Apassionata
valkoinen hevoseni hiekalla
runouden rannoilla
elämästä nostaa päänsä
kaulansa
kavionsa kohti ihmisen matalia kattoja
valkoinen hevoseni hiekalla
runouden rannoilla
elämästä nostaa päänsä
kaulansa
kavionsa kohti ihmisen matalia kattoja
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
vähän vaikeampaa lyriikkaa... kiitos aivojumpasta : )
Nyt on taas aivojumpan aika.
On sumuinen sunnuntain aamu, ja utu käy kellon mukaan aikaista iltapäivää. Kamala miten uudella patjalla nukuttaakin :)
Kaikki muuten verenluovutukseen. Nyt on tarvista vähän jokapuolella.
Sinä mystikkojen mystikko runoinesi.
Joka kerran kun runoosi tulee - ei tiedä mikä
on odotettavissa. Mutta tässä runossa on jotain
todella jännittävää, salaperäistä.
Hemmetin omaperäinen, Flaumainen :)
Vai mytsikko (nauraa).
Kuvittele että mä olen tämmöinen ihan elävässä elämässäkin. Siis ihan sietämätön. Kiitoksia sulle kauniisti.
Oletko nähnyt?
Että voi olla upeita eläimiä!!!
Ja runosi - se ei voisi olla yhtään kesympi nyt!
Olin eilen katsomassa ja taputtelemassa hepoja Hartwallilla. Olin aivan lumoutunut pienen pienestä Shetlannin ponista joka katseli mua kaihoisasti ja halusi lähteä mukaani kotiin.
Olen aivan rakastunut. Haluaisin olla itsekin heppa.