Tunnen vain tuntemattoman meren
sen henki kieputtaa sokeaa tuulta
tummien pilvien alla
Mereltä nouseva harmaanvihreä usva
kietoo samettiinsa
armahtamatta ainuttakaan
Salaisen matkani vaarat uhkasivat
minähän tiesin niistä kaiken
en ennustajaa tarvinnut
Viidakonlaki kullakin omansa
elämänpituinen tie
vailla opasta
Lopulta kaikki paljastui
kyyneleet kuin sade
näkyi silmistä sydämen tila
Ei auttanut tuuli
joka mennessään
vei usvan
Ikävä sai minut itkemään
sen henki kieputtaa sokeaa tuulta
tummien pilvien alla
Mereltä nouseva harmaanvihreä usva
kietoo samettiinsa
armahtamatta ainuttakaan
Salaisen matkani vaarat uhkasivat
minähän tiesin niistä kaiken
en ennustajaa tarvinnut
Viidakonlaki kullakin omansa
elämänpituinen tie
vailla opasta
Lopulta kaikki paljastui
kyyneleet kuin sade
näkyi silmistä sydämen tila
Ei auttanut tuuli
joka mennessään
vei usvan
Ikävä sai minut itkemään
Vastaukset 16
Vanhimmat
┌┐
└┘ kävisikö pala sitä sinistä? Viimeistä piirtoa myöten hieno runo. Kiitos lukuelämyksestä.
Onkohan nyt joku virus liikkeellä, kun tuollaista runolopun tunnelmaa on taas täälläkin päin?
Kiitos sinisestä, se on paras apu
melkein kaikkeen.
Olet kultainen:)
Kiitos
Se on tämä rakkausbasilisko,
leijailee ja sotkee kuvioita.
Jos näet sen, huiski lujaa,
niin saatat välttyä tartunnalta! :D
Siinä toinen hyväkäs, jonka edessä loppuu kaikki
adjektiivit kertoa runosta mitään.
Käsittämättömän kaunis, upea ! Sanattomaksi ve-
tää, ei voi mitään. Sinä olet puhjennut kukkaan,
vaikka ikäväsi koskettaa, riipaisee.
Menen häpeämään runosi edessä omaani.
Olin juuri menossa lukemaan runosi
ja olitkin ehtinyt jo tänne.
Kukkaan puhjennut horsma minä olen,
jos sitäkään, mut kukkahan sekin taitaa olla.....
Ja mitä vastaan sinulle,
ystäväni.
Sanon kiitos ja kohta tulen antamaan sinulle
matamin kädestä, jos et lopeta tuota käsittämätöntä
"häpeemis"hourailua.
Et varmana uskalla ottaaa riskiä:))))
Kirjoitit niin että minäkin sen ikävän tunnen...
Mistä Sinun sanasi on tehty oikein - usvasta ja tuulista lie..?!
Kaunista
Luit oikein, usvasta
ja tuulista,
mistäpä muusta.
Minä kiitän runoystävääni:)
:)))....meri, tummat pilvet ja harmaanvihreä usva, joka kietoo samettiinsa...
Kaunista!
*pääsinpäs koneelle* :)
Jälleen meri... se on alkanut kiehtoa aina vain enemmän, siksi se kai tunkee melkein joka runoon!
Kiitos Sinulle:)
Sinua olikin jo ikävä, kiva kun pääsit koneelle;)))
Sain sukset halvalla ensi talvea varten :/
mutta aistii kevään jo ..
Taidankin hankkiakin Sinulle
yhden kasetin, että saisit tuntumaa
tuohon mereen...:))))
sehän mukavaa:)))
Kevättä on ilmassa, mutta
talvi näyttää vielä voimansa:((
Mukavaa runoiltaa Sinulle!
...kirjoitat niin että tunnen minäkin ikävää.....
"Viidakonlaki kullakin omansa
elämänpituinen tie
vailla opasta"
tuo on täysin totta, sitä opasta elämään aamuyöstä kaipailin. Uskon kuitenkin, että tuuli tuo jotain uutta, poistaa usvan ja vie mennessään ikävän. Mutta milloin:)))
Kun usva poistuu, se uusi tulee näkyviin,
näin me tytöt uskomme, eikö vain?
Runolauantaita Sinulle:)
ikävä saa itkemään nousemaan kaipuun tunteen sydämeen.Silti varmaan viimana vinkuva tuuli tunteiden tuskan kuuli vaikka se auttanut ei yksinäistä lohduttanut.Sydämellinen kiitos kauniista runostasi ja toivon että edes vähän auttaa lämmin halaus!
Kyllä halaus käy, kiitän Sinua,
ystäväni.
Sinulle lempeitä rakkaudentuulia :)
Tuntematon meri
harmaanvihreä usva
jossa tuuli ei näe
usvan samettisuutta
kaiken tietävä matka
viidakkolaki vailla opasta
ja kyynelvirta sateen lailla
sydämenolotilan paljastaen
näin tuulen ja usvan mentyä
ikävästä itkemään sydän jää…
Lohduttoman kaunis runosi oli kaunis kuvaus
ja kauniin sanoin kerrottu ikävästä ja kaipuusta.
Kiitokseni laitan
mukana tuulen,
runoystävälleni.:)