Nykyisen aviomieheni kuolleen vaimon (kuoli vuonna 1990) kuolinpesä on yhä jakamatta. Asia tulee ajankohtaiseksi, kun heidän tyttärensä on nyt täysi-ikäinen, ja lisäksi mieheni myy puolisoiden aikoinaan yhdessä ostaman asunnnon.
Kysymys kuuluukin, mitä mieheni perii, vai periikö mitään? Mitä hän osituksessa saa? Miten velkataakan hoitaminen muuttaa asiaa?
Miehelläni ja hänen ex-vaimollaan ei ollut avioehtoa, ja he ostivat asunnon molempien nimiin velkarahalla. Molemmilla oli ennemmin ollut oma omistusasunto, ja molemmille jäi vanhastakin asunnosta velkaa.
Samaan aikaan heille syntyi tytär. Vain 1,5 vuotta yhteisen asunnon ostamisesta vaimo kuoli. Mieheni halusi lapsen takia jäädä yhteiseen asuntoon, ja vaimonkin velka siirtyi hänen maksettavakseen.
Mieheni joutui myös maksamaan vaimon vanhan velan, koska he olivat lama-aikana tehneet seuraavanlaisen ratkaisun: sekä miehellä että vaimolla jäi kummallakin velkaa heidän kahdesta, erillisestä asunnoistaan (toinen siis miehen, toinen vaimon nimissä) heidän ostaessaan yhteisen asunnon. Nämä kaksi velkaa he päättivät kuitata kolmannella, halvemmalla velalla. Vaimon kuollessa tämä velka jäi mieheni maksettavaksi.
Kuolinpesään ei ole koskettu, asunnonpuolikkaan lisäksi vaimolta jäi n. 10 000 euron edestä käteistä ja osakkeita.
Maalaisjärki sanoisi, että koska mieheni on käytännössä maksanut yksin heidän yhteisen asunnon, asunto kuuluu myös kokonaisuudessaan hänelle. 10 000 euron muu omaisuus puolestaan jaettaisiin kahtia mieheni ja tyttärensä kesken: mies saisi puolet osituksessa, tytär puolet perintökaaren kautta.
Mitä lain kirjain sanoo tähän asiaan?
Kysymys kuuluukin, mitä mieheni perii, vai periikö mitään? Mitä hän osituksessa saa? Miten velkataakan hoitaminen muuttaa asiaa?
Miehelläni ja hänen ex-vaimollaan ei ollut avioehtoa, ja he ostivat asunnon molempien nimiin velkarahalla. Molemmilla oli ennemmin ollut oma omistusasunto, ja molemmille jäi vanhastakin asunnosta velkaa.
Samaan aikaan heille syntyi tytär. Vain 1,5 vuotta yhteisen asunnon ostamisesta vaimo kuoli. Mieheni halusi lapsen takia jäädä yhteiseen asuntoon, ja vaimonkin velka siirtyi hänen maksettavakseen.
Mieheni joutui myös maksamaan vaimon vanhan velan, koska he olivat lama-aikana tehneet seuraavanlaisen ratkaisun: sekä miehellä että vaimolla jäi kummallakin velkaa heidän kahdesta, erillisestä asunnoistaan (toinen siis miehen, toinen vaimon nimissä) heidän ostaessaan yhteisen asunnon. Nämä kaksi velkaa he päättivät kuitata kolmannella, halvemmalla velalla. Vaimon kuollessa tämä velka jäi mieheni maksettavaksi.
Kuolinpesään ei ole koskettu, asunnonpuolikkaan lisäksi vaimolta jäi n. 10 000 euron edestä käteistä ja osakkeita.
Maalaisjärki sanoisi, että koska mieheni on käytännössä maksanut yksin heidän yhteisen asunnon, asunto kuuluu myös kokonaisuudessaan hänelle. 10 000 euron muu omaisuus puolestaan jaettaisiin kahtia mieheni ja tyttärensä kesken: mies saisi puolet osituksessa, tytär puolet perintökaaren kautta.
Mitä lain kirjain sanoo tähän asiaan?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Perukirjassa on lueteltu vainajan omaisuus ja velat.
Talosta puolet on laskettu todennäköisesti kuuluvaksi vainajalle niin myös puolet yhteisestä velasta.
Kun mies otti velat hoitaakseen niin silloin kuolinpesä on ollut velkaa miehelle velkaa ½lainaa vastaavan summan (vainajan osuus).
Nyt kun talo myydään ja ositus tehdään niin myyntitulo jaetaan kahtia, miehen ja kuolinpesän kesken.
Laina jonka mies otti hoitaakseen hyvitetään tässä vaiheessa (mahdollisesti korolla huomioituna).
Vainajan muu omaisuus 10000€ jää kuolinpesälle eikä siitä hyvitetä mitään miehelle jollei hänen varallisus ole pienempi.
Tässä tapauksessa talon arvon noususta hyötyy myös kuolinpesä.
Tämän asian tiedän sillä otin myös puolison velat hoidettavakseni kun hän kuoli ja maistraatti kehoitti selvittämään pankista miten velka on hoidettu (todiste valan hoitamisesta) ja osituksessa laskemaan se hyväkseni.
Kiitos tiedosta, tämä selvitti asiaa paljon.
Riippuu millä tavoin on "ottanut velat hoitaakseen". Hyvää hyvyyttään maksettu velka ei oikeuta omistukseen, eli on oltava jokin sopimus siitä mihin vastineeseen velanmaksu vainajan perillisten puolesta oikeuttaa. Pahimmassa tapauksessa kyse on lesken antamasta "lahjasta" perillisille, jolloin leski menettää maksamansa rahat vastinetta saamatta ja perillisille napsahtaa lahjavero - sinänsä pieni hinta omaisuudesta.
Noinkin ajatella.
Mutta tosiasia on se että jollet hoida velkaa pankki vie talon, myös sen oman puolesi eli ei ole paljon vaihtoehtoja jollei halua myydä taloa.
Toinen asia on alaikäiset perilliset, heidän kanssa ei tehdä sopimuksia kuin maistraatin kautta.
Niinkuin aiemmin mainitsin maistraatti itse ehdotti omalla kohdalla lainan omille nimille ottamisen huomioimista osituksessa.
Eli tulkinta oli se että velka siityi toiselle (leskelle) ja tällä turvattiin lapsen mahdollisuus asua omassa kodissa.
Ainakin meillä "hyvää hyvyyttään" maksetut lainanlyhennykset huomioitiin osituksessa. No problem.
Pankki ei oikein tykkää jos velkoja ei lyhennä.