Jos mulla ois ne taikasanat
niin vapauttaisin meidät
vapauttaisin toisistaan
sinä et halua
et koskaan halunnutkaan haluta
ja minä haluan vaikken haluaisikaan
mutta sinusta kiitän
kaikesta tästä
tästä elämästä johon sinut sain
tuskaa ja polttavaa ikävää
mitä tästä jää
en tiedä mutta kuten tiedät
sadan vuoden päästä tääkin häviää
sinua joku muistaa silloin ehkä
hyvistä teoistasi
mutta tätä rakkautta
ei kukaan
minä ja sinä
ajan vietävinä
me toisilleen tärkeinä
tai sinä ainakin minulle
mitä lienen sinulle
ehtymätönkö vai loppuun kaluttu
temppuja ei tehty
hyvä niin
nyt nukkumaan ja näkemiin
vuosien takaa
- vaikka tässä halattiin
niin vapauttaisin meidät
vapauttaisin toisistaan
sinä et halua
et koskaan halunnutkaan haluta
ja minä haluan vaikken haluaisikaan
mutta sinusta kiitän
kaikesta tästä
tästä elämästä johon sinut sain
tuskaa ja polttavaa ikävää
mitä tästä jää
en tiedä mutta kuten tiedät
sadan vuoden päästä tääkin häviää
sinua joku muistaa silloin ehkä
hyvistä teoistasi
mutta tätä rakkautta
ei kukaan
minä ja sinä
ajan vietävinä
me toisilleen tärkeinä
tai sinä ainakin minulle
mitä lienen sinulle
ehtymätönkö vai loppuun kaluttu
temppuja ei tehty
hyvä niin
nyt nukkumaan ja näkemiin
vuosien takaa
- vaikka tässä halattiin
Vastaukset 5
Vanhimmat
vieläkö muistat mun ?
Mä meen ja sä unohdat mut.
Kaunis herkkä runo joka sai kyyneleet silmäkulmiini,olin yövuorossa kun luin ensimmäisen kerran ja nyt päivällä toistamiseen.Olisipa kiva tietää vähän runon taustaa....
Runo kertoo kahden ihmisen erikoisesta kiintymyksestä ja rakkaudesta, joka kestää läpi vuosien. Mutta nyt täytyy tunnustaa, että viimeinen säkeistö -temppuja ei tehty- ei oo mun kirjoittama, vaan tuo täällä oleva toinen ilkimys lisäsi sen siihen ominpäin vaihtaen mun alkuperäiset sanat. Kysyi vaan kun olin poissa tästä koneelta, että voiko sun runon laukasta virtuaaliavaruuteen ja minä annoin luvan, tarkistamatta millasena runo lähtee.:))
Mutta mukavaa, että tykkäsit ja pyyhi kyyneleet pois. Moi!
Venettä ei kannata enempää keikuttaa.