Olen 15-vuotias tyttö ja olen seurustellut yli vuoden 16-vuotiaan pojan kanssa. Meillä on kaukosuhde, näemme n. joka toinen viikonloppu. Minua huolettaa poikaystäväni masennus.. häntä kiusattiin koulussa ja hän on kärsinyt masennuksesta jo vuosia. Lukiossa kiusaaminen loppui, mutta hän on vieläkin hyvin epävarma ja syyttää itseään käytännössä kaikesta ja huolehtii paljon. Hänellä on univaikeuksia ja hän on sanonut minulle ettei ehkä jaksa enää kauaa. Poikaystävästäni tuntuu välillä, että hän jaksaa nousta aamulla ylös vain, koska saa jutella kanssani taas illalla mesessä.. Olen ehdottanut hänelle psykiatria tai että hän juttelisi jollekin aikuiselle. Hän ei kuitenkaan halua puhua kenellekään ja sanoo ettei pysty muuttumaan.. Voisiko joku auttaa minua?
Poikaystävän masennus
worried
9747
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Moi!
Nuo puheet siitä, ettei ehkä jaksa enää kauaa eivät ole hyvä merkki, eli suomeksi sanottuna jonkinnäköinen itsemurhariski on hänellä olemassa. Siksi olisi nyt erittäin tärkeää saada asia tavalla tai toisella vietyä eteempäin.
Yritä jutella hänen kanssaan asiat perusteellisesti läpi. Tee selväksi, että et ikinä etkä missään tilanteessa hyväksyisi mahdollista itsemurhaa ja yritä vielä kerran saada hänet hakemaan sitä apua masennukseensa. Jos tuo ei onnistu, sinun on pakko kertoa asiasta eteenpäin. Paras kohde kertoa olisi tilanteessasi poikaystäväsi vanhemmat, jotka sitten veisivät asian varmasti eteempäin.
- Synkopoppi
Olen kertonut asiasta omalle äidilleni, poikaystävän pyynnöstä.. Äitini sanoin soittavansa poikaystäväni äidille piakkoin..
Moi :)
Hieno jos rattaat on nyt saatu pyörimään tän asian suhteen :)
Toivottavasti sun äitisi ymmärsi asian vakavuuden ja ottaa tämän tosissaan.
Kaikkea hyvää sun poikaystävällesi ja sulle :)
Jumalan siunausta :)
Juu.. Mäkin toivon et tästä olis jotain apua. Mutta mun poikaystävä sanoo vieläkin ettei halua puhua kenellekään..
Anna hänelle aikaa sopeutua siihen tilanteeseen että muut ovat alkaneet osoittaa kiinnostusta hänen auttamisekseen.
Hän ei ehkä vielä ole tottunut ajatukseen että tarvitsisi apua tai että häntä voidaan auttaa.
Pysy vain hänen rinnallaan ja auta häntä kestämään tämän vaikealta tuntuvan ajan yli.
Sä oot kyl hieno ihminen kun haluut auttaa poikaystävääs näin ja mä todellakin uskon et sä pystyt auttamaan poikaystävääs voittamaan masennuksen :)
Kyllä se siitä :)
Jumalan siunausta :)
Kiitos tosi paljo neuvoista. Musta alko jo tuntua etten ite enää jaksa, mutta toi autto tosi paljon. :)
Tuo, ettei halua puhua kenellekään saattaa johtua siitäkin, että poikaystävääsi on kiusattu/ kiusataan koulussa. Tai sillä tavalla, että jos häntä tavallisesti vähätellään kaikesta, hän saattaa ajatella, ettei häntä nytkään oteta todesta, vaikka hän puhuisi ammattiauttajalle. Tee hänelle selväksi, että nämä ihmiset ovat oikeasti huolestuneita hänestä ja ottavat hänet tosissaan ja voivat auttaa hänen elämäntilanteessaan. Äläkä itse missään nimessä hylkää poikaystävääsi :)
-Jenni
Huolehdithan myös itsestäsi! Jos poikaystäväsi alkaisi käydä esim. psykologin juttusilla, sinä et joutuisi kuuntelemaan hänen huoliaan. Tiedän ettei se tunnu sinusta isolta vaivalta ja teet sen mielelläsi. Kuitenkin vähitellen väsyt ja masennut itsekin. Sitten teitä on kaksi autettavaa. Suhde on onnellisempi jos se ei ole hoitosuhde.
Oon ite tehny sen että kuuntelin yhen pojan murheita 2vuotta. Sinä aikana omat murheet jäi taka-alalle ja nyt niitä on aikuisena saanu käydä selvittelemässä.
Kiitos neuvoista! Minullakin on ollut murheita ja poikaystäväni kyllä kuuntelee niitä, tai ainakin kerron hänelle murheistani. Joistakin jutusta vaan tuntuu siltä etten voi sanoa niitä hänelle koska hän voi suuttua siitä itselleen ihan ilman syytä..