Tyttö soitti ja selitti jotain rahapulasta ja viinan tarpeesta. Kysyin miten napero jaksaa ja se kiljui jotain koiranpaskatytöstä. Tyttö tarvi kuulemma rahaa ja koiranpaskatyttö senkun sotki, eikä osannu paskoa edes pottaan. Lupasin viedä sille rahaa, se sanoi tuu kanssa.
Mulla oli toisella tilillä seitsemän ja toisella kakstoista euroa. Viimesen hädän kymppi menisi nyt tähän. Oli pakko ostaa ruokaa niille. Joulukin tulossa. Pikkukinkku oli tarjoiuksessa viisi euroo. Maitoa se ipana tarvi myös ja mitä se söi, jotain banaania. Kurkkuu koska ne tarvii vihanneksia. Joku äijä katsoi mua ja laitoin kurkun haarojen eteen sojottamaan se kääntyi äkkiä pois, mitä helvettiä se oikein meinasi? Lopulta sain kaikki kasaan, kurkut kinkut ja munat. Kympin antaisin tytölle ja ipanalle vielä suklaapatukan.
Oli jo pimeetä kun tulin junalla niiden asemalle Malminkartanoon. Nyt joku tyyppi yritti tarttuu mun kassiin. Kiljuin ja repäisin itseni irti, kassi putosi, kinkku vieri ulos. Tartuin siihen ja jotenkin punnersin itseni ylös. Iskin sitä täysillä polveen, jäisellä kinkulla. Se ulvahti ja jalka petti. Konkkasin paikalta pois, se jäi kiroilemaan jotain. Miksen lyöny vielä päähän, hyvä kinkku, hyvä ostos.
Hirvee haju niillä oli. Tyttö otti kympin ja häipyi. Mä siivosin niitä paskoja. Koiranpaskatyttö tuijotti mua silmät suurina. Se ei ollu nähnyt mua niin pitkään aikaan, se ei muistanu. Annoin sille suklaata ja se alkoi hymyillä. Jätin kinkun sulamaan jääkaappiin ja laitoin ipanalle kananmunaa ja kurkkua. Se söi ahmien banaania kun tein ruokaa.
Tytöllä menisi sinne minne se meni ja tulisi takaisin enintään puol tuntia. Mä en löytäny ipanalle kunnon vaatteita. Mutta sen kanssa pääsisi ilmaiseksi junaan. Ainahan oli riski et jää pummilla menemisestä kiinni. Ipanan rattaat oli niin risat, että pyörä lähti koko ajan irti. Onneksi tyttö piti niitä rapussa kun ei viitisnyt kuljettaa kauemmaksi vaunuvarastoon. Miksi mulla oli tollanen tyttö? Siitä oli aina ollu pelkkää riesaa ja nyt se sitten pani mun riesaksi vielä tämänkin.
Kotona mä tajusin että mun jääkaappi oli tyhjä eikä ollut enää rahaa. Leivoin vehnäjauhoista ja vedestä teeleipää ja ipana söi sitä voin kanssa. Se joi vettä. Se nauroi kun vein sen suihkuun ja lämmin vesi virtasi sen iholle. Sitten se nukahti sohvalle lakana päällään ja sohvatyyny pään alla. Ja mä näppäilin numeropalveluun mikä on sossupäivystyksen numero. Ja numero tuli, mutta mä vähän aattelin että ehkä tyttö kohta olisi ovella. Ei se tullut koko yönä. Aamulla mä soitin.
Mulla oli toisella tilillä seitsemän ja toisella kakstoista euroa. Viimesen hädän kymppi menisi nyt tähän. Oli pakko ostaa ruokaa niille. Joulukin tulossa. Pikkukinkku oli tarjoiuksessa viisi euroo. Maitoa se ipana tarvi myös ja mitä se söi, jotain banaania. Kurkkuu koska ne tarvii vihanneksia. Joku äijä katsoi mua ja laitoin kurkun haarojen eteen sojottamaan se kääntyi äkkiä pois, mitä helvettiä se oikein meinasi? Lopulta sain kaikki kasaan, kurkut kinkut ja munat. Kympin antaisin tytölle ja ipanalle vielä suklaapatukan.
Oli jo pimeetä kun tulin junalla niiden asemalle Malminkartanoon. Nyt joku tyyppi yritti tarttuu mun kassiin. Kiljuin ja repäisin itseni irti, kassi putosi, kinkku vieri ulos. Tartuin siihen ja jotenkin punnersin itseni ylös. Iskin sitä täysillä polveen, jäisellä kinkulla. Se ulvahti ja jalka petti. Konkkasin paikalta pois, se jäi kiroilemaan jotain. Miksen lyöny vielä päähän, hyvä kinkku, hyvä ostos.
