Oon neljätoistavuotias tyttö, mutta mulla on nyt jo vahva tarve saada joku rinnalleni. Mulla on ollut se tarve jo yli vuoden.
En kaipaa muuta kuin rakkautta, en siis seksiä ym. vaan ihan vaan jonkun jolle kertoisi huolet ja jonka sylissä istuisi ja joka välittäisi.
Haluisin istua sen pojan kanssa kesällä rannalla ja käydä elokuvissa ja syömässä ja kävellä illanhämärässä puistokatua ja kertoa omia mietteitäni ja haluaisin että se katsois mua silmiin katseella josta tietäis että se ymmärtää kaiken minkä mä sanon ja mitä mietin. Ja haluaisin sen sanovan että oon sen sielutoveri.
Oispa joku jonka kanssa vois jakaa kaikki illat ja hyvät sekä huonot hetket ja joka lohduttais ja pitäis sylissä ja halais ja suutelis kun ois oikea hetki.
Kaikki aina lannistaa mua ja sanoo mulle koulussa ja kaupungilla ja missä milloinkin että oon ruma, ja että en saa koskaan poikaystävää, ja että mä en tuu koskaan seurustelemaan koska oon niin tyhmä.
Kaverini sanoo että oon fiksu ja nätti ja että varmasti vielä saan poikakaverin.
Mun mielestä mussa ei oo mitään vikaa mutta kohta alan jo uskoo et oon ruma ja tyhmä koska kaikki jankkaa sitä kokoajan paitsi mun oikeat ystävät.
Haluisin jonku joka lohduttais mua ja vois näyttää kaikille ilkeille ihmisille jotka kohtelee mua kaltoin. Ja haluisin sellasen poikaystävän joka vois viiä mut mopolla jonnekkin hiljaseen ja romanttiseen paikkaan ja kuiskailis mun korvaan kaikkea ihanaa, ja sanois et "älä välitä niistä likoista, sä oot hyvä ihminen, ja rakastan sua." tuntuu vaan että en tule koskaan saamaan sellasta miestä joka noin sanoisi... :(
En kaipaa muuta kuin rakkautta, en siis seksiä ym. vaan ihan vaan jonkun jolle kertoisi huolet ja jonka sylissä istuisi ja joka välittäisi.
Haluisin istua sen pojan kanssa kesällä rannalla ja käydä elokuvissa ja syömässä ja kävellä illanhämärässä puistokatua ja kertoa omia mietteitäni ja haluaisin että se katsois mua silmiin katseella josta tietäis että se ymmärtää kaiken minkä mä sanon ja mitä mietin. Ja haluaisin sen sanovan että oon sen sielutoveri.
Oispa joku jonka kanssa vois jakaa kaikki illat ja hyvät sekä huonot hetket ja joka lohduttais ja pitäis sylissä ja halais ja suutelis kun ois oikea hetki.
Kaikki aina lannistaa mua ja sanoo mulle koulussa ja kaupungilla ja missä milloinkin että oon ruma, ja että en saa koskaan poikaystävää, ja että mä en tuu koskaan seurustelemaan koska oon niin tyhmä.
Kaverini sanoo että oon fiksu ja nätti ja että varmasti vielä saan poikakaverin.
Mun mielestä mussa ei oo mitään vikaa mutta kohta alan jo uskoo et oon ruma ja tyhmä koska kaikki jankkaa sitä kokoajan paitsi mun oikeat ystävät.
Haluisin jonku joka lohduttais mua ja vois näyttää kaikille ilkeille ihmisille jotka kohtelee mua kaltoin. Ja haluisin sellasen poikaystävän joka vois viiä mut mopolla jonnekkin hiljaseen ja romanttiseen paikkaan ja kuiskailis mun korvaan kaikkea ihanaa, ja sanois et "älä välitä niistä likoista, sä oot hyvä ihminen, ja rakastan sua." tuntuu vaan että en tule koskaan saamaan sellasta miestä joka noin sanoisi... :(
Vastaukset 14
Vanhimmat
Minä tiedän tuon tunteen omalta osaltani. Sellainen ihana unelmien seurustelupari on ehkä viisainta jättää haaveeksi. Sanoisin, että hyvän kumppanin löytymistä ei ole syytä pitää mahdottomuutena, vaikkei sitä toisaalta ehkä kannata odotella. Se tulee kohtalon meille jokaiselle suomien yhteensattumien summana sitten kun tulee.
