Rupesin australialaiseksi viime vuonna. Olen syntynyt Suomessa. Miten nyt on, menetinkö automaattisesti Suomen kansalaisuuden? Säilytinkö sen automaattisesti? Vai säilytänkö sen vain, jos anon sitä jostain? Muistelen kuulleeni, että nyt voi olla Suomen ja Australian kaksoiskansalainen. Suomen passiani ei mitätöity. Miten se oikein toimii? Kiitos avusta jo etukäteen.
Australian ja Suomen
kansalaisuudet
152380
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
http://www.formin.fi/public/default.aspx?nodeid=15730&contentlan=1&culture=fi-FI
vastausta. Kaikki tuntuvat menettäneen Suomen kansalaisuutensa uuden asuinmaansa kansalaisuuden ottaessaan, ja nyt haluavat sitä takaisin. Minä taas en tiedä, olenko menettänyt omani.
loytyy tietoa. Miksi vaihdoit kansalaisuutta tietamatta menetatko Suomen kansalaisuuden?
Onneksi Suomi hyvaksyy monikansalaisuuden.
MONIKANSALAISUUS
Suomen lainsäädäntö hyväksyy monikansalaisuuden (kaksoiskansalaisuus ). Suomalainen ei menetä Suomen kansalaisuutta, kun hän saa toisen valtion kansalaisuuden. Myöskään ulkomaalaisen ei tarvitse luopua nykyisestä kansalaisuudestaan saadessaan Suomen kansalaisuuden.
On kuitenkin huomattava, että myös toisen valtion lainsäädäntö vaikuttaa siihen, voiko henkilöllä olla nykyisen kansalaisuutensa lisäksi toinen kansalaisuus.
oli alkanut hyväksyä kaksoiskansalaisuuden. Olin pitkittänyt Australian kansalaisuuden ottamista juuri siksi, etten halunnut luopua EU-passista.
Nyt kuitenkin vasta viime aikoina kuulin, että suomen kansalaisuuden saa ilmoituksella (plus 300 eurolla), mutta kukaan ei missään maininnut niistä tapauksista, joissa muun maan kansalaisuus oli otettu vuoden 2003 jälkeen. Siksi aloin miettiä, että olinkohan minäkin menettänyt suomalaisuuteni. Mutta tuon lainauksesi perusteella ei ole huolta.
Asun Australiassa pysyvästi (uskoisin), ja halusin äänestää. Tunsin, että maata oli hallittu huonosti jo yksitoista vuotta. Yksikin ääni tuntui merkittävältä. Kävikin sitten niin, että puolue, jota äänestin, olisi voittanut ilman minun ääntäni. Mutta olen iloinen siitä, että olen nyt aussi.
Ihan samat sävelet kuin sinulla, paitsi että itse en ole ollut kovin huolissani tuosta Suomen kansalaisuuden menetyksestä. Kyllähän sitä yhdelläkin kansalaisuudella pärjää. Minulle kuitenkin suomalaisuus ja Suomen kansalaisuus ovat kaksi ihan eri asiaa.
Minullakin olivat ensimmäiset vaalit viime vuonna ja olin pieneltä osaltani mukana auttamassa oppositiota voittoon. Liityin nimittäin puolueeseen ja lähdin mukaan vaalityöhön. Nyt on maassa sellainen hallinto, että olen minäkin tosi tyytyväinen ja ylpeä australialaisuudestani. Seuraavissa vaaleissa aion tehdä vielä enemmän, jotta nykyinen järjestys säilyisi. Ja ovathan paikallis- ja osavaltiovaalitkin vielä työsarkana.
tunnelma, eikö vain? Sen sijaan, että oppositiota pilkattaisiin jatkuvasti hallitsevan puolueen toimesta, enempi pyritään yhteistyöhön, ja sotakirveiden hautaamiseen. On kuin joku ihme kirous olisi nostettu hartioilta ja elämä on leppoisampaa. Entiselle hallitukselle näytetään, miten hallita sivistyneesti.
Minä en liittynyt puolueeseen, mutta kampanjoin kommentoimalla lehtien ja puolueiden nettipalstoilla, kehitellen uusia fraaseja, kuten esim: "Let's take a step to Rudd direction." Ja niinhän kävi.
Helpompi hengittää kun raikkaat tuulet käy.
Muistelenpa lukeneeni tuon "Rudd direction" jostakin. Hyvä, hyvä! Me muista maista ja kulttuureista tulevat voimme tosiaankin rikastuttaa tätä maata. Eiköhän asetuta ehdokkaiksi seuraavissa vaaleissa ? _naurua_
sinua, jos olet paikallisia! Olisi hyvä saada suomalaista verta Australian hallitseviin piireihin.
Itse en poliitikoksi rupeaisi. Niissä hommissa täytyy osata ajatella seisaaltaan ja asettaa sanansa sujuvasti. Minä olen mieluummin taustajoukkoina agitoimassa.
Kyllä se on tuo liittovaltion parlamentti melko järjestään valkoisten, juuriltaan anglosaksisten hommaa, joten vitsiksi toistaiseksi jää. katsotaan sitten seuraavassa sukupolvessa.
Olen Ruotsin kansainen ja otin Australian kansalaisuuden v.2002, en silti menettänyt ruotsin kansalaisuutta. Ruotsi nim. silloin alkoi hyväksyä kaksoiskansalaisuuden, Suomessa hyväksyttiin muistaakseni seuraavana vuonna.
Suomen kanssa on sitten varmaan sama juttu. Niin arvelinkin silloin assiuduttuani, mutta viime aikoina aloin epäillä. Nyt olen taas rauhassa. Vaikka eipä tuosta kovin paljon vahinkoa olisi, vaikka Suomen passin joutuisin antamaan poiskin. Pääseehän sinne turistina, jos on mieli.
Eläköön kansojenvälinen yhteistyö.
ette käytä hakumoottoreita löytääksenne tietoa.
"Kansalaisuuslaki tuli voimaan 1.6.2003
Suomalainen ei enää menetä Suomen kansalaisuutta saadessaan toisen maan kansalaisuuden. Myöskään ulkomaalaisen, joka saa Suomen kansalaisuuden, ei enää tarvitse luopua aikaisemmasta kansalaisuudestaan. Toisen valtion lainsäädäntö vaikuttaa siihen, voiko henkilöllä olla nykyisen kansalaisuutensa lisäksi toinen kansalaisuus. Suomalainen voi pitää Suomen kansalaisuuden, jos monikansalaisuus hyväksytään siinä valtiossa, jonka kansalaisuuden hän saa. Australia ja Uusi-Seelanti sallivat monikansalaisuuden."
Tuossa yläpuolella kävi tosi hauskasti kun kaksi uutta aussia aloittekin puhumaan uuden kotimaanne asioista. Minusta se oli kiva vastaus otsikon aiheeseen: ehkä onkin todella mielekästä pohtia Australian politiikkaa kuin sitä, voiko säilyttää Suomen kansalaisuuden. Kyllä ne muutkin tosiaan pärjäävät yhdellä kansalaisuudella, joten miksi kantaa murhetta. Onpahan sitä sellaisiakin foorumikeskusteluja seurattu, joissa ulkosuomalainen kiukuttelee, kun Suomi ei perusta konsulaattia hänen kotikaupunkiinsa, vaan passia pitää matkustaa hakemaan tuhannen kilometrin päästä. "Kyllähän mulla pitää kaks passia olla ihan siltä varalta, että toisen kuvassa satun olemaan vähän pöllähtäneen näköinen" taisi olla perustelu.
on kummassakin passissa hyvä kuva:)
Aussipassin kuvan kanssa jouduin tekemään todella töitä. Otin itse kuvani, jotta hymyilisin ystävällisimmin (oma seura paras - olenhan suomalainen sentään). Otin sen ajastajalla, ainakin kaksikymmentä versiota. Yksi oli mieleeni, ja siitäm tein passikuvan kokoisen kuvan. Tein monta, monta versiota, ennenkuin kuvan koko, taustan väri ja kaikki muu oli niin kohdallaan, että se hyväksyttiin. Vielä sitten siirtolaisviraston tiskillä hiukan katseltiin, että onko taustassa kahta eri sävyä. Mutta passi piti saada nopeasti, kun matka oli kiireellinen, tapahtuneesta syystä, ja onneksi virkailija katsoi pikku vikaa läpi sormiensa.
Suomen passin kuva sattui nätiksi ihan passikuvaajan taidoin. Yleensä olen sellainen 'harppu' kuvissa. Tarvitaan monta otosta, että esittäydyn omana viehättävänä itsenäni.
Just kidding.
Mutta on se mukavaa, jos voi matkustaa Suomeen tai muuallekin Eurooppaan ja vaikka jäädä pariksi vuodeksi, jos siltä tuntuu. On koti siellä ja koti täällä. Se on ihana asia meille puolikansalaisille. Ihan täysinhän tänne vieraskieliseen maahan on vaikea sopeutua, ja Suomeenkaan ei enää täysin kuulu. Suomen kielikin muuttuu jatkuvasti, ja tavat. Meillä on jalka molemmissa maissa. Istumme aidalla. Kumpikin maa sinänsä on ihan hyvä.
Australia on todella suuri - aivankuin meidän Eurooppamme !