Hirvee haju niillä oli. Tyttö otti kympin ja häipyi. Mä siivosin niitä paskoja. Koiranpaskatyttö tuijotti mua silmät suurina. Se ei ollu nähnyt mua niin pitkään aikaan, se ei muistanu. Annoin sille suklaata ja se alkoi hymyillä. Jätin kinkun sulamaan jääkaappiin ja laitoin ipanalle kananmunaa ja kurkkua. Se söi ahmien banaania kun tein ruokaa.
Tytöllä menisi sinne minne se meni ja tulisi takaisin enintään puol tuntia. Mä en löytäny ipanalle kunnon vaatteita. Mutta sen kanssa pääsisi ilmaiseksi junaan. Ainahan oli riski et jää pummilla menemisestä kiinni. Ipanan rattaat oli niin risat, että pyörä lähti koko ajan irti. Onneksi tyttö piti niitä rapussa kun ei viitisnyt kuljettaa kauemmaksi vaunuvarastoon. Miksi mulla oli tollanen tyttö? Siitä oli aina ollu pelkkää riesaa ja nyt se sitten pani mun riesaksi vielä tämänkin.
Kotona mä tajusin että mun jääkaappi oli tyhjä eikä ollut enää rahaa. Leivoin vehnäjauhoista ja vedestä teeleipää ja ipana söi sitä voin kanssa. Se joi vettä. Se nauroi kun vein sen suihkuun ja lämmin vesi virtasi sen iholle. Sitten se nukahti sohvalle lakana päällään ja sohvatyyny pään alla. Ja mä näppäilin numeropalveluun mikä on sossupäivystyksen numero. Ja numero tuli, mutta mä vähän aattelin että ehkä tyttö kohta olisi ovella. Ei se tullut koko yönä. Aamulla mä soitin.
Vastaukset 6
Vanhimmat
..rankkaa. Toivottavasti ei ollut totta. vaikka onhan tollaisia.
Elävästi kirjoitettu, ei siin mitään.
Todentuntuinen.
Varsinainen filosofia jäi piiloon tai tulematta: kurjaa, mutta mitä sitten. Se ei johtanut mihinkään.
Arvioikaa nyt muutkin, tää on arvioinnin arvoinen.
"jotain"- ja "joku"-sanaa oli alussa liikaa ja jotain (:D) sidesanojan taas puuttui, mutta loppua kohti teksti tiivistyi. No oli siellä lopussakin parissa virkkeessä peräkkäin "ja".
Minusta tarina päättyi ratkaisuun eikä jäänyt ilmaan leijumaan. Ja toisaalta se päättyi ratkaisuun, joka panee lukijan miettimään, mitä tapahtuu näille ihmisille tarinan päättymisen jälkeen. Luultavasti sossun täti hakee lapsen pois, mutta sitten alkaa sahaaminen kodin, mummin ja sijoituspaikkojen välillä. Tuleeko tytöstä kolmannen polven syrjäytynyt?
Onko tarina liian surullinen ja ahdistava? Pitäisikö toivoa olla enemmän vai onko oma tulkintani liian toivoton?
kirjoitettu. Riviesi välissä on hymynkare - sinulla tuntuu olevan kevyt ja optimistinen ote elämään. Toivottavasti ei ole tosielämästä. Kirjoitat hyvin. Jos on tosielämästä, saat varmaan kirjoittamisellasi vielä itsesi nostettua siitä suosta. Kirjoituksesi tyyli tuntuu autenttiselta. Taidat uskaltaa kirjoittaa ihan omin sanoin, sujuvasti, ilman teeskentelyä ja vempailua. Siis tosiaan kirjoitat hyvin. Toivon, että etsit parempia aiheitakin vielä. Älä ihmeessä lakkaa kirjoittamasta. Sinulla on synnynnäiset lahjat havaita ja kuvailla.
tositapahtumiin perustuva tarina vaikka siinä on jotakin todellisuuteen pohjautuvaa. Itse tapahtumat ovat kuitenkin ihan fiktiivisiä tai tuulesta temmattuja, miten vaan.
Kiitos kaikille kommenteista ja rohkaisusta.
Kuvaus on elävää eikä liian tekemällä tehtyä. Mutta ehkä hieman liikaa taas heittää sitten siihen suuntaan, että ollaan liiankin suoraa yms. Jotenkin tulee tunne, että jäljitellään jotain toista kirjailijaa. Toi kuvaus lapsesta yms on ehkä hieman vastenmielinen. En tarkoita, että kaiken pitäisi olla positiivista ja kivaa, mutta jotenkin näin useamman lapsen äitinä pikkaisen tuntuu vastenmieliseltä, menee vähän inhorealismin puolelle.
Mutta kaiken kaikkiaan ihan positiivinen
inhorealismin puolelle taisi mennä. Tuli vähän iltapäivälehtimäiseen tyyliin.