Mitä te tekisitte? Kotona ahistaa olla kun vanhemmat "tukahduttaa". Inhoon vanhempia ainakin isää. Äiti on perhepäivähoitaja niin ipanoita pyörii täällä kokoajan. En sen enempää rupea kertomaan kun muuten päivä menis taas pilalle. Joitain keinoja kaivattaisiin nyt kapinointiin tai vastaavaan. Olen aina ollut tosi kiltti ja tehnyt kaikki mitä pyytäävät, mutta se on vaan pahentanut asioita. Haluaisin muuttaa kotoa, mutta sehän ei käy vanhemmille sanovat vaan että oon ala-ikäinen niin en saa muuttaa, vaikka oma sisko muutti jo 15 vuotiaana omaan asuntoon (se kapinoi aina ja teki kaikennäköistä) ja se oli vanhempien mielestä "eri tapaus".
En anna heidän tukahduttaa minua enää 2 vuotta. Sairastin (ja sairastan vähän vieläkin) masennusta, mutta siitäkin vanhemmat vaan suuttuivat ja hylkäsivät. Käytin lääkkeitä vähän aikaa, mutta niitten loputtua en saanut uusia koska reseptiä ei löytynyt. Psykologin puheille menin, mutta vaati tulemaan uudestaan vanhempien kanssa, koska lääkkeistä on kyse enkä tietenkään muistanut mennä. Ei ollut tosiaan ensimmäinen kerta kun unohdin psykologin luo mennä varatulle ajalle, niin oli pakko vaan lopettaa yksinkertaisesti lääkkeitten käyttö.
Minnekkään laitokseen tai nuorten kotiin en kuitenkaan haluaisi. Muutenkin joutuisin luopumaan koko omaisuudestani jonka olen omilla rahoilla (ei vanhemmilta saaduilla) hankkinut?
Tämä ei nyt voi mennä näin että kaksi vuotta vielä tässä oleskelisin ja tekisin vaan hallaa itselleni. Kertokaa vaan kaikki keinot mitä tiedätte. Psykologilla olen jo käynyt ja sen huonoksi havainnut. Jos ei käynyt ilmi niin olen siis 16 vuotias. Kommentoikaa vaan, niin tarvittaessa vastaan.
En anna heidän tukahduttaa minua enää 2 vuotta. Sairastin (ja sairastan vähän vieläkin) masennusta, mutta siitäkin vanhemmat vaan suuttuivat ja hylkäsivät. Käytin lääkkeitä vähän aikaa, mutta niitten loputtua en saanut uusia koska reseptiä ei löytynyt. Psykologin puheille menin, mutta vaati tulemaan uudestaan vanhempien kanssa, koska lääkkeistä on kyse enkä tietenkään muistanut mennä. Ei ollut tosiaan ensimmäinen kerta kun unohdin psykologin luo mennä varatulle ajalle, niin oli pakko vaan lopettaa yksinkertaisesti lääkkeitten käyttö.
Minnekkään laitokseen tai nuorten kotiin en kuitenkaan haluaisi. Muutenkin joutuisin luopumaan koko omaisuudestani jonka olen omilla rahoilla (ei vanhemmilta saaduilla) hankkinut?
Tämä ei nyt voi mennä näin että kaksi vuotta vielä tässä oleskelisin ja tekisin vaan hallaa itselleni. Kertokaa vaan kaikki keinot mitä tiedätte. Psykologilla olen jo käynyt ja sen huonoksi havainnut. Jos ei käynyt ilmi niin olen siis 16 vuotias. Kommentoikaa vaan, niin tarvittaessa vastaan.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Miten ne vanhemmat sinua tukahduttaa? Muistan kyllä itsekin että 15-18v ahisti ihan hirveesti asua vanhempien valvovan silmän alla. 18v sitten lähdin. Asutko jossain syrjäseudulla? Keksi joku opiskelupaikka mihin haluat ehdottomasti lähteä opiskelemaan ja siten on pakko muuttaa omaan kotiin! :)
Tuo kuulostaa aivan älyttömältä että jos olet sairastanut masennusta niin vanhempasia suuttuvat ja hylkäävät? Mikäs heitä risoo? Eikö ne halua tunnustaa että oma lapsi on sairastunut?
Nuorisokodissa et joudu luopumaan omaisuudestasi. Vaihtoehdot ovat tosiaan huonot ikäiselläsi.
Olisikohan nuorten kriisipiste http://www.nuortenkriisipiste.com/
sulle oikea paikka? Heidän apunsa ei ole hengellistä, vaikka aloitussivulta sellaisen käsityksen voisi saada, vaan ammattitaitoista nuorten auttamista.
Masennuksen vuoksi voisit mennä terveyskeskuslääkärin vastaanotolle ja pääset sitten hoitamaan sitäkin asiaa.