tarviin apuu koiran opetuksessa

ensin mitä sana "posti" tarkottaa :) haette yhessä postin ja annat sen sitte koiralle ja sanot "ota posti" kun se on suussa nii kehut, sitte sanot "anna posti" tai jottai muuta millä sanalla nyt haluat koiran sen oppivan, ja kehuta aina ku mennee niinku pittääki =) sitte ku tietää mitä tarkottaa "hae/nouda" ja "posti" nii voit vaa istua tulilla ja sanua "hae posti" =) sitte ku koira ottaa ite postin maasta (vaikka sitte yllyttämällä) kehut, tai mistä se posti nyt pittääki ottaa, ja sitte ku tuo sen sulle, vaikka sitte vaan koiran oman perseen taakse (alakuu lyhyitä matkoja)kehut taas, oppii varmasti nopiaa ku labbikset yleensä tykkää kaikenlaista kannella..
ja opetusvaiheessa "posti" voi olla vaikka vaan vanha kirjekuori, ja opetus sitä että ottaa sen sulta ja antaa sulle takas nii se on tuonu sulle postin =) sitte se ottaa postin sulta ja kävelee sun kans keittiöön ja antaa siellä...ja näin pikkuhiljaa pidentää matkaa ja lopulta opettaa posti tuotavaksi sieltä mistä se pittää hakia =)

Ihan iisi juttu, ku kaikki noutajat nyt nimensä mukaisesti ovat innokkaita noutamaan ja kanniskelemaan kaiken laista. Kärsivällisyyttähän kaikki kouluttaminen vaatii.

Meillä vielä reilusti alle 2 wee uros noutajakin osaa kantaa aamun lehden varovasti repimättä. Ei ole sen kummemmin opetettu. Menty vaan postilaatikolle, survottu lehti suuhun ja sanottu "kiinni". Sitten suoraa päätä reippaasti sisälle, ettei kanto aika olisi liian pitkä.

Keskittyminen kyllä herkästi herpaantuu matkan varrella ja unohtuu puristaa suuta kiinni. Lehden sivut lentelee pitkin ojia ja mettiä... kyllähän niitä saa joskus aina haeskella. Mutta koirakin osaa tehdä haku hommasta oman osansa, kun on taas saanut kiinnitettyä huomion takaisin lehteen. Pyytää noutamaan, niin hakee lennelleet sivuset.

Iän karttuessa kärsivällisyys varmasti paranee ja ehkäpä joku kaunis päivä ei tarttis koko ajan hokea sitä "kiinni" sanaa, ilman että lehti putoo suusta matkan varrella sisälle.

Mutta siis edellinen neuvo oikein toimiva. Ja asiaa helpottaa rutkasti suuri kanniskelun ja noutamis vietti. Meillä se on ollut verissä alusta asti. Heti kun oppi tänne käskyn oli helppoa, kun keittiössä oleva antoi suuhun vaikkapa karkkipussin. Sitten heti olkkarista huudetaan tänne. Niin siinä ilta naposteltavat, eikä tarvitse sohvalta nousta tai toisen vaivautua tuomaan. ;) Ja kaiken kukkuraksi koira saa toimintaa ja nauttii tekemisestä.

Mun mielestä kirjassa nimeltä Pieni Koiratemppukirja, löytyy vinkkejä siihen ;) Useassa kirjastossa on varmaan se koska se on tehty viime vuonna.