Afrodite

mun tarina osa 17! kirjoitti:

Mä kuulin joitain ääniä. Sanoiko joku Niina? Puhuiko Lauri? Mä avasin silmäni ja näin edessäni Laurin kasvot. ”Niina! Ootko sä hereillä?” Lauri kysyi huolestuneena. Mä hymyilin ja nyökkäsin. Laurin ilme kirkastui ja se huusi kaikille, että mä olin herännyt, ja he tulivat nopeasti katsomaan mua. ”Minkälainen olo sulla on?” Jonna kysyi. ”Ihan hyvä kai. Mitä tapahtu?” Mä kysyin ja yritin nousta istumaan, mutta heti hirveä kipu valtasi mun koko kehon ja mun oli pakko rojahtaa takaisin makuulleni. Samassa mä muistin Aleksin, ja sen, mitä oli tapahtunut. ”Sun ei kannata vielä nousta. Haluatko sä buranaa?” Lauri kysyi. Mä nyökkäsin, ja Jonna lähti hakemaan mulle sitä. Mä katsoin vähän ympärilleni. Mä olin ilmeisestikin Juulian huoneessa ja makasin sängyllä. Huoneessa ei ollut muita, kuin Janina, Lauri ja Juulia. ”Lauri, kerro, mitä tapahtu?” Mä pyysin Laurilta. ”No... Janina näki, kun sä seurasit sitä jätkää, ja tiesi, että se oli Aleksin kaveri, ja tuli kertomaan siitä mulle. Samassa Jonna tuli kertomaan nähneensä Aleksin, joka oli mennyt sinne huoneeseen, ja sun menevän sinne hetken päästä. Me lähdettiin heti salamana sinne, mutta väkeä oli niin paljon, että meillä kesti vähän aikaa. Me tultiin heti sisälle, ja mä kerkesin näkemään, kun sä pyörryit, mutta onneks mä sain susta kiinni juuri ajoissa. Mä laitoin sut lattialle, ja me otettiin tyttöjen kanssa ne retaleet kiinni. Ne käytiin hakemassa jo pois. Eine sua enää kiusaa.” Lauri lopetti hymyillen. Jonna toi mulle sen buranan. Yhtäkkiä Janina hyppäsi mun viereen itkien ja halasi mua. ”Anna anteeksi! Tää on mun vika, kun en jättänyt sitä ja annoin tän tapahtua!” Janina sanoi ja jatkoi itkemistään. Samassa Jonnakin hyppäsi mun viereen ja alkoi itkeä. ” Ei tää oo sun vika Janina, vaan mun, kun musta tää alkoi silloin joskus. Mä törppö en edes tajunnut jättää sitä, vaan annoin sen vaan pilata elämäni! Voi mitä sä Niina oot joutunut kokemaan mun takia!” Jonna itki. Mä olin ihan hämmentynyt. Miten niin niiden vika? ”Ei tämä ole kenenkään vika. Ei ainakaan teidän.” Mä yritin vakuuttaa niille, mutta kun kummatkin vain jatkoivat parkumistaan mä katsoin Lauria ja Juuliaa anovasti ja Juulia auttoi Janinan ja Jonnan ylös ja talutti heidät ulos huoneesta.

”Voi Niina! Et arvaakaan , kuinka huolissani olen ollut takiasi! En ole kenenkään muun takia ollut vielä näin huolissani!” Lauri sanoi tukahtuneella äänellä. ”Mun täytyy tunnustaa sulle yks juttu, ennen kuin menetän taas rohkeuteni, ja se on helpompaa näin legendaarisin sanoin: Mä tajusin vasta äsken, kuinka paljon välitän susta. Ja mä tajusin myös, etten pysty elämään ilman sua, tai ainakaan sun numeroas, johon mä soitan joka päivä. Haluaisitko sä seurustella mun kanssa Niina?” Lauri kysyi arasti hymyillen. ”Mutta entä Sofia? Ja meidän ikäero?” mä kysyin, ja samalla ihmettelin itselleni, miten voin sekoittaa sen ihmisen tähän juuri, kun unelmani oli toteutumassa. ”Sofia… En mä seurustele Sofian kanssa enää. Me seurusteltiinkin vain, että mä saisin sut pois mielestäni ja Sofia ex-kundinsa kateelliseksi. Mutta mä en onnistunut karkottamaan sua pois mielestäni. Eikä meidän ikäeromme tarvitse paljoa haitata. Ja minkähän sille voi? No, Mikä on sun vastauksesi?” Lauri kysyi toiveikas ilme kasvoillaan. Mä odotin hetken, ja Lauri näytti jo hieman epäilevältä, mutta ei näyttänyt enää, kun mä hihkaisin: ”Tottakai! Ja tiedoksi, että mä ihastuin suhun heti ensi näkemältä!” Lopulta me uppouduimme syvään ja hellän nälkäiseen suudelmaan.

**************************************************

Jes! Vihdoinkin mä sain tän päätökseen! Ei sikäli, etteikö tätä ollut kiva kirjoittaa. No, ihmiset, jotka ootte lukeneet kokonaan, tai vain puoliksi, tai vaan yhden lausee, mitä piditte? Kehuja? Valituksia? Ja kiitos niille, jotka ovat lukeneet koko tarinan, ja joilta olen saanut kannustavia kehuja! Ja hyvää kesän jatkoa!

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä