Löytyykö asiantuntijaa eli onko kenelläkään tilastotietoa siitä, mitkä näköarvot keskimäärin ovat normaaleja suomalaisilla ikänäköisillä?
Eli mihin lukuihin päätyvät 65 vuotiaat silloin kun lähtöarvot ovat normaalit ei plussaa eikä miinusta.
Entä mikä on hajonta?
Eli mihin lukuihin päätyvät 65 vuotiaat silloin kun lähtöarvot ovat normaalit ei plussaa eikä miinusta.
Entä mikä on hajonta?
Vastaukset 9
Vanhimmat
65-vuotiaalla ei käytännössä ole enää akkommodaatiota jäljellä, joten haluttu lukuetäisyys täytyy kompensoida kokonaisuudessaan plus-merkkisellä lähilisällä. Jos on taittovirhettä (liki- tai kaukotaitteisuutta), lukuvoimakkuus on siis kaukovoimakkuus plus-merkkinen lähilisä.
Jos taas tilanne on -0 eli normaalitaitteinen silmä, lukuvoimakkuus on suoraan lähilisän määrä. Keskimäärin lähilisä on 65-vuotiaalla 2,5... 3,0 riippuen määritetystä/halutusta lukuetäisyydestä. 2,5-lukulisällä lukuetäisyys on 40cm ja 3,0 n. 33cm.
Eli siis vastaus kysymykseesi taisi olla tuo 2,5... 3,0. :) 2,5 ja 2,75 käytetään käytönnössä enemmän kuin 3,0, koska kolmosella lukuetäisyys on kovin lyhyt ja näköalue jää suppeaksi.
Vaikka näkökyky on yksi ihmisen tärkeimmistä toiminnoista, tietoa on melko vähän tarjolla.
Tilastotietoa on kaiketi melko vähän tehty ja
varsinaista lääketieteellistä tutkimustakin erilaisista ongelmista.
Markkinointia kyllä riittää tuotteille.
Ikänäkö ja kaukonäkö on vielä vähemmän tutkittu asia.Yleensä optikoiksi kiinnostuvat henkilöt, joilla itsellään on joko normaali näkö tai likinäkö, joka tulee ilmi jo nuorena. Eli omakohtaisia kokemuksia ei ole ikä- ja kaukonäköisistä.
Tiedot auttavat oman tilanteen vertailussa ja mitä on vielä odotettavissa. Toisin sanoen 4-6 vahvuisten plussalasien tarvitsijat ovat kaiketi olleet alkuaan jo kaukotaitteisia, jota ikänäkö pahentaa.
Jos lukulasit ovat voimakkuudeltaan 4,0 ja hlö on 65-vuotias, varsinaista taittovirhettä on silloin 1,0... 1,50. Lukulisä on siis sama ( 2,50... 3,0) kuin samanikäisellä normaalitaitteisella ( -0), mutta taittovirhe lisää plus-voimakkuuden tarvetta. Taittovirheenä tuo 1,0... 1,50 on semmoinen, että nuorena ei laseja tarvitse, koska silmät pystyvät tiettyyn rajaan asti "zoomaamaan" näön teräväksi virheestä huolimatta. Ikänäön oireet alkavat kuitenkin keskimääräistä aikaisemmin, ja vanhemmiten kaukonäkökin alkaa tuntua epätarkalta, koska silmät eivät enää jaksa työskennellä.
Vastaavasti jos samanikäisellä henkilöllä on LIKItaitteisuutta esim. -1,50, hän tarvitsee lukulasiensa voimakkuudeksi vain 1,0... 1,50 (kaukovoimakkuus ja lähilisä siis lasketaan yhteen).
Nämä viimeksi mainitut ovat heitä, joita todella on syytä vanhana kadehtia. Nuorenakaan heillä ei ole ollut merkittävän huono näkö.
Itse kuulun ihmisiin, joita nuorena kadehdittiin kun bongasin bussit jo kaukaa ja
ikänäön tuomien haittojen suuruus tuli sitten täytenä yllätyksenä.
Olen miettinyt, että ellei laseja olisi keksitty,
suuri osa ihmisistä olisi työkyvyttömiä ja puolisokeita. Likinäköiset jo nuorena ja kaukotaitteiset lähes sokeita ikääntymisen myötä.
Ennen ei ollut edes sähkövaloa, mutta ominaisuutena huono näkö on tainnut vaan pahentua ja lisääntyä vuosien mittaan.
Nykyaikana näkemisen vaatimukset todellakin ovat korkeammalla kuin ennen. Liikenne, tv, näyttöpäätetyö, lukuisat erilaiset harrastukset yms. vaativat näöltä enemmän kuin agraariyhteiskunta. Ja jos vaikka viime vuosisadan alkuakin ajatellaan - kuinkahan monella oli lasit -1,0 arvoilla, kun taas nykyisin autonrattiinkaan ei noilla miinuksilla ole juuri asiaa ilman silmälaseja.
Kuinka paljon plus-taittovirhettä voi olla, että nuorena vielä pärjää ilman laseja.
Akkommodaatio eli silmän mukauttamiskyky nuorella voi helposti olla 20 dpt. Ihmisen ollessa laiska olio, käyttää hän kyvystään mielellään vain noin puolet. Akkommodaatiolaajuus on yksilöllistä, mutta heittäisin oletuksen 8-10 tienoolle.
Laskennallisestihan se menisikin noin, mutta ei kyllä käytännössä kukaan 10,0 varmasti pärjää ilman laseja. Parikymppisellä on akkommodaatiota jäljellä n. 10 dpt, tuskin 5,0 virheelläkään näkö kovin tarkalta tuntuu.
Sanoisin lonkalta (ja kokemuksesta), että kun aletaan lähestyä 3,0 diopteria taittovirheessä, alkaa ongelmia nuoremmallakin olla. Kaikkihan on tietysti yksilöllistä (yksilöllisiä eroja on myös akkommodaatiokyvyssä), ja paljon riippuu myös siitä, millainen on näön kehitys ollut varhaislapsuudessa.
Minulla oli huippunäkö nuorena, vaikka plussaa.
Vielä hieman alle nelikymppisenä näin koko näkötaulun kummallakin silmällä alareunaa myöten, "sen kieppuvat e-kirjaimet". Nyt lasien lukuosa lähentelee 6.tta, mikä sitten todellinen on, on vielä arvoitus.
Nuorena tarkkaa työtä tehdessä silmät väsyivät, mutta kun hain laseja, ei vikaa löytynyt. Sain armosta hieman himmenetyt ja 0,5:n työlasit tai taisi olla 0,25. Silloin ei pystytty mittaamaan kaukotaitteisuutta
lainkaan. Eli kaikki näkötestit olivat ajokorttia tai koulun taululukemista varten.
kaukotaitteisuus ilmenee vain nopeampana väsymisenä tarkkaa työtä tehdessä ja silmien hieromisena. Muutamana migreenikohtauksena pahimmillaan , eli teksti alkaa välkkyä.