kysyin ystävältäni...
perusteluita: siksi että isäkin voi syöttää (isä olikin se, joka heräsi syöttämään vauvaa öisinkin, vaikka oli aamulla töihin meno ja äiti vain nukkui), siksi että voin juoda alkoholia ja polttaa tupakkaa, siksi että voin viedä vauvan heti hoitoon, siksi että imetys sattuu (sattui se minullakin ja nännit olivat haavoilla, mutta pian paranivat ja rinnat tottuivat, joten en hyväksy tätäkään selitystä) jne. jne.
en voi käsittää. en vaan voi käsittää ja olen sitä mieltä että tällaisen ihmisen ei olisi tarvinnut saada lasta ollenkaan. sitten vielä yritti ensin valehdella että maitoa ei tule. ja paskat.
perusteluita: siksi että isäkin voi syöttää (isä olikin se, joka heräsi syöttämään vauvaa öisinkin, vaikka oli aamulla töihin meno ja äiti vain nukkui), siksi että voin juoda alkoholia ja polttaa tupakkaa, siksi että voin viedä vauvan heti hoitoon, siksi että imetys sattuu (sattui se minullakin ja nännit olivat haavoilla, mutta pian paranivat ja rinnat tottuivat, joten en hyväksy tätäkään selitystä) jne. jne.
en voi käsittää. en vaan voi käsittää ja olen sitä mieltä että tällaisen ihmisen ei olisi tarvinnut saada lasta ollenkaan. sitten vielä yritti ensin valehdella että maitoa ei tule. ja paskat.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Miksi se sinua noin paljon kiusaa jos ystäväsi ei halua imettää?
Eikä ystäväsi tarvitse sinun hyväksyntääsi, varmasti rakastaa lastaan yhtä paljon kuin me muutkin äidit.
Etkä sinä todellakaan voi tietää miten hänen maidontuotantonsa toimii.
Anna ystäväsi toimia niin kuin parhaakseen kokee, ja keskity omaan elämääsi ja asioihisi!
olen kyllä samaa mieltä. nykyään äidit laiskoja.
että kaikki ei halua imettää.se,että se sattuu,rinnat ihan paskana ja joutuu vedet silmissä imettää ku sattuu ni perhanasti!!on se vaa nii vaikee ymmärtää että kaikki eivät halua imettää.
Imettää tai ei, se on jokaisen oma valinta. Mutta nuo perustelut kieltämättä vähän kolahti meikäläisenkin korvaan. Jos ei imetä sen takia, että voi käyttää alkoholia niin kyllä katsoisin peiliin. Hetikö on ryyppäämään päästävä kun synnytyssairaalan ovi on takana suljettu? En tuomitse suinkaan äitien alkoholinkäyttöä, mutta ei sen nyt pitäisi imetystä estää! Silloin voisi jo miettiä, näytteleeköhän alkoholi hieman liian suurta osaa elämässä jos sen takia täytyy imetyksestä luopua? Ei imetysaikana nyt tarvitse absolutisti olla, mutta eihän pienen lapsen äiti vaan voi mennä ja juhlia. Hohhhoijaa.
Nyt särähti korvaan ja pahasti," ei pienen lapsen äiti vaan voi mennä ja juhlia". Eli asetetaan säännöt mitä äiti saa tehdä, entäs isät sitten. Aina tulee joku nainen joka sanoo mitä sinä saat tehdä ja mitä et.
Imettämisestä sen verran, että mieheni ei ole saanut vauvana ollenkaan äidinmaitoa, mutta miten ihmeessä hän on kasvanut aikuiseksi ja on terve, kyllä imetysfanaatikkojen näkemysten mukaan hänen olisi pitänyt kuolla jo aikaa sitten tai ainakin sairastua.
Eihän se sulta ole pois, vaan siltä lapselta.
Mulla on ihan samanlaisia kokemuksia. Siis ei imetetä tai ei edes aleta imettää, jotta suhde olisi tasa-arvoisempi, äitikin pääsisi juhlimaan, voisi polttaa, koska se pelottaa jne jne.
Ja sitten se "lopullinen syy", johon vedotaan (vaikka olisi jo ennen synnytystä todennut ettei halua/jaksa/uskalla imettää!): "Maitoa ei vaan tullut kuin 2 viikkoa." Sitten pitää säälitellä ja "olla hengessä mukana", tsempata pullorumbassa ja sanoa, kuinka korvikkeellakin tulee terveitä lapsia ja kuinka kaveri kuitenkin on paras mahdollinen äiti lapselleen, vaikka tosiasiassa maidon tulon loppumisen äiti oli jo ennen synnytystä päättänyt.
