Niin eli mun oli pakko päästä kirjottamaan tuntemuksista ku on niin perhanan surkee olo.. Eli yritystä nyt takana 8kk ja taas menkat alkoi.. Tiedänhän mä sen, että ei se vauva mitenkään tilaamalla tuu, vaan niitä saadaan, ei tehdä. Mutta joka kuukausi pettymys on vaan niin pirun suuri kun menkat alkaa.. Itku siinä vessas istues tulee ku huomaa menkkojen alkaneen.. Aluksi ajateltiin, että lapsi saa tulla jos on tullakseen, mutta aika pian se sitten muuttuikin kunnon yrittämiseksi, kun molemmilla niin hervoton vauvakuume.. Ollaan niin lapsirakkaita..
pakko päästä kirjottamaan..
valtava vauvakuume..
4487
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Samanlaisia tunteita täälläkin. Yritetään kans kovasti, 5 kk yritystä takana. Samalla tavalla ajattelin alussa, että vauva tulee sitten omalla painollaan. Pian kuitenkin aloitimme laskemiset ja yrittämiset.
Odottelen tässä kuukautisia. Tiedän, että tulevat taas tällä kertaa. Mielikuvitukseni on kuitenkin petollinen! Joka kuukausi päässä pyörii mieletön määrä erilaisia ajatuksia ja luulen tuntevani kehossani erilaisia muutoksia.
Tiedän, että mielikuvitukseni tekee taas kepposiaan, mutta vaikka sitä kuinka järjellä selittää itselleen, niin joka kerta menkkojen alkaessa itken, huudan ja lupaan lopettavani tämän itseni kiusaamisen! Ei se ole niin helppoa. Minä en ainakaan pysty omia ajatuksiani hallitsemaan. Olen mielestäni järkevä, realistinen ja usein hieman pessimistinen ihminen (itsesuojeluvaisto). Vauvakuumeeseen se ei ole pätenyt...
Kyllä se kirpaisee, kun kuulee lähipiirissä vauva-uutisia. Itken samalla toisten onnen puolesta sekä omaa suruani. Itken aika usein, säälittelen itseäni. Haluaisin lopettaa yrittämisen. Kroppakin stressaa tästä. Aina sitä kuitenkin kaivaa kalenterin esiin, laskee päiviä ja seurailee valkovuotoa...
Joo täällä kans vauvaa yritetään.. yritystä takana jo 11 kk... ens kuussa neuvolaan lääkärin kaa jutteleen et mikä on vikana... surettaa...
Joo minä oon kans aina et jes nyt on tärpänny, kunnes eräs ihana aamu menen vessaan ja totean.. --> menkat on taas alkanu... se on yhtä tuskaa.. monta kertaa miehelleni itkeny et nyt loppuu yrittäminen ku ei tästä mitään tuu... Vauva ei vaan halua meidän perheeseen tulla... that's it. mut kuitenkin, on taas ovulaatiotestit ostettuna ja päivät katottuna valmiiksi.. toivon joka päivä parasta ja pelkään pahinta...
Tätä oloa ei helpota yhtään, että paras ystäväni on raskaana sekä mieheni veljen vaimo on raskaana.. ja näen heitä molempia usein.. itku tahtoo tulla joka kerta... tahtoisin olla onnellinen kuten he...
mutta jaksamisia teille myös.. tässä itsekin taas rupean toivomaan ja haaveilemaan..
Yrittäkää olla laskematta päivä! Sänkypuuhia joka tai joka toinen päivä! Elimistö ei tottele käskystä ja joskus siinä pari päivää "vanhassa" spermassa (mikä on siis jo odottamassa munasoluasi) on se potku, joka saa ihmeen aikaan.
Ystäväpariskunta yritti 1 v 8 kk. Kummassakaan ei mitään vikaa, sperma laadukasta ja liikkuvaa ja munasolu kehittyi hyväksi. No pariskunta "luovutti" ja alkoi sekstaileen kun mieli teki (ja kuulemma teki joka ilta... aikaisemmin olivat pantaneet hetkeä siten, että joka kolma, neljäs tai viides ilta riippuen kierron vaiheesta) ja hups heijaa, tärppi tapahtui toisesta tällaisesta kierrosta!
Onko lääkärit jumalia? pitääkö heidän sanaansa uskoa kuin lakia?
Jos sä et ymmärrä oikeesti miltä voi tuntua jos tahtoo oikeesti lapsen (eikä kuitenkaan onnistu huolimatta siitä että molemmat on terveitä eikä muutenkaan missään vikaa) niin voisit olla hiljaa! Ootko itse ollut samassa jamassa???? HÄ!!!
Eikä kukaan varmaan oo sanonu et lääkärit on Jumalia ja niitä pitää uskoo joka asias...