saatte lapsia:
Pysytelkääpä yhdessä, kunnes lapsenne ovat aikuisia. Ottakaa vastuu aikaansaannoksistanne. Viimeistään tämä palsta osoittaa, millaisia inhottavia tilanteita syntyy, kun vanhemmat eroavat ja haalivat sitten uusia kumppaneita. Kaikki kärsivät, niin lapset kuin aikuisetkin.
Sitten huudetaan avuksi asiantuntijoita, tukiperheitä, ties mitä. Ja veronmaksaja maksaa.
Jos ette kestä elämää yhdessä lastenne toisen vanhemman kanssa, on turha kuvitella, että tilanne korjautuisi raahaamalla vennonvieras asumaan kanssanne.
Pysytelkääpä yhdessä, kunnes lapsenne ovat aikuisia. Ottakaa vastuu aikaansaannoksistanne. Viimeistään tämä palsta osoittaa, millaisia inhottavia tilanteita syntyy, kun vanhemmat eroavat ja haalivat sitten uusia kumppaneita. Kaikki kärsivät, niin lapset kuin aikuisetkin.
Sitten huudetaan avuksi asiantuntijoita, tukiperheitä, ties mitä. Ja veronmaksaja maksaa.
Jos ette kestä elämää yhdessä lastenne toisen vanhemman kanssa, on turha kuvitella, että tilanne korjautuisi raahaamalla vennonvieras asumaan kanssanne.
Vastaukset 12
Vanhimmat
jonka vanhemmat pysyivät yhdessä, veren maku suussa. Kirjaimellisesti, sillä isäni oli väkivaltainen - kun olin vanhempi, myös minua kohtaan.
Joten älä suosittele asioita, joista et mitään tiedä. Lasten takia liitossa roikkuminen ei todellakaan ole kenellekään hyväksi. Ne vauriot, jotka minulle tulivat, olisivat ehkä olleet vältettävissä, jos vanhempani olisivat eronneet ajoissa. Ja voin sanoa: niistä vaurioista on todellakin veronmaksaja joutunut maksamaan.
Kannattaisi ehkä pohtia asioita monelta eri kantilta, ennen kuin laukoo niitä täällä, UUSPERHEELLISTEN palstalla.
Miksi roikkua suhteessa, jossa ei ole rakkautta.
siitä, etteivät vanhempani 'lapsien vuoksi' eronneet ajoissa. Niinpä me lapset kasvoimme riitaisassa ja tunnekylmässä kodissa. Vanhemmat erosivat vasta sitten, kun nuorin oli 16-vuotias - koska ' sen ikäinen jo ymmärtää asioita'.
Jos olivat eronneet kun olimme vielä pieniä ja ' ymmärtämättömiä' olis meillä lapsilla ollut viekä jonkinlainen mahdollisuus kasvaa rauhallisessa kodissa.
Jos ei liitto toimi niin täytyy erota.. jo lastenkin tähden.
tai pettävässä suhteessa ei kannata olla edes lasten kannalta. Mutta on osattava erottaa vieraat ja omat ihmiset. Meillä ei lapsia ole saanut viedä uusien näytille lainkaan. Isä jos haluaa tavata tapaa heitä yksin, ilman ketään ulkopuolista ihmistä.
Olen samalla linjalla, että uusi suhde ei korjaa mitään, rikkoo vaan entisestään, varsinkin rikkoo lasten elämää, joten meillä lapset jäivät minulle, ja isä kävi alussa heitä katsomassa ja vietti aikaa lähes päivittäin, mutta kun uusi nainen tuli, kaikki loppui kuin seinään.
Sitä emme ole anteeksi antaneet että isä hylkäsi lapsensa. Mutta se oli hänen ratkaisunsa, eikä väkisin voi isä/lapsi suhdetta rakentaa.
Aikuisena nyt huomaa mies, kuinka typerästi on toiminut, ja katuu syvästi tekosiaan, kun ei lapsekaan välitä pahemmin isästään, kun isä ei aikoinaan lapsistaan.
nyt tähän viestiin, rakentavasti ja asiallisesti.
Ymmärrän, että oma tilanteesi on aiheuttanut katkeruutta, viesteistäsi päätellen hyvin paljon. Mutta koitapa sieltä mustan pilven sisältä nähdä se tosiasia, että ihmisiä, perheitä ja tilanteita on erilaisia, joten et voi yleistää tyyliin "omat ja vieraat" ja "uudet naiset rikkovat lasten elämää".
Minä KASVATAN JA HOIDAN toisen naisen lapsia, jotka hän hylkäsi, kun ei kestänyt lapsiperheen elämää. Olen siis lapsille se arjen äitihahmo ja naisen malli.
Olenko minä siis "oma" ja lasten biologinen äiti "vieras"? Millä lailla minä rikon lasten elämää - eikö ole niin, että jos joku on rikkonut, niin se on lasten äiti?
Odotan Sinulta vastausta. Jos et sitä kykene antamaan, voit minun puolestani ryömiä takaisin koloosi.