Oikeasti, mulla on pari kaveria, jotka ennen synnytystä sanoivat etteivät halua imettää yhtään (eri syitä) ja sitten totesivat "ulkopuolisille" että maito loppui, minkäs teet, vaikka kaikkeni yritin..... Snif. Kun sain lapseni ja imetin, nämä kaverit koittivat sanoa, että korvike on ok ja että kyllähän hekin aikoivat imettää mutta kun maito loppui.
jostain syystä mitä kaverisi ei sinulle halua keroa. itse imetin ekaa lasta 9kk ja nautin siitä suunnattomasti, ja tokaa odottaessa suunnittelin että imetän vähintään yhtä pitkään kakkostakin, mutta mutta kuinkas kävikään... lapsi syntyi keskosena ja joutui teholle, minut leikattiin ja olin kävelemättä neljä päivää haavan tulehtuessa...pumppasin kyllä lapsellle maitoa joka päivä monet kerrat ja sitten vihdoin viikon kuluttua synnytyksestä pääsin kokeilemana imetystä mutta kas kummaa vauva ei suostunut rinnalle kun pullosta oli saanut niin "kauan" yritin kyllä mutta silti jouduin maitoni aina pullosta antamaan, lopulta pumppauksista huolimatta maidontulo väheni ja pumppaaminen teki todella kipeää..siihen sitten loppui maito ja imetyshaaveet, oli todella suuri pettymys kun olisin niin halunnut imettää lastani, syyllisyyttä tunsin ja halveksivia katseita sain eräältä ystävältäni joka oli juuri tuollainen "imetysfanaatikko" mutta minkäs sille voi jos kaikki ei suju niin kuin pitää.pääasiahan on kuitenkin että lapseni on terve ei ole sairastanut yhtään sen enempää kuin sisarensa ja kasvukin on ollut nopeampaa kuin sisarellaan. nyt jo reipas eskarilainen.
Minusta se imettämättömyys ei ole tuossa se paha vaan ne perustelut.
minun ongelmani. Kerran vain keskustelin tällaisen äidin kanssa, joka juuri edellä mainituista syistä ei imettänyt kuin sairaalassa. Kysyin, että miten paljon hän olisi valmis tekemään lapsensa eteen ja hän vastasi, että ihan kaikkensa. Siis hetkinen...
Mutta sellainen kai ihminen on. Pieniä uhrauksia on vaikeampi tehdä kuin isoja.
Meneekö se siis näin: "Voisin kuolla lapseni puolesta, mutta en kyllä viitsi elää sen kanssa, vaan annan hoitoon."
tämä palsta on täynnä? oletteko kenties kateellisia siitä että toisilla on myös sitä omaa elämää? ei sen oman elämän tarvitse kokonaan loppua jos lapsen saa. Meillä ainakin toiminut erittäin hyvin se että ekat kolme kuukautta imetin lapsiani ja sitten aloitin jumpan ja saliharrastukseni uudestaan, pumppasin jääkaappiin maitoa ja isä syötti lasta pullosta kun olin harrastuksissani, sitten kun tulin jatkettiin tissillä..tekeehän se lapsellekkin hyvää olla myös isän kanssa..no meillä onkin lapsilla todella läheiset välit sekä isään että äitiin.
tämä nyt ole ihan eri asia kuin se, mistä puhutaan, että lasta ei alun perinkään imetetä siksi, että halutaan polttaa, ryypätä ja jättää hoitoon pitkiksi ajoiksi?
Itse aloitin myös harrastukseni taas heti saman tien synnytyksen jälkeen. Menin töihinkin jo neljä kuukautta synnytyksestä kun isä jäi kotiin vanhempainlomalle. Silti ei lapsi ole saanut korviketta yhtään, vaan olen imettänyt ja pullosta on saanut lypsettyä maitoa tarvittaessa. (Työni ei ole aikatauluun sidottua päivätyötä, joten imetys oli kohtuullisen helppoa silti.)
