Nyt on pakko purkautua kun ärsyttää niin helvetisti!
Odotan lasta miehelle, joka elää vielä entisessä suhteessa. Olen tuntenu miehen jo kauan ja meille muodostui jonkinlainen seksisuhde ja intohimon tulos on nyt mahassani. Vauvasta mä oon kyllä alkushokin jälkeen onnellinen, mutta...
Tää mies rupes raskaudesta kuultuaan käymään mun luona. Puhuu yhteisestä tulevaisuudesta, sanoo rakastavansa mua, voiko muuttaa mun luo ym. Sanoo, että nykyisensä kanssa kaikki ollut ohi jo kauan sitten. Hän on joka kerta enemmän tai vähemmän humalassa käydessään mun luona.
Eilen sitten kuulin yhteiseltä tutulta, että oli jutellut tän miehen muijan kanssa ja tää muija oli sanonu, että hänen ukkonsa ei ole sen ämmän (eli minun) kanssa yhteen menemässä koska ei halua olla missään tekemisissä. Ja oli sanonu, että eihän se ole edes käynyt sen ämmän luona enää. Ja on kuulemma hakenut töitä/muuttamassa pitkälle eri kaupunkiin.
Eli, mies syöttää kotona ja mulle ihan eri asioita. Mä en ole hänen puheisiinsa oikein sanonut juuta enkä jaata. Siitä hän on mulle valittanut, että enkö välitä hänestä yhtään kun en sano rakastavani häntä. En vaan voi luottaa ja nyt mun vaisto on näköjään osunut oikeaan. En halua itteäni satuttaa valehtelevan miehen takia. Tottakai olis ihanaa, jos lapsella olis kokonainen perhe, mutta...
Olen aina tiennyt, että tää mies on juopotteleva petturi. Hän on pettänyt nykyistänsä koko heidän yhdessäoloajan. Tunnen itseni tosi tosi tyhmäksi, että oon langennut samaan, ainakin melkein. Pikkuhiljaa järki rupee tulemaan päähän, mutta miksi silti kaipaan vakuutteluja, että sanon lopulliset hyvästit tälle paskiaiselle?
Eilen tää mies kävi mun ovella, mutta en päästänyt sisään. Olin just samalla hetkellä kuullut tältä yhteiseltä tutulta nää sen valheet. Yököttää ja pahasti. Rupesin jo miettimään, että haluanko tämän miehen saavan ikinä mitään oikeuksia lapseensa. Oon saanut kuulla, että enkö tajua miehen käyttävän mua hyväkseen, että on halunnut vaan naida ja nyt kävi vahinko. Nyt sitten käy ruinaamassa mun luona seksiä, ja lepertelemässä rakkaudesta kun kotielämä räjähti käsiin. Tää hänen nykyisensä on antanut kaikki hänen pettämisensä anteeksi, mutta kuulemma tää vauva on lopullinen niitti heidän suhteelleen. No, jää nähtäväksi...
On hirveän huono omatunto välillä, kun ajattelen sitä viatonta ihmisalkua mahassani ja tätä koko sotkua. Hävettää olla aikuinen ihminen ja ainakin olin ennen mielestäni järkevä "jalat maassa"-tyyppi. Sitten tollanen idiootti sai mun pään pyörälle.
Kommentteja, neuvoja, kertokaa ihan mitä vaan mitä tästä tuli mieleen! Takokaa järki mun päähän!
Odotan lasta miehelle, joka elää vielä entisessä suhteessa. Olen tuntenu miehen jo kauan ja meille muodostui jonkinlainen seksisuhde ja intohimon tulos on nyt mahassani. Vauvasta mä oon kyllä alkushokin jälkeen onnellinen, mutta...
Tää mies rupes raskaudesta kuultuaan käymään mun luona. Puhuu yhteisestä tulevaisuudesta, sanoo rakastavansa mua, voiko muuttaa mun luo ym. Sanoo, että nykyisensä kanssa kaikki ollut ohi jo kauan sitten. Hän on joka kerta enemmän tai vähemmän humalassa käydessään mun luona.
