Olen harrastelijakirjoittaja. Pidän kirjoittamisesta ja joskus jopa haaveilin, että tienaisin elantoni kirjoittamalla. Nyttemmin olen kuitenkin huomannut, että herkkä luonteenlaatuni ei sovellu vaativaan ammattikirjoittajan työsarkaan. Siksipä kirjoittelen lähinnä huvikseni. Yhden kerran lähetin käsikirjoituksen kustantajalle. Kyseessä oli runokokelma, jota ei kuitenkaan julkaistu. Olin valmistellut sitä monta vuotta, mutta en silti ollut pettynyt, koska myöhemmin tajusin, että siinä olevat runot olisivat voineet loukata läheisiä ihmisiäni. Teille, jotka tosissaan haluatte kirjailijaksi, suosittelen Mika Waltarin kirjaa ” haluatko kirjailijaksi”. Kehotan myös perehtymään Väinö Linnan vaiheisiin ja työskentylyyn, ennen hänen nousemistaan siihen asemaan, jota minun ei tarvinne enempää esitellä.
Ajatuksia kirjoittamisesta
terkki
2299
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
yhden kielteisen tuloksen takia. Kirjoittele, ja mieti julkaisemista uudelleen, aika ajoin.
Minulla taas vasta ihan hiljattain tuli tunne, että voisin ehkä olla kirjoittaja ihan kokoaikaisesti. Nyt olen naputellut niska limassa kohta kolme viikkoa, ja kirja valmistuu ennen kuun loppua. Aika vauhtia siis. Se ei ole kaunokirjallisuutta, mutta seuraava epos, joka on sekin jo ajatuksissa tekeillä, on.
On niin loputtomasti kirjoittamista. Kunhan ensin olen kirjoittanut kaiken, mitä tiedän itsestäni, voin sitten siirtyä parantamaan perhettä, työtovereita, sukulaisia, yhteiskuntaa. Ja jos vaikka saisin siitä tulojakin! Ajatelkaa!
julkaisisit vaan sen omakustanteena? Ei maksa niin kovin paljoa ja siinähän se sittne on. Jos kustantaja ei julkaise, se ei tarkoita, että se on huono, tai niin huono ettei joku ihminen voisi tykätä. Ite ainakin meinaan tehdä näin.
Esim. otetaan vaikka joku palkittu Henrietta Tavin kokoelma. Ihan hauska toisaalta, mutta mutta. Mitä siitä jää mieleen? Kansikuva, ainakin mulle. Hyvä taitto ja nimi.