Kuolen yksinäisyyteen!

Et mitenkään. =) Minä voin olla kaverisi.

Sano joillekin kivoille tyypeille näin: "Hei, mul on aika tylsää että voisiks mä hengata teidän kanssa?" ja siitä se juttu sitten lähtee liikkeelle :)
Tää on se neutraalein tapa kysyä että ollaaks kavereita :)
Jumalan siunausta :)

Itelläni ei oikeen oo kavereita. Siis itteni ikäsiä. Mutta netistä bongasin 2 tosi hyvää tyyppiä :) Ne tulee kai käymäänki lomilla :P Et netistä voi löytää tosi hyviäki tyyppejä.

Moi... Mie oon 12w tyttö jolla on kavereita, mutta kun haluan vain lisää, ja lisää kavereita. =)Itsekkin istuskelen yleensä kotona, mutta kyllä ulkoilenkin säännöllisesti... =) Voisin olla kaverisi. Oisko sulla mesee tai sähköpostii niin voisin ottaa yhteyttä...?

Aloita jokin harrastus. Tennis, salibandy, karate, uinti, mikä vain tuntuu kiinnostavalta. Kiinnostavan harrastuksen parissa ei tympäänny ja sieltä voi löytää helposti uusia kavereita.

Uskon, että löydät helposti kavereita kuhan vaan uskallat kysyä ja jutella. Juttelet koulussa luokkatovereillesi tai jos valinnai aine tunnillaon kivan luonteisia niin silloinkin voisit jutella ja siitä se lähtee ja kohta ootta kavereita:D Netistäkin löytää kamuja... mä on löytäny pari esim. täältä suomi24 chatista:)

P.s. Mä voin ainaski olla sun kaveri:D

aika sama juttu mulla, ei ehkä noin huonosti sentääm kuin sinulla viestisiperusteella, surullista tosiaan. ei tässä paljoo auta, jotkut vaan on sosiaalisempia ja rohkeampia kuin toiset.. senkin määrää geenit ja kasvuympäristö, kokemukset ym mukava. koita vain hyväksyä ettet ole yhtä sosiaalinen kuin kuin jotkut toiset ja elä sen mukaan.
koita vaikka vähä vähältä tutustua muihin ottaen huomioon omat rajoitteesi, ehkä sinustakin vielä puhkeaa sosiaalisuuden kukka. tuossa iässä kun ei vielä useinkaan tiedä millainen tulevaisuus on luvassa. jos ei onnistu niin keksi jotain muuta mukavaa, ei kaikki kiva liity sosiaalisuuteen

ja vastailen näihin kaikkien kysymyksiin amatöörimäisesti, mutta yritän kuitenki vaa hyvää saada aikaan. ... Mullakaan ei oo kavereita, en käy ulkona ja puhun joko vanhemmilleni, tai olen täällä omassa huoneessani... joten tiedän siltä osin miltä tuntuu... Ujouskin on tuttua ja olen sellanen, että joskus on pakko saada olla omassa rauhassa - ilman sitä sekoaisin. Silti en itseäni epäsosiaaliseksi sanois, joten siinä en oikein osaa auttaa... mutta - kysy. Vaikka tuntuis ettet uskalla. Aina kannattaa yrittää... oikeet ystävät antaa tilaa ku sitä tarvii, ne ymmärtää kyllä jos joskus ei haluu puhua ja haluu olla rauhassa... ... Yksinäisyys on pahinta mitä tiedän ja siinä mä elän. ... Jos et kysy - et voi tietää. ... mutta yritä kysyä... en voi ku toivoo, että saat kavereita... Yksinäisyys tekee ihmiselle paljon pahaa... eikä kukaan selvii vuosikausia täysjärkisenä yksinään...

annas hei meses, nii meist tulee bestiksii ;)