Eilen sitten kuulin yhteiseltä tutulta, että oli jutellut tän miehen muijan kanssa ja tää muija oli sanonu, että hänen ukkonsa ei ole sen ämmän (eli minun) kanssa yhteen menemässä koska ei halua olla missään tekemisissä. Ja oli sanonu, että eihän se ole edes käynyt sen ämmän luona enää. Ja on kuulemma hakenut töitä/muuttamassa pitkälle eri kaupunkiin.
Eli, mies syöttää kotona ja mulle ihan eri asioita. Mä en ole hänen puheisiinsa oikein sanonut juuta enkä jaata. Siitä hän on mulle valittanut, että enkö välitä hänestä yhtään kun en sano rakastavani häntä. En vaan voi luottaa ja nyt mun vaisto on näköjään osunut oikeaan. En halua itteäni satuttaa valehtelevan miehen takia. Tottakai olis ihanaa, jos lapsella olis kokonainen perhe, mutta...
Olen aina tiennyt, että tää mies on juopotteleva petturi. Hän on pettänyt nykyistänsä koko heidän yhdessäoloajan. Tunnen itseni tosi tosi tyhmäksi, että oon langennut samaan, ainakin melkein. Pikkuhiljaa järki rupee tulemaan päähän, mutta miksi silti kaipaan vakuutteluja, että sanon lopulliset hyvästit tälle paskiaiselle?
Eilen tää mies kävi mun ovella, mutta en päästänyt sisään. Olin just samalla hetkellä kuullut tältä yhteiseltä tutulta nää sen valheet. Yököttää ja pahasti. Rupesin jo miettimään, että haluanko tämän miehen saavan ikinä mitään oikeuksia lapseensa. Oon saanut kuulla, että enkö tajua miehen käyttävän mua hyväkseen, että on halunnut vaan naida ja nyt kävi vahinko. Nyt sitten käy ruinaamassa mun luona seksiä, ja lepertelemässä rakkaudesta kun kotielämä räjähti käsiin. Tää hänen nykyisensä on antanut kaikki hänen pettämisensä anteeksi, mutta kuulemma tää vauva on lopullinen niitti heidän suhteelleen. No, jää nähtäväksi...
On hirveän huono omatunto välillä, kun ajattelen sitä viatonta ihmisalkua mahassani ja tätä koko sotkua. Hävettää olla aikuinen ihminen ja ainakin olin ennen mielestäni järkevä "jalat maassa"-tyyppi. Sitten tollanen idiootti sai mun pään pyörälle.
Kommentteja, neuvoja, kertokaa ihan mitä vaan mitä tästä tuli mieleen! Takokaa järki mun päähän!
Vastaukset 15
Vanhimmat
Muitten vakuuttelut ja oma järki eivät auta, jos tunteet toista kohtaan käyvät vielä kovin myrskyisinä.
Niin kauan, kun tunnet jotain häntä kohtaan; oli se sitten rakkautta, sääliä, vihaa, katkeruutta tms, et pysty toimimaan neutraalisti, järkevimmällä tavalla.
Kuvailemasi perusteella miehestä ei saa koskaan uskollista ja luotettavaa kumppania. Eri asia on sitten, millainen isä hän olisi. Lapsiasiasta teidän on kuitenkin jossain vaiheessa oltava yhteydessä.
Ota mieheen nyt heti etäisyyttä, että pahin tunnemyllerrys laantuu. Että pystyt sen hetken tullessa toimimaan ja ajattelemaan aidon järkevästi, lapsesi ja itsesi kannalta.
Ei mikään helppo juttu.
tuuliviiri,paa reilusti vaan ulkoruokintaan ja pysy erillään!
Aikanaan lapsen on annettava tavta mutta siihen on vielä aikaa!
Kyllä siitä selviää,selvisin minäkin!
Että me ollaan sinisilmäisiä!
Ja keskity kerrankin tärkeään: Lapseen.
