mutismi???

Kyse ihan tavallisesta vierastamisesta..=) Mutisti ei puhu ollenkaan, ei sanan sanaa. Mutisti kyllä normaalisti ymmärtää hänelle selitetyn asian, mutta ei halua puhua. Lapsilla saattaa jonkun traumaattisen kokemuksen seurauksena kehityyä selektiivinen mutismi eli puhuu yksin ollessaan tai vain tietylle ihmiselle, mutta muuten on hiljaa. Mutta nyt uskoisin, että on tuosta vieastamisesta kyse..=)

mutismi ja valikoiva mutismi on eri asia. Tyttäresi saattaa kärsiä siis jälkimmäisestä. Ethän koskaan pakota lastasi puhumaan tai tee puhumattomuudesta numeroa. Anna kuitenkin mahdollisuus puhua/vastata jos kysytään/puhutellaan, kuitenkaan painostamatta. Selitä kanssaihmisille, miksi tyttö ei puhu jotta hekin ymmärtäisivät olla painostamatta.

Itse työskentelin muutama vuosi sitten valikoivasta mutismista kärsivän lapsen kanssa. En koskaan painostanut lasta puhumaan, mutta annoin hänelle samat mahdollisuudet vastata kuin muillekin ryhmän lapsille.
Kannustin hienovaraisesti lasta puhumaan, mutta tarpeen vaatiessa asettelin kysymykset niin että lapsi saattoi vastata kysymyksiini nyökkäämällä tai päätä pyörittämällä.
Kysymyksessä oli erittäin fiksu ja kiltti lapsi jolla oli monet käden taidot hallussa ja hän oli myös kavereiden keskuudessa pidetty.
Lapsen äidiltä sain erityistä kiitosta siitä etten tehnyt lapsen puhumattomuudesta numeroa ja kertoi lapsen pitävän minusta.
Yli puolen vuoden työskentelyn jälkeen lapsi puhui minulle ensimmäistä kertaa aivan yllättäen, koputti olkapäähän ja sanoi "minä menen vessaan". Olin niin hämästynyt ja ylpeä lapsesta että tuli ihan tippa linssiin.
Sanoin lapselle että hienoa kun ilmoitit, mihin olet menossa ja päivän lopussa oli oli juhlaa kertoa äidille että lapsi oli puhunut minulle. Pikkuhiljaa lapsi alkoi puhua enemmänkin, aluksi ehkä sanan tai lauseen päivässä ja joskus enemmänkin. Ja välillä taas oli välissä päiviä, ettei puhunut sanaakaan.
Edelleenkään en tehnyt numeroa siitä että lapsi puhui tai oli puhumatta, mutta positiivisella käytöksellä viestitin lapselle kuinka hienoa oli että hän puhui. Sinä aikana kun työskentelin tämän kyseisen lapsen kanssa, ei hänestä missään vaiheessa tullut höpöttäjää ja lähinnä puhui vain kun koki sen tarpeelliseksi esim. "menen vessaan" tai "saisinko palapelin". Mutta ei kaikista tarvitsekaan tulla päälle päsmäreitä ja pälättäjiä.
Tsemppiä teille jatkossa!

tytöllämme alkoi "oireet "n.4v.Puhumattomuus on edelleen läsnä vaikka on kohta täysi-ikäinen.Silti on peruskoulunsa suorittanut normaalisti koska puhuminen sujui hyvin koulussa samoin ammattikoulussa.Jotkut tilanteet edelleen ristiriitaisia koska tällä kertaa sellainen vaihe että kotona puhuu "kuiskaten"ja kavereille ääneen. Mutta tuettu on ja kannustettu eteenpäin.Jokainen lapsi on omanlaisensa ja omaansa pitää puolustaa ja suhtautua asiallisesti vaikka "alussa" yritin lahjontaa ym. jotta lapsi puhuisi koska ympäristön paineet olivat kovat.