Kohta kymmenen vuotta äitipuolena, nähdään lapsen kanssa ikävä kyllä harvemmin kuin 2 x kk:ssa. Olen niellyt exän raivon/mustasukkaisuuden ja pyrkinyt olemaan reilu ja mukava lapselle. Mieheltäni olen saanut exän käyttöohjeita; älä yritä keskustella, ota rauhallisesti, malta odottaa. ;)
Kaikki muut kuuluvat pyhään perhepiiriin (anoppi, mieheni, ex-vaimonsa uusi mies, tämän suku etc). Muiden merkkipäivät muistetaan, ei minun – syynkin varmaan arvaatte. Lapsi on omasta aloitteestaan meillä ollessaan tehnyt minulle äitienpäiväkortteja, jotka ovat hyvässä tallessa. Niistä ei takuulla puhuta biologiselle äidille.
Olen pyrkinyt antamaan lapselle ja isälle niin paljon yhteistä aikaa kuin he haluavat, vaikka yhdessä puuhailemmekin. Tämän viikonlopun aikana sain lapselta monta sähköpostiviestiä, viimeisimmässä hän toivoo, että alkaisimme meilailla enemmän. Siis hän ja minä!
Uskotte varmaan, että olen iloinen!
Kaikki muut kuuluvat pyhään perhepiiriin (anoppi, mieheni, ex-vaimonsa uusi mies, tämän suku etc). Muiden merkkipäivät muistetaan, ei minun – syynkin varmaan arvaatte. Lapsi on omasta aloitteestaan meillä ollessaan tehnyt minulle äitienpäiväkortteja, jotka ovat hyvässä tallessa. Niistä ei takuulla puhuta biologiselle äidille.
Olen pyrkinyt antamaan lapselle ja isälle niin paljon yhteistä aikaa kuin he haluavat, vaikka yhdessä puuhailemmekin. Tämän viikonlopun aikana sain lapselta monta sähköpostiviestiä, viimeisimmässä hän toivoo, että alkaisimme meilailla enemmän. Siis hän ja minä!
Uskotte varmaan, että olen iloinen!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Sydäntä lämmitti tänä viikoloppuna kummankin lapsen oma-aloitteinen halaus ja lause, rakastan sinua. Halailevat muutenkin paljon ja tykkäävät olla lähellä, mutta oli kiva kuulla tuo.
tilanteessa...ja muistelisin mennyttä aikaa hyvillä mielin.
Muistaisinpa myös kuunnella miestäni vastaavalla tavalla..nuo exän "käyttöohjeet"ihan viisaita sanoja.
Toista kun ei voi muuttaa,eikä kaikki hyväksy kaikkia..
Itse asiassa en muistele mennyttä hyvillä mielin, miksipä muuten täällä kirjoittelisin. ;) Olen silti tyytyväinen siihen, etten ole kuormittanut lasta äidin katkeruudella, olen pelannut pitkän tähtäimen peliä.
Kymmenen vuoden siirtojen jälkeen alan nyt kotiuttaa voittoja. Ja jos jaksan samalla tavalla, uumoilen jättipottia.
Usko miestäsi. Hän tuntee lapsensa äidin ja on tehnyt oman shakki-mattinsa tämän kanssa. Kärsivällisyyttä ja tsemppiä!