Miten sä kuvittelit että toisen naisen mies, joka "kylille" lapsia sylkee, huolehtisi niistä? Aika toivoton olet sinäkin.
Lapseen nimenomaan olen keskittynyt. Se on mun elämäni tärkein asia nyt, muutin kaikki elämäntavat saatuani tietää vauvasta. Ja mietin tulevaa elämää jo ajoissa ja sitä, haluanko antaa mitään oikeuksia tuollaiselle miehelle...
Enkä kuvitellut, että mies mitään huolehtisi. Sehän tässä tilanteessa ärsyttää, että mä en ole tältä mieheltä pyytänyt ikinä yhtään mitään, meillähän oli vaan seksisuhde. Kävihän siinä tietysti niin, että mun osalta tuli tunteitakin mukaan ja varmaan sen takia hommaa jatkui, kun siihen hyvään tunteeseen jäi jotenkin koukkuun. Ehkä sotkin sen rakkauteen, ehkä.
Hänhän se minun luona käy rakkaudesta ja yhteiselämästä lässyttämässä, vaikka mä olen suunnitellut elämän lapsen kanssa kahdestaan. Miksi hän valehtelee mulle, jos ei kerran halua sitä yhteiselämää, kun en ole mitään pyytänyt enkä odottanut? Minun puolesta hän voi elää nykyisensä kanssa tai ihan miten vaan, mutta miksi valehdella? Sitä en todella käsitä. Ymmärtäisin, jos olisin hänen peräänsä ruikuttanut, ja hän yrittäisi mua miellyttääkseen jutella mukavia tulevaisuudesta.
Hän yrittää nyt pitää langat käsissään sekä kotona, että minun kanssa. Ja mulle alkaa tosiaan jo riittää.
Kiehunta jatkuu...
Niin, lapsella on oikeus isäänsä. Milloin viimein ymmärretään se??
esimerkiksi polttaa tupakkaa, ryypätä pää täyteen joka päivä ja tehdä paljon muutakin. Aina sen oikeuden toteuttaminen ei kuitenkaan ole järkevää.
Täytyyhän miehellä on varasuunnitelma, jos ei toisen kanssa onnistakkaan niin sitten toisen. Osa miehistä ei vaan osaa olla yksin niin he yrittävä pitää useita lankoja käsissään.
Järkevää? Kyseiseen tilanteeseen lapsen tekeminen oili järkevää?
Tehty mikä tehty, eikö. Onko se syntymättömän vika että tuli alulle pannuksi? Ei niin. Ajattelitko että abortti olisi sitä oikeaa aikuisuutta? Se olisi vastuun pakenemista. Teoilla on seuraukset, tässä tapauksessa lapsi.
Minusta ap on juuri kasvamassa aikuiseksi koska on ottamassa vastuuta toisesta ihmisestä. Elämäntapojen muuttaminen ja lapsen parhaan pohtiminen jo tässä vaiheessa kertovat siitä. Lähtökohdistaan huolimatta lapsen on mahdollista saada hyvä elämä rakastavan ja hyvän äidin kasvatuksessa.
Ei meistä kukaan niin täydellinen ole. On helppoa jälkiviisastella, paitsi omalla kohdallaan. Eiköhän se jostain kypsymättömyydestä jossain elämän vaiheessa kerro meillä jokaisella, että juuri tällä palstalla kirjoittelemme. Jos joku on todellakin sitä mieltä, että itse on täydellinen ja kaikissa muissa vain vika, on edessä vielä pitkä ja kivinen tie. Niin täydellistä ihmistä ei ole olemassakaan. Erehtyväisyys on inhimillistä ja anteeksianto jumalaista. Niinhän se sanonta menee. Ja anteeksianto ei tässä tarkoita että ap:n pitäisi säälistä ottaa juopporetku saman katon alle asumaan, vaan siitä, että voi antaa itselleenkin anteeksi, oppia erehdyksestään ja tehdä elämästä muuta siitä eespäin. Niin kuin ap on tekemässäkin.
Turha pelkästään sitä miestä on nimitellä idiootiksi.
