Näitä tekstejä täältä ei paljoa löydykkään vaikka onkin lomaromanssi-palsta...
Löytyykö kohtalotovereita, jotka on oikeesti rakastunut ulkomaalaiseen? Tulin just kotiin reissulta ja on hirvee ikävä omaa kultaa.
Meillä kummallakin elämän tilanne se ettei voida muuttaa toisen asuin maahan, mutta kaipuu on kova. Jos löytyy muita samankokeneita ois kiva vaihtaa ajatuksia!
Löytyykö kohtalotovereita, jotka on oikeesti rakastunut ulkomaalaiseen? Tulin just kotiin reissulta ja on hirvee ikävä omaa kultaa.
Meillä kummallakin elämän tilanne se ettei voida muuttaa toisen asuin maahan, mutta kaipuu on kova. Jos löytyy muita samankokeneita ois kiva vaihtaa ajatuksia!
Vastaukset 7
Vanhimmat
eteläeuroopasta tai pohjoisafrikasta voit olla 99% saletti könsikkääsi ei ole ilman turistilihaa sinun lahotessa suomessa:D
omaan arvoonsa (viittaan ensimmäiseen saamaasi vastaukseen).
Elämäntilanteet saattavat muuttua ajan oloon. Minä ja nykyinen aviomieheni elimme etäsuhteessa suhteemme alkuajan - jopa avioliittommekin alkuajan. Soittelimme ja tapailimme milloin missäkin päin maailmalla, kunnes päädyimme asumaan yhdessä Suomeen. Nyt asumme täällä viidettä vuotta, muutaman vuoden kuluttua kenties (toivottavasti!) jossain muualla.
Mukava kuulla, että teillä kuitenkin onnistunut tuo etäsuhdekin noinkin hyvin. Tuo vähän valoa tähän ikävään. :D
Me tunnettu nyt reilu vuos, soitellaan päivittäin ja tavataan aina kun pystytään, mutta joka kerran jälkeen "eroomineen" on aina vaan vaikeampaa...
Mutta kuten joku tossa jo totesikin, sitä on niin arka ettei uskaltaisi jättää kaikkea täällä...
Kiitos vielä kerran, olo parani huomattavasti, parempaa odotellessa..
Olen avioliitossa, mutta löysin elämäni rakkauden 1,5 v sitten etelän matkallani. Olemme pitäneet yhteyttä koko ajan ja nähneet tänä aikana nyt 3 kertaa. Puhelut ja tekstiviestit sinkoilevat. Minua ei pidä avioliitossa muuta kuin jättisuuret velat. Kun uskallan tehdä irtioton, niin tiedän mitä sen jälkeen. Mutta tämä on liian iso harppaus. Ikävä rakasta on kova. Itken melkein päivittäin.
Nainen joka on noin pelkuri saa tyytyä kohtaloonsa.No,toivottavasti etelän mies ei joudu ilman seuraa odottamaan rohkeuden puuskaasi.
tiedän myös sen, että jonkin ajan päästä et tunne enää samaa tuskaa, vain onnellisen muiston.
Itse rakastuin ensimmäistä kertaa eri kulttuuriseen mieheen ja täytyy sanoa, että vaikeaa oli kun kumpikaan ei ymmärtänyt toisensa kieltä ja kaikki se kulttuurien yhteentörmäys... Hän olisi halunnut mennä heti naimisiin (tietysti halusi vain hyötyä länsirahasta), eikä millään ymmärtänyt, etten voi noin vain jäädä, vaikka mieli tekisi kuuinka.
Meilaamme edelleen ja jos hyvin käy matkaan sinne vielä uudestaan.
Kokemuksesta tiedän, että poissa silmistä, poissa sydämestä!
Tsemppiä sinulle
p.s ihanan tulisia ne kuitenkin osaa olla tuolla jossai...
Tänä kesänä tapasin eri maassa tyypin joka oli toisesta maasta ky. paikassa työmatkalla, 3 pv. ehdittiin tutustua ja sen jälkeen yhteyttä on pidetty melkein joka päivä... Eli ei ole mitään herkkua olla toisella puolella maailmaa kun tietää että pitäisi olla ihan muualla.