Tulisit jo pois sieltä Halpahallista, ei ne vatsaa litistävät tukisukkahousut tuo sun miestäsi takaisin.
Miinäkin odotan vastaustasi "vieraan äidin" kirjoitukseen!
ma vielkin...
Miksi aina häviät, kun joku juttelee sulle?
Lissu häviää, kun se kuitenkin häviää!
Avioliittoon tarvitaan aina kaksi,samoin myös lapsen saamiseen, kuin myös avioeroon...
Kukaan ei voi toista väkisin luonaan pitää.Siihen ei auta vuosien yhdessäolo tai yhteiset lapset.Jos puoliso haluaa erota sinusta,et sinä sitä väkisin voi estää..et edes lasten varjolla.
Oispa elämä niin simppeliä että vois itse kaiken elämän suunnan päättää..mutta valitettavasti se ei sitä ole.
olisi ollut lapseni isän kanssa vaan sen takia että meillä yhteinen lapsi.. mies oli väkivaltainen lapsemme oli kuukauden vanha ja minun sylissä kun mies löi nyrkillä naamaan,eikä sen jälkeen päästänyt minua ja huutavaa vauvaa ulos asunnosta,heitti minut rappusia alas,tuli potkimaan ja haukkumaan,repi hiuksista pitkin lattioita,rikkoi laseja ja heitti lopulta minut niihin lasinsiruihin ja pieni vauva huusi sillä välin sängyssään!! että tälläistäkö ihmisen pitäisi kestää vain koska yhteinen lapsi,EI TODELLAKAAN!! siinä oli jo pieni lapsi vaarassa ja olisi ollut jatkossakin joten lapsi olisi kärsinyt ja pahasti jos olisin tämän miehen kanssa jatkanut.. joten kyllä minä vastuuta lapsestani otin kun heitin sairaan ihmisen pois elämästäni.. eli mietitäänpä hetki ennenkun ruvetaan arvostelemaan ihmisten valintoja!!
Kamalaa luettavaa... Tuli ihan mieleeni oma tilanne siinä mielessä, että olen aikoinani ollut itse se vauva siinä sylissä, kun oma "isäni" on käynyt äitini kimppuun. Viina ja välivalta tuli kuulemma jo odotusaikana kuvioon ja lisääntyi vaan entisestään. Onneksi äitini erosi tuosta miehestä, kun olin vielä pieni, muuten en olisi välttämättä tässä. Isäpuoleni on ollut elämässäni enemmän isä, kuin se biol. koskaan!
Sitten taas se toinen näkökulma asiaan...
Olen nyt itse uusperheellinen siinä mielessä, että mieheni lapset vierailevat meillä pari kertaa kk. Ja voi kuinka paljon olen miettinyt samaa, kuin tän ketjun aloittaja. Siis että kumpa ihmiset miettisivät tarkemmin tuota lasten hankintaa siinä nuoruuden huumassa, kun ollaan niiiiin rakastuneita. Ei tulis tätä erojen jälkeistä uusperhe-shittiä! Ei ne lapset kuulu kellekään muulle kuin sille "alkuperäiselle" parille, jotka on niitä huumassa aikanaan vääntäny tähän maailmaan. Ei mua ainakaan kauheesti kiinnosta "leikkiä kotia" toisten lasten kanssa. Ei niihin edes pääse mitenkään tottumaan, kun käyvät vaan joka 2. vkl. Eri asia ois varmaan, jos asuisivat kokoajan täällä, eikä äidin kanssa oltais MISSÄÄN tekemisissä. Sit ois helpompi olla perheenä, omana porukkana.
Ei munkaan isä ollut mitenkään meidän elämässä mukana, niin varmasti isäpuolellani on ollut siinä mielessä helpompaa kun nyt meikäläisellä. Mutta minkäs teet, kun on niin hyvän miehen löytäny, ettei sitä niin vaan halua luovuttaa. Kai tähän meinikiin vielä joskus tottuu, kai..;)
Että ymmärrän tosiaan erot, jotka johtuu väkivallasta tai päihteistä. Mutta ymmärrykseni loppuu näihin "me nyt vaan kasvettiin erilleen"-juttuihin. Miksi sitten mennään niin nuorena naimisiin ja hankitaan niitä lapsia? Ei voi ummartaa..
-Kaikella hyvällä-
Olen oikeasti todella ihmeissäni siitä, kuinka nopeasti ja kuinka nuorina ihmiset lyöttäytyvät yhteen asumaan, menevät naimisiin ja hankkivat lapsia. En yhtään ihmettele, miksi eroja tulee niin paljon vuosittain, ja entistä nopeammin. Tätä uskomatonta häsläystä näkee ja kuulee joka päivä ystäväpiirissä, ja muutenkin. Kyllä varmasti monet erot olisi vältettävissä, jos oikeasti maltettaisiin tutustua siihen kumppaniin ennen tuota kaikkea hosumista. Ja sitä ennen olisi hyvä tutustua ensin itseensä ja miettiä mitä elämältään haluaa.