Käsittämätöntä, että joku näkee näillä asioilla jotain yhteistä.
lähinnä tarkoitin koko ketjulle viestiä mutta menipäs nyt väärään paikkaan. Ja kysymys oli imetyksestä, itse ainakin voin antaa pulloa lapsilleni ei siinä mitään pahaa ole, oli siellä sitten omaa maitoa tai korviketta, pääasiahan on että lasta rakastetaan ja hoivataan rakkaudella.
perustella sitä ettei imetä? onko se jotenkin sinun elämästäsi pois jos toinen ei tahdo imettää? Mielestäni on väärin tuomita jos joku ei jostain syystä halua tai voi imettää. ehkä ystävälläsi se imetys ei sujunut toivotulla tavalla ja hänen oli sitten helpompi oman terveytensä kannalta se lopettaa. Oletko kuullut ikinä synnytyksen jälkeisestä masennuksesta?jos ystäväsi kärsii siitä ja imetyskin oli parempi jättää pois. Älä tuomitse ystävääsi tuskin se teidän väleihinne vaikuttaa vaikkei hän teekkään niin kuin sinä. elä ja anna toisten elää.-äippäx2täysimetettyä lasta-
Äiti joka jättää imettämättä vain siksi että ei h a l u a imettää, on kykenemätön siihen vuorovaikutukseen joka terveeseen vanhemmuuteen kuuluu.
Tulevaisuudessa tulee muitakin asioita joissa lapsen hyvä jää äidin hyvälle toiseksi.
"Äiti joka jättää imettämättä vain siksi että ei h a l u a imettää, on kykenemätön siihen vuorovaikutukseen joka terveeseen vanhemmuuteen kuuluu.
Tulevaisuudessa tulee muitakin asioita joissa lapsen hyvä jää äidin hyvälle toiseksi."
Aamen. Tässä se tulikin oikein pähkinänkuoressa.
koska rintoihin sattui ihan mielettömästi, ja rintatulehduksenkin sain. Silti rakastan lastani ja teen mitä vain hänen puolestaan. meillä on todella läheiset välit, nyt jo teini ikäinen tyttö kertoo minulle kaiken mikä mieltä painaa ja minä aina häntä autan mahdollisuuksien mukaan. edelleenkin jos hyvästelemme niin halaamme ja annamme suukon poskelle.
Lapseni joutui olemaan elämänsä ensimmäisen kuukauden sairaalassa. Minä en tietenkään voinut olla ympäri vuorokauden imettämässä, vaan poika oli pulloruokinnalla (ja välillä nenämaha-letkussa). Sen ensimmäisen kuukauden poitsu sai ainoastaan minun pumpattua maitoa. Vielä toisenkin kuukauden pumppasin ja "imetin", mutta pikkuinen oli mieltynyt enemmän pulloon kuin tissiin. Maito ei loppunut, sitä tuli yllin kyllin. Sain maitoa luovutukseen pumpattua melkein 5 litraa.
Sen myönnän, että harmittaa. Kuitenkin pidän tärkeämpänä sitä, että sain lapseni elävänä kotiin. Ehkä toisen lapsen kanssa saadaan alusta asti ruokailla suoraan tissistä.
Ah, psykologit.
Tehän te sen tiedätte.
Miksi helvetissä se sinun persettäsi kaivelee jos toinen on päättänyt olla imettämättä? Luuletko imettämisen olevan jokin helppo nakki?
Se voi a) sattua perkeleesti b) maitoa ei ehkä tule tarpeeksi c) Se on liian ahdistavaa henkisesti.
Minä lemppaisin tuollaisen "ystävän" pihalle, joka kehtaa tulla arvostelemaan noinkin HENKILÖKOHTAISESSA JA INTIIMISSÄ asiassa.
Ollut tossa??? Ja koko jutun pointtihan olivat nuo syyt, eikä se, että imettämisen lopettaminen olisi joku kauhea rikos!
Kyllähän joku tuommoiset luettelemasi syyt ymmärtääkin, mutta josko syyt ovat tupakointi, ryyppäminen ja lapsen hoitoon saaminen niin on se minustakin arvostelun paikka! Mitä sitä sit lapsia tekemäänkään...
Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa.
mitä se tarkoittaa, että imetys on liian ahdistavaa henkisesti? siksikö että on sen takia lapseen niin sidottu?
kyllä mä tietysti ymmärrän ei-imettämisen, jos siihen on joku pätevä syy,mutta jos on päätetty jo ennen lapsen syntymää, että ei imetä, eikä ole sen kummempaa syytä, en ymmärrä, en.