Muista nyt olla pyytämättä rahaa yhteiskunnalta
jos sitä et lapsesi biologiselta isältä saa.
Tiesit miehen olevan varattu ja hulttio kuitenkin harrastit seksiä hänen kanssaan.
Nyt huomaat tuloksen. Häpeä itseäsi ja koeta selittää ikävät tekosi sukulaisillesi.
Jos et hallitse elintapojasi, voisit kyseenalaistaa oikeutesi äitinä olemiseen.
sinulla muuten onkin. Jollei hallitse omaa elämää, niin miten voi olla mahdollista että pystyy ottamaan vastuun myös toisen ihmisen, tässä tapauksessa lapsen, kasvatuksesta?
Että sorrutte niin perustavaa laatua oleviin asioihin. Olen jo vuosia edellyttänyt naiseltani niin puhdasta pöytää kun mahdollista mitä tulee ihmissuhdejuttuihin. En sekaannu millään tavalla naisiin, jotka on edes nimellisesti naimisissa.
Mutta niin, eipä tuossa vaiheessa ole enää muuta tehtävissä kun synnyttää lapsi ja kasvattaa se alusta asti yksin.
Siinäkin mielessä sinulla on melkein saman verran kusta päässä kun minulla ettet päästä asuntoosi humalaisia. Luovuin siitä käytännöstä jo muutama vuosi sitten.
Et ole ainutlaatuinen hömppä naisenalku :)
Mutta, nyt on hyvä aika aloittaa uusi sivu elämässäsi. Potkaise ukkomies takaisin entiseen elämäänsä ja vaimonsa ongelmaksi, koska tuo mies ei koskaan muutu hyväksi isähahmoksi lapsellesi tai uskolliseksi mieheksi kenellekään - sinullekaan.
Kerää itsellesi tukijoukot ja jatka elämääsi aikuisena naisena. Haihatuksen aika on ohi.
Pärjäät lapsesi kanssa taloudellisesti hyvin, vaikka saisitkin vain yhteiskunnan elatustuen, jos ja kun lapsen isä on "tuntematon". Silloin säästyt monelta ikävältä tapahtumalta jatkossa.
Jos mies haluaa tunnustaa isyytensä, se on eri asia, mutta älä pakota. Älä ainakaan muuta saman katon alle kertomuksen miehen kanssa, sen verran voit kai itseäsi kunnioittaa ja ajatella lasta (viittaan alkoholiongelmaan).
Nyt vaan pitämään itsestäsi huolta. Tiesitkö, että stressi on kaiken pahin vauvalle:
http://www.ebm-guidelines.com/terveysportti/Dlehti2.tunnista?a=Y&t=H&fname=D91646.htm
Petä tai tule petetyksi. Joskus jopa molemmat. Tee väärin ja sinua rangaistaan (ainakin toivottavasti). Ota opiksesi ja anna varattujen miesten olla. Huoratkoot muitten kanssa, onko sinun pakko ryhtyä samaan leikkiin. Sait rangaistuksesi. Opi siitä ja kanna vastuusi.
Itteasiassa tuli ihan hyvä mieli että tommosille ihmisille tippuu paskaa niskaan. Kerrankin omaan nilkkaan napsahtaa huoraaminen. JES!!!
Ajattele että saat jotkut ihmiset onnelliseksi siitä että olet erehtynyt elämässäsi väärään seuraan, siitä että elät ja tunnet. Sääliksi käy ne jotka vetää kiksit toisten vastoinkäymisistä, on tainut jäädä jotain elämässä tekemättä tai hampaankoloon.
Kaikki erehtyy joskus, ja sanon että jos ei virheistään opi niin niistä ei ole ollut mitään hyötyä. Ihanteellistahan on että lapsella on isä ja äiti, mutta lapsen etu ei AINA ole se että omaa kummatkin. Ole vahva ja ota etäisyys mieheen. Keskity raskauteen ja anna ajan kulua, jonakin päivänä asiat selkiytyvät kuin tunteet laantuvat.