Yöllä hiippailin taas kivenkoloosi
en kuitenkaan herättänyt
Se olin minä joka joi coca-colasi
ja siivosi tyhjän sipsipussin lattialtasi.
Se olin minä joka pitkästä aikaa vartioi taas untasi,
silitti hiuksiasi,
suoristi takkujasi,
seisoi sänkysi päädyssä
ihaillen kasvojasi
En herättänyt ettet
säikähtäisi rujouttani
Luutani jätin nojaamaan kotiluolasi seinustalle,huomasitko?
Unohdin sen sinne,jonain yönä palaan hakemaan...
en kuitenkaan herättänyt
Se olin minä joka joi coca-colasi
ja siivosi tyhjän sipsipussin lattialtasi.
Se olin minä joka pitkästä aikaa vartioi taas untasi,
silitti hiuksiasi,
suoristi takkujasi,
seisoi sänkysi päädyssä
ihaillen kasvojasi
En herättänyt ettet
säikähtäisi rujouttani
Luutani jätin nojaamaan kotiluolasi seinustalle,huomasitko?
Unohdin sen sinne,jonain yönä palaan hakemaan...
Vastaukset 3
Vanhimmat
Niin paljon sanomaa, niin paljon rakkautta tässä runossa Menninkäiselle.
Pidän kovasti tästä Minänoita:)
Minua luultiin joskus sinuksi,
mutta onneksi lensit luudallasi tänne
ja todistit, olevasi ihan oikea "minänoita"
Ja runosi oli hieno!
Olen tekemässä kai jonkinlaista comebackia,,inspiraatio ollut jonkin aikaa hukassa,,,mutta tämähän minua kannustaa taas.Kiitos teille molemmille vastineen antaneille!!