesti mitään omaisuuden ositusta ei oltu tehty, en tiedä miksi, heillä ei kyllä ollutkaan mitään omaisuutta, asuivat vuokralla ja vähäiset huonekalut jne. ei mitään osakketa eikä autoja jne. Nyt kun äitini kuoli syksyllä niin mulle tuli yllätyksenä kun perunkirjoittaja sanoi että nämä isäpuoleni uuden avioliiton lapset pitää kutsua perunkirjoitukseen ja ovat tavallaan kuolinpesän osakkaita kun omaisuuden jaosta äitini ja isäpuoleni väliltä ei löytynyt mitään paperia, sitä ei tod.näköisesti oltu tehty, eihän ollut edes jaettavaakaan. Eli perunkirjoittaja sanoi että nyt äitini perunkirjoituksessa pitää tehdä tämä omaisuuden ositus kuolleen äitini ja kuolleen isäpuoleni kesken, eli kun isäpuoli on kuollut piti kutsua tämän lapset, voiko tämä mennä näin? Perunkirjoituksessa todettiin että jaettavaa tuolloin ei ollut, ja äitini oli ollut varaton ja saanut maksuttoman oikeudenkäynnin, tämä selvisi avioeropäätöksestä.
Äidiltä ei jäänyt kuin kaikkien kulujen jälkeen kuin vajaa 1000 e rahaa, siitä isäpuoleni lapset eivät halunneet mitään, mutta heiltä piti saada valtakirjoihin nimet että me muut saadaan tili lopetettua ja jaettua tuo vähäinen rahasumma, tämäkin tuntuu kummalliselta että heiltä pitää saada hyväksyntä kun ovat ihan vieraita ihmisä äidilleni ja minulle, voiko olla näin?
Ja nyt vielä näistä isäpuoleni lapsista yksi ei suostu sitä valtakirjaa allekirjoittamaan, vaikka perunkirjoitustilaisuudessa suullisesti sanoit että ei ole sitä vastaan, kun äitini on kuulemma haudattu kiusallaan liian lähelle tätä isäpuoltani, niin haluaa nyt tehdä kiusaa, joten en pääse tiliasioita hoitamaan loppuun, tämä tuntuu aivan käsittämättömältä. Ja todellakaan heidän hautansa eivät ole vierekkäin, aika lähellä kylläkin, mutta se on ollut vain sattumaa, ja kirkkoherranvirastostahan se hautapaikka meille osoitettiin. Tää tuntuu ihan naurettavalta farssilta!!
Äidiltä ei jäänyt kuin kaikkien kulujen jälkeen kuin vajaa 1000 e rahaa, siitä isäpuoleni lapset eivät halunneet mitään, mutta heiltä piti saada valtakirjoihin nimet että me muut saadaan tili lopetettua ja jaettua tuo vähäinen rahasumma, tämäkin tuntuu kummalliselta että heiltä pitää saada hyväksyntä kun ovat ihan vieraita ihmisä äidilleni ja minulle, voiko olla näin?
Ja nyt vielä näistä isäpuoleni lapsista yksi ei suostu sitä valtakirjaa allekirjoittamaan, vaikka perunkirjoitustilaisuudessa suullisesti sanoit että ei ole sitä vastaan, kun äitini on kuulemma haudattu kiusallaan liian lähelle tätä isäpuoltani, niin haluaa nyt tehdä kiusaa, joten en pääse tiliasioita hoitamaan loppuun, tämä tuntuu aivan käsittämättömältä. Ja todellakaan heidän hautansa eivät ole vierekkäin, aika lähellä kylläkin, mutta se on ollut vain sattumaa, ja kirkkoherranvirastostahan se hautapaikka meille osoitettiin. Tää tuntuu ihan naurettavalta farssilta!!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mielipiteitä kaipaan meneekö tamä asia näin mielestänne?
Tässä on hyvä esimerkki siitä, miksi kaikki paperityöt pitää aina hoitaa - ja esim kuolinpesät päättää juridisesti jakokirjaan.
Jos ositusta ei ole tehty, niin tällaiseen tulemaan helposti päädytään. Kuitenkaan ei yksi henkilö pysty loputtomiin pitkittämään prosessia: turvaudu tarvittaessa käräjäoikeuteen saadaksesi prosessi päätökseen.