Yksi syy voi olla että rinnat menevät pilalle.
"Miksi helvetissä se sinun persettäsi kaivelee jos toinen on päättänyt olla imettämättä?"
Et sitten osaa itseäsi kauniimmin ilmaista?
"Se voi a) sattua perkeleesti"
Niin? Sittenhän se on ihan pakko lopettaa. Kukapa sitä kipua lapsensa eteen kärsisi? Ajan kanssa se kipukin hellittää...
"b) maitoa ei ehkä tule tarpeeksi"
Tapahtuu about muutamalle prosentille imettäjistä. Suurimmaksi osaksi tämä on vain (kätevä) myytti ja tekosyy.
"c) Se on liian ahdistavaa henkisesti."
Jos näin, kannattanee lähteä selvittelemään asiaa. Vuorovaikutukseen tullee ongelmia muillakin osa-alueilla, jos läheisyys vauvan kanssa ahdistaa näin kovasti.
Olen aikanaan sairastanut psykoottisen masennuksen ja synnytyksen jälkeen aloitettiin masennuslääkitys ennaltaehkäisemään synnytyksen jälkeistä masennusta ja psykoosia, joihin riskini sairastua olivat normaalia suuremmat. Söin masennuslääkettä ylläpitoannoksella myös raskaana rv 28 saakka. Lääke oli sallittujen listalla.
Kovasti mietin että imetänkö vaiko enkö tuon lääkkeen kanssa, mietin sitä ennen raskautumista ja koko raskaanaoloajan joka päivä. Lopulta päätin olla imettämättä koska mielestäni oli tarpeeksi suuri riski syödä mas.lääkettä raskaana, en halunnut lääkettä lapseni kehoon imettämällä.
Tässä kohtaa moni miettii että miksi et imetäänyt koska lääke oli sallittujen listalla. No jos yhtään on seurannut miten usein muuttuu se lista niin ymmärtää!!!! Esim tällä mun lääkityksellä ei enää suositella imetettävän kun se vasta vielä oli sallittujen listalla. Eli vaihtelevuus on niin suurta, etten täysin luota tuohon listaan.
Ja kyllä, minä koin helpompana myös sen että mieskin voi syöttää lasta öisin. Mutta jos olisin imettänyt niin yhtälailla mies olisi saanut syöttää öisin, rintamaitoa pullosta. Aluksi imetinkin reilun viikon verran mutta jouduttiin nostamaan lääkeannosta niin sitten jätin imetyksen.
Tuntuhan se tyhmältä pumpata maitoa lavuaarista alas mutta jotenkin koin sen maidon epäpuhtaana lääkkeen takia.
Lapseni ei kuitenkaan ole masentunut, hän ei tarvitse lääkemaitoa.
Ja mun tilanteessa mä olen parempi äiti kun en imetä. Jos sairastuisin masennukseen tai psykoosiin niin en kykenisi hoitamaan lasta. Mielummin pelaan varman päälle, syön lääkettä, en imetä ja hoidan lasta kun menen huonoon kuntoon ja en pysty hoitamaan lasta.
Meillä on aivan ihana suhde lapsen kanssa eikä hän ole kärsinyt läheisyydenpuutteesta. Sylissä hänet on aina korvikkeellakin syötetty ja paijattu lasta ehkäpä enemmän kuin monia muita lapsia.
Koen olevani ERITTÄIN HYVÄ äiti lapselleni.
Mutta sitä en kyllä minäkään ymmärrä ettei vaan viitsitä imettää, esim röökinpoltn tai juomisen takia. Ei ole ihan arvot kohdallaan jos syy on tuollainen.
"Yksi syy voi olla että rinnat menevät pilalle"
Öööööö... siis hmm... kuulkaas kuulkaas ja aatelkaas ihan aivoillanne...
Ihankun se imetys ois ainut millon rinnat muuttuu. Ihan samalla tavalla minäkin olen ollut raskaana ja rinnat on turvonnu ja hormonit vaikuttanu rintoihin ja ihan samalla tavalla maito on noussut ja on tullu rintoihin arpia ja ei ne ole enää yhtä kiinteät kun ennen vaikka EN IMETÄ vaan raskaus ja hormonit muuttaa.
