Tunne.
Siruina maailmalla.
Sirpaleiksi lyöty.
Puhallettuna lasiseksi.
Sydämeksi.
Tunteena.
Hiipivänä hetkenä.
Siinä kaikessa koetussa.
Kaikessa vielä kokemattomassa.
Tunteet.
Itkuna, suruna sielussa.
Ilona, heleänä nauruna sylissä.
Hehkuvan hiilen punerruksena.
Lämpönä keholla.
Sinä.
Sytytät liekin.
Sammuttaaksesi sen.
Kaikki.
Koko elämä.
On vain tunne.
Rakastan.
Siruina maailmalla.
Sirpaleiksi lyöty.
Puhallettuna lasiseksi.
Sydämeksi.
Tunteena.
Hiipivänä hetkenä.
Siinä kaikessa koetussa.
Kaikessa vielä kokemattomassa.
Tunteet.
Itkuna, suruna sielussa.
Ilona, heleänä nauruna sylissä.
Hehkuvan hiilen punerruksena.
Lämpönä keholla.
Sinä.
Sytytät liekin.
Sammuttaaksesi sen.
Kaikki.
Koko elämä.
On vain tunne.
Rakastan.
Vastaukset 4
Vanhimmat
¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨
Miten kauan menekään
enne kuin saan
sydämeni sirpaleet kerättyä
ja saan ehjän sydämen takasin
Sinulla - tiedän -
olevan se viimeinen pala
Voi - kuinka toivonkaan
saavani sen jo viimein
¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨
Kuitenkin,,,on hyvä kun on tunteet! Hymyä pvääsi, Gitta ! :)
...tunteesta on kysymys, vain tunteesta, ei mistään muusta...
Hieno runo Margitta!
Se kaikki on tässä runossasi, lainatakseni Sinun
omia sanojasi. Noin suurin piirtein kaiketi omaa
runoani kuvailit, vaikka se olikin aivan muuta.
Sinun runossasi on rakkauden alkuaineet, sielun
itku ja hehkuvan hiilen punerrus. Ja päätös, se
se kruunaa kokonaisuuden.
Tunteen sirpaleet
puhallettuna lasisydämeksi
tunteen hiipuessa
kaikesta kokemattomuudesta
Surun tunteina
ilon aiheina
hehkuvan kuumana
sytyttääkseen tuleen
poistaakseen tulen
palaa rakkaudesta
jonka voi vain sammuttaa hän…
Kaunis hieno runosi sai minut näin tuntemaan, kiitos Margitta.