Mitä tehdään pennun kanssa, joka on kovin arka?
Olisiko se kuitenkin perimässä, koska pennun emokin on arka ja vieraita kaihtava?
Toimme sen kotiin kyllä vasta viime perjantaina ja ensimmäisen illan se oli lähes kokonaan makuuhuoneessamme sängyn alla. Syliin se ei antaisi ottaa lainkaan ja ulos ei uskaltaudu. Pelkää kaikkia uusia ääniä ja ei kun suoraan sängyn alle. Sisäsiisteyskin on siis varmasti kovan takana.
Olisiko kellään antaa hyviä neuvoja?
Olisiko se kuitenkin perimässä, koska pennun emokin on arka ja vieraita kaihtava?
Toimme sen kotiin kyllä vasta viime perjantaina ja ensimmäisen illan se oli lähes kokonaan makuuhuoneessamme sängyn alla. Syliin se ei antaisi ottaa lainkaan ja ulos ei uskaltaudu. Pelkää kaikkia uusia ääniä ja ei kun suoraan sängyn alle. Sisäsiisteyskin on siis varmasti kovan takana.
Olisiko kellään antaa hyviä neuvoja?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ensiksi kannattaa pennun antaa tottua uuteen kotiinsa omaan tahtiin. Siinä voi hetki mennä, mutta eí kannata hermostua. Myös ääniin se tottuu varmasti ajan kanssa, kunhan ette itse tee siitä mitään numeroa. Pentua ei myöskään kannata ottaa väkisin syliin, vaan antaa sen itse tulla kun siitä siltä tuntuu.
Kannattaa lainata kirjastosta pentukirja tai soittaa kasvattajalle ja kysyä neuvoja.
Onnea pennusta!
Jos emä on arka niin se on mm.opettanut käytöksellään pennuille olemaan arka. Tässäpä sitten ihmisen rooli pitäisi korostua vahvana lauman johtajana eli nyt uudessa kodissa pennun kuuluisi leimautua teihin ja ottaa teidät johtajakseen. Lällyttely pois ja "vahvoin johtajan ottein" (eli lempeä mutta päättäväinen ote)pentu otetaan mukaan ulkoilemaan,turuille ja toreille,ei anneta ulkopuolisten tulla lässyttämään ja vinkumaan kuinka ihana se on jne. Toiset koirat ohitetaan kuin niitä ei nähtäisikään, syliin ei nosteta jos pentu vauhkoontuu tms.
Sängyn alle piiloutunut pentu vaikuttaa juuri siltä mitä koiranpentu ei missään nimessä saisi luovutusikäisenä olla!!
On tainnut kasvattajalta/koiran luovuttajalta jäädä pentujen koskettelu ja sosiaalistaminen vähiin :/
Nyt voisitte rajata tilaa missä pentu saa liikkua huushollissa ja tutustua teihin ja uusiin ääniin (imuri,kattilankansi,töllö jne.) totutetaan pikkuhiljaa. Namuja(makkaraa,tms.)taskut täyteen ja heti opetetaan "tänne"-käsky palkiten oikeasta suorituksesta ylenpalttisesti. Aikaa vie mutta kun onnistuu niin tuntuu hyvältä kun pentu alkaa luottamaan sinuun/teihin.
Aran pennun kanssa ei saa itse olla arka!! Jos pentu säikähtää jotain, niin ihmiset eivät saisi reagoida milläänlailla tähän (ei surkuttelua,ei voivottelua). Pikkuhiljaa pentu tulee oppimaan että asioista joita se säikähtää ei tehdä numeroa vaan ne asiat ovatkin ihan normijuttuja :) Koirakouluttajia ja terapeuttejakin voi konsultoida jos ei tiedä kuinka toimia...
=o) Kirjottelinkin näemmä samoja asioita kuin edelle ehtinyt...=o)
Edellisessä todella hyviä neuvoja pennun sosiaalistamiseen.
Kiinnittäkää vielä huomiota jokaiseen pennun omaehtoiseen lähestymiseen/rohkeudenosoitukseen ja palkitkaa. Joko sanallisesti kiittäen, iloisesti tai namusilla jos pentu niistä tykkää.
Kieletäkää vieraita kiinnitämästä pentuun mitään huomiota. Jos pentu itse lähestyy, hyvä. Mutta sillonkaan vieraat eivät saa sitä säikytellä
Tutustukaa koiraa rauhoittaviin eleisiin. Mm. Turid Rugaas on kirjoittanut kirjan Rauhoittavat signaalit.
Sen avulla opitte rauhoittamaan pentua ja se tuntee turvalisuutta, alkaa luottaa ja rohkaistua.
Koirat lukevat ihmisten kehonkieltä ja elekieltä enemmän, kuin arvaammekaan
Sisäsiisteyden opettelemisesta ei nyt ainakaan kannata mitään paineita ottaa: parit ensimmäiset kuukaudet ovat jokatapauksessa aikamoista kuseksimista, vaikka ulkona ravaisitte jatkuvastikin!
Malttakaa antaa pennulle aikaa, älkääkä kehuko ja hössöttäkö liikaa sen tullessa lähellenne. Älkää edes huomatko koko koiraa aluksi, antaa sen kuunnella ja katsella teitä rauhassa.
Lueskelkaa ja makoilkaa paljon lattialla, jotta se voi myös katsella teitä ja kun olette paikoillanne, se luultavammin uskaltautuu teitä katsomaan. "Vahingossa" voi tipauttaa johonkin oman varpaan lähistölle nokareen maksalaatikkoa tai nakinmurun, hakekoon kun ehtii.
IKÄVÄÄ, ettei "kasvattajanne" ole sosiaalistanut pentujaan kunnolla ihmiseen - mitä mieltä tulokas on toisista koirista, löytyisikö lähipiiristä tai naapuristosta joku rauhallinen vanhus? Tai sattuuko muita sisaruksia olemaan samassa kaupungissa (kysy kasvattajalta) Voisiko heitä joskus tavata?
Tärkeintä on antaa pennun levätä paljon, sillä se on varmasti kovin kierroksilla jännittämisestä. Pienillä pienillä askelilla vaan eteenpäin - KOIRAN EHDOILLA.
Ja miettikääpä ihan päinvastaista tilannetta: yliaktiivinen, todella riehakas pentu, joka ei anna hetken rauhaa.
Aina ei pentu olekaan ihan sellainen, kun olimme "ajatelleet." Sitoudutaan myös haasteisiin ja niiden ratkaisemiseen.
siitä miksi kannattaa valita kasvattaja ja pennun emo huolella! valitettavasti arka emo siirtää käytöksensä pennuilleen. Ja jos vielä kasvattaja on sosiaalistanut pentuja huonosti niin ei hyvältä vaikuta...
arka pentu vaatii omistajalta kärsivällisyyttä ja pitkää pinnaa, mutta erityisesti rohkeutta. älkää missään nimessä säälikö pentua kun se pelkää, tai voivotelko sen kanssa. silloin se oppii että kyseistä asiaa kuuluukin pelätä. puhukaa sille rohkeasti, koirat katsoo monissa asioissa miten omistajat reagoi ja reagoivat itse sen mukaan. antaa pennun tutustua uuteen kotiin rauhassa, viekää sitä paikkoihin ja tehkää juttuja sen kanssa. kyllä se siitä.