mulla lähes sama juttu kuin sinulla. mopo vain puuttuu :)
Niinhän me kaikki, minullakin ollut pitkään kaipuu siitä, että voisin rakastaa jotakuta joka voisi rakastaa minua, mutta eipä minun kohdalleni tuollaisia satu. Ei sillä seksilläkään olisi niin väliä, tietenkin se joskus tulee mutta sinänsä ei siihen mitään kiirettä jos vain välittää toisesta. Hyvä ystävä riittää pitkälle, mutta kuitenkin useimmat ihmiset kaipaavat syvempää läheisyyttä kuin ystävä voi tarjota.
Samantyyppisiä ajatuksia on minullakin. En erityisemmin seksiä kaipaa, vaikka toki sitäkin jossain vaiheessa voi harrastaa. Kaipaisin jotain, jolle voisi puhua, jonka kanssa olla vain lähekkäin ja halia yms, jonka kanssa voisi tehdä yhdessä kaikenlaista mukavaa jne. En mistään "sielunkumppanista" jaksa unelmoidakaan, mutta jos nyt joku ymmärtäisi ja välittäisi, niin olisin varmasti onnellinen. Sekin tosin tuntuu melkein mahdottomalta.
Niihän me kaikki mutta se ei todellakaan oo noin ruusuisen kaunista...
Ruvetaan juttelee, katotaan synkkako meillä. Aluksi ihan vaa juttelu pohjalla. Mitäs sanoisit siihen? Mulle ei ole niin tärkeetä ulkonäkö. Tahtoisin tunteellisen tytön ja sinä vaikutat semmoselta. T:14 vuotias poika
Tosiaan jos kiinnostaa niin laita tänne foorumille viestiä ensin kerron sit vaikka meseosotteen
Ois kiva tutustuu. Mist päin Suomee oot? :)
ni asun lahen lähel. Laita tähän meses niin ruvetaan kirjottelee:D
Laita sä sun mese, ku mie en haluu laittaa mun mesee tähä esille.
se on [email protected]
Monillahan sitä samaa on. Mä odotin tota samaa, kolme vuotta. Olin vielä vähän nuorempi kuin sä sillon. Multa oli kaiken kukkuraks itsetunto hukassa ja olin keskellä murrosikää. Mulla oli hankalaa, pakko sanoa. Kuitenkin, kesä meni ja koulu alkoi taas. Heti ensimmäisenä viikolla, tämä poika sanoi minua kauniiksi. Hän oli sellainen joka iski ja ihastui melkein keneen tahansa. Silti hauska ja huumorintajuinen. Päätin että hän on mukava. Pyysimme häntä kaupungille kaverini kanssa ja siitä kaikki lähti. Kaikki eteni kuin olin ikinä toivonut. Tajusin silti, ettei hän ole se jota toivon rinnalleni. Tajusin etten jaksa hengata ja raahautua ulos jokailta. Minä halusin olla yksin.
Nykyään olen yksin, ja olen vahva. Jaksan odottaa kunnes ihastun uudestaan, oikeasti. Minulla ei ole kiirettä saada ihminen rinnalleni jota voisi halata ja puhua hänelle. Siihen tarvitaan oikea ihminen, se johon ihastut syvästi. Kunnes löydän sen josta pidän syvästi, jaksan odottaa. Sen olen oppinut. Tämä oli minun tarinani.
Voi harmi. Ittestänikii tuntu välil tolta. Haluis jonkuu mut tuntuu ettei löydy sitä oikeaa. Mut sit löysin yhen ihanan pojan ja oon ollu sen kanssa jo puol vuotta. Onnee sulle, toivottavast löysät jonkuu.
miks sua ei näy mesessä