Lähihuoltaja, jolla tuntuu olevan aika lailla valtaa lapsen asioissa eron jälkeen, voi hankaloittaa melkoisesti toisen vanhemman suhdetta lapseensa. Miksi näin on? ai kun on erottu ja halutaan joko kostaa, hankaloittaa tmv.ex:n elämää ja varma konsti on käyttää lapsia. Kun lukee kirjoituksia täällä, ei kovin usein tule esille, että usein (joskus) molemmat vanhemmat haluaa olla paljon lastensa kanssa. Miten se sit onnistuu, kun ajatus on sellainen, että lapset kärsii, jos joutuu kahdessa paikassa tiiviisti kulkemaan. Eikö ole parempi lastenkin kannalta molemm vanhemmat, kuin yksi omistushaluinen?? Kun ei edes onnistu lomien suunnittelu tmv. kun täytyy ensin kuullostella, miten ex olikaan asian ajatellut. Miten tällaiseen suhtautuisi, miten asiat saisi sujumaan.
miksi
joku toimii näin?
8441
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
..Minäkin odotan vastauksia tuohon ja noihin kysymyksiin. Itse olen juuri mainitsemassasi etän tilanteessa...Siksi kai moni lopulta päätyy oikeuteen. Ei sinne mene etät jotka ovat alkoholisteja tms. Vaan yleensä juuri sellaiset joilta tapaamiset evätään tuollaisen omistushaluisen "rakastavan" lähivanhemman toimesta, kun taustalla hänellä on joku kosto, uusi perhetilanne ym. jolloin ei sovi antaa enä exän antaa olla oikeasti muuta kuin tapailija lapsensa elämässä. Sairasta ajattelua mutta niin yleistä!
on niin vaikeaa eron jälkeen olla lasten elämässä vain joku huolehtija tmv. (tärkein ongelma) Ihmeellistä.., yhdessä ollessa huolehditaan yhdessä ja valitetaan, mut erotessa, toinen haluaakin yht.äkkiä kaiken.......tarkotan lähih. jos haluaa, voi tosiaan vaikeuttaa toisen suhdetta lapsiin. Ihmeellistä, kun ollaan yhdessä, yleensä valitetaan kun toinen ei välitä......
onko monet menneet oikeuteen asti kys. ongelman takia????? Onko kertomuksia??? Onko lapsilla OIKEASTI OIKEUS MOLEMPIIN VANHEMPIINSA????
asti olen mennyt en tapaamisista vaan asumisesta, toki siin samal sovitiin tapaamiset uuteen uskoon, kun äiti muutti 350km päähän. ja nyt poika asuu minun ja uuden puolisini luona.
Kolmisen vuotta sitten tuli ero, sovittiin tapaamis- ym. ehdoista, huolehdin ajallaan elatusmaksuista ym., joten siltä osin lähiksellä ei varmasti ole valittamista.
Kun pitkien työmatkojen takia on kuitenkin joskus pakko jättää viikonlopputapaaminen viime tinkaan (työn laadusta johtuen saavun matkoilta joskus vasta perjantai-iltana), nyt on ruvennut tulemaan syytöksiä, etten kunnolla huolehdi lapsista, vaikka varmistan aina, että tällaisessa tapauksessa siskoni noutaa lapset luokseen jo iltapäivällä vuoroviikonloppuni alkaessa. (Normaalisti haen lapset perjantaisin, heti työni jälkeen, ja toimitan heidät takaisin sunnuntai-iltaisin). Nyt exäni katsoo olevansa oikeutettu epäämään tällaiselta viikonlopulta tapaamisoikeuteni mainitusta "syystä".
Kyseessä on selvää pottuilua ja hän on epäilemättä jo valmentanut "oman" lastenvalvojansa puolelleen, joten keskustelusta senkään kanssa ei ole odotettavissa minkäänlaista hedelmällistä keskustelua.
Kysyn siis:
A. Kenen puoleen käännyn?
B. Onko mulla mahdollisuuksia saada asetettua jonkinlaisia "uhkasakkoja" sen varalta, että hän väärin perustein evää multa tapaamisen tai tapaamiset?
Onko kellään neuvoja?
Sinun on otettava yhteys kyseiseen lastenvalvojaan. Hän toimii epäammatillisesti, jos ei kuuntele sinunkin kantaasi, ja tee sitten vasta lopullista johtopäätöstään.
Sinähän hoidat esimerkillisen hyvin tuon tapaamisesi, jota työ vaikeuttaa. Eihän lähi siellä yhtään joudu tinkimään omista suunnitelmistaan, kun olet kuitenkin järjestänyt että lapset haetaan ajallaan. Olet toiminut täysin oikein.
Sinun kannattaa kysyä työnantajaltasi, onko niihin perjantaihin vuoroviikonloppuinasi mahdollisuus vaikuttaa, jos on, niin lähin ase häviää saman tien, jos ei, niin on hyvä tuoda esiin, että on kuitenkin yrittänyt asian järjestää (lastenvalvojalle). Onhan sinun työtä tehtävä, tai muutoin et pysty maksamaan elatusta. Exälläsi taitaa nyt jokin muu puristaa kenkää, en ymmärrä mihin hän perustaa sen, että epäisi ne viikonloput (joka olisi laitonta häneltä) jolloin lasten täti hakee lapset sinun sijaasi.
jossa vanhemmat asuisivat omilla puolillaan, ja lasten tilat olisivat siinä keskellä. Voisivat sitten vuoronperään käydä syömässäkin kumman luona tahtovat, tai kumman luona ollaan kotona, mutta exien ei tarvitsisi katsella toisiaan tai puuttua toistensa menuun mitenkään. :-D
Totta puhuen, ei se vain taida onnistua. Erittäin kypsillä vanhemmilla, jotka pystyvät sopimaan samoista kasvatusmetodeista ja tietyistä turvaa tuovista rutiineista se voisi onnistua siten, ettei lapsen kehitys joutuisi kovalle koetukselle.
Ja isommilla lapsilla (yläasteikäiset) varmaan luonaa muutenkin jo paremmin. Mitä nyt murrosiässä varsinkin jälleen korostuu vanhempien yhtenäisen linjan tärkeys lapsen luotsaamisessa yhteiskuntakelpoiseksi aikuiseksi.
Kyllä on niin paljon ympäri kaupunkia puhunu vauva-iästä asti että kun haluyis lapsen kokonaan itselleen ym. Vaan kun on sen näköjään vaikea ottaa edes pariksi päiväksi,ei maksa elareita,teki toisen lapsen toiselle naiselle jne.
Nyt muutti reilu vuosi sitten samalle paikkakunnalle kuin me,"että näkis lasta muutoinkin kuin viikonloppuisin" sanoi hän.
Eipä ole yhtään kertaa soittanut ja pyytänyt esim. viikolla edes hetkeksi vaikka työtömänä luuraa kaiket päivät..
Että on sitä "valtaa" etä-vanhemmallakin:ei ole pakko hakea jos ei huvita vaikka millainen sopimus;viis siitä että lapsi odottaa turhaan kun iskä ei tullutkaan..