Mulle sanoi yks kaveri että ole onnellinen kun sun rinnat ei oo menny pilalle kun et oo imettäny. Kyrsi tuo kommentti ihan sikana!!! Tissejänihän minä tässä oonkin suojellu kun en imetä ja on se kumma kun ei tajuta että ihan samat hormonit ne on mullakin ollu liikenteessä ja muuttamassa rintoja kun niillä jotka imettää. Ei nää tissit kuulkaa sen hehekeemmät ole enää kun imettäjilläkään. Gaaaaad!!!
Tuo ihana lapsi on niin helkatin tärkee ettei tulis mieleenkää jättää imettämättä tissien takia!!!! ne on vaan tissit!!! Mahaa komistaa pystysektioarpi jossa arven liikakasvua ja muiden mielestä se on kamala, minä rakastan sitä koska rakas lapseni on syntynyt sitä kautta. Mulle se on tärkeä muisto.
Mun kropalla ei oo mitään merkitystä, vaan lapsella on.
Murmur ärär räyräy
Eikä se ole edes pelkästään se raskaus ja hormonit, vaan yksinkertaisesti aika. Minulla on useampiakin lapsettomia kavereita, jotka eivät ole koskaan olleet raskaana tai imettäneet ja niin ne vaan tissit rupsahtaa niiltäkin. Isommat aikaisemmin kuin pienemmät.
Niinhän se on, että lapsi on tärkein ja vanhenemista ei kukaan voi joka tapauksessa estää. Nautitaan vauvoistamme ja kiinnitetään kropissamme huomiota niihin hyviin kohtiin, ei aina niihin huonoihin.
tullut vasta tuossa viestin lopussa. Mun mielestä on tyhmää miten ihmiset täällä takertuu tuohon alkoholiin ja tupakkaan, vaikka ne ovat muiden (hyvien) syiden joukossa. Tosin aloittaja osasi mainita se siinä alussa, jotta muut olisivat mahdollisimman paljon samaa mieltä hänen kanssaan...
Jokainen ihminen on erilainen. Toiset vain tarvitsevat enemmän tai pidemmät yöunet, toiset vähemmän. On typerää kuvitella, että pystyisi arvioimaan toisen unentarpeen.
Mua henkilökohtaisesti on auttanut jaksamaan tieto siitä, että tarvittaessa lapsen voi viedä hoitoon. Niin ei kyllä käynyt, mutta oli kiva, kun mahdollisuus siihen oli.
Kipu... Se on aina subjektiivinen kokemus. Toisilla on suurempi kipukynnys. Se ei tarkoita, että heillä on enemmän tahtoa vaan sitä, että heillä ei fysiologisista syistä synny niin paljon kipuviestejä tai vaihtoehtoisesti aivot erittävät enemmän puudutetta. Imetyksen ei kuulu sattua. Aluksi voi olla aristusta ja pientä kipua, mutta sen ei kuulu olla kovaa tai jatkua kauan. Silloin on vika jossakin (imuote, sammas, haavat, jne.) ja siihen on etsittävä syy eikä käskeä kärvistelemään. Pitkään jatkuva kipu aiheuttaa stressiä ja masennusta.
Maitoa ei (yleensä)rupea erittymään tarpeeksi jos ei aluksi pidä vauvaa paljoa rinnalla. Kovan kivun kanssa se on normaalille ihmiselle mahdotonta.
Kyllä äitienkin on tärkeintä huolehtia aina ensin itsestään ja sitten vasta vauvasta. Ihmisellä on perustarpeita (esim. ruoka, juoma, uni), joiden täyttyminen on elossa pysymiselle välttämätöntä. Pakon edessä myös muut voivat vauvan hoitaa. Se, että ymmärtää laittaa omat perustarpeensa vauvan perustarpeiden edelle ei tarkoita, että äiti tekisi niin kaikkien tarpeidensa kanssa!
Nimimerkki. En imettänyt pisaraakaan
...että miten ihmeessä kehtasit kysyä tuollaista? Varsinkin, kun sua ei oikeasti kiinnostanut vastaus vaan halusit vain kuulla syyt, joihin väittää vastaan.
Minulla on seksuaalinen trauma ja kosketus on minulle täysin eri juttu kuin niille jotka eivät ole raiskausta kokeneet.
Siitä puhutaan että tähän muka riittävä tuki auttaisi,paskat! Raiskauksesta kukaan ei toivu koskaan.
ja olen pahoillani puolestasi.