se että erityisopettajat ovat aina kaikista opettajista väsyneimpiä? Onko heillä enemmän töitä kuin muilla tai raskaammat työt?
Mistä
johtuu
5500
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Oppilasaines on erkoilla varmasti kaikista raskainta, vaikka luokat tietenkin ovat huomattavasti pienempiä kuin muilla opettajilla, oppilaat vaativat huomiota triplasti verrattuna "normaaliin" oppilaaseen.
Kaikki kunnia erityisopettajille, itse en sinne kentälle edes haluaisi.
melkeensä pirteimmästä päästä minun työpaikoillani erkkaopet ovat olleet!
erkkaopen työ ON raskaampaa kuin luokanopen. Erityispuolen työt menevät jatkuvasti haasteellisempaan suuntaan. Oppilaiden ongelmat lisääntyvät ja moniammatillinen yhteistyö on olennainen osa erkkaopen jokaista päivää. Viime vuosina sosiaalitoimiston väki on tutumpaa kuin koulutoimiston väki, sillä oppilaiden asiat viedään usein sos. puolelle, tehdään lastensuojeluilmoituksia yms. Erkkapuolella joudun kokoajan miettimään opettamisen lisäksi, miten voin tukea tätä lasta ja perhetilannettaan enemmän. Sillä usein oppilaat ovat syyttömiä moniin ongelmiinsa, perhe ja ympäristö ne usein aiheuttaa.
Vaikka ryhmät ovat pieniä, vie jokainen oppilas opettajan ja avustajien voimat, JOS sen työn tekee kunnolla. Sillä jokainen oppilas vaatii yksilöllisen huomion, siksi ne on sinne siirretty.
Jos seitsemänkin oppilaan joukossa on seitsemällä eri kehitystasolla olevaa ja seitsemällä eri temperamentilla varustettua lasta iältään 7-12, voit kuvitella mikä siinä väsyttää. Jokainen tunti alkaa yleensä ensin välitunnin ja siirtymätilanteiden aikana esiintulleiden riitojen selvittelyyn. Jos hyvin käy, ei tarvitse aina soittaa kotiin tapahtumien seurauksia, mutta kontaktissa yleensä vanhempiin saa olla USEIN. Sen jälkeen etsit kaikille omantasoiset tehtävät, varmistat niiden oppimisen jne, jne.
Eikä tässä vielä kaikki... Olen väsynyt, olen, mutta yritän jaksaa aina seuraavaan lomaan asti teeskennellen pirteää.
Tuotahan se usein on, juuri tuota. Kirjoituksesi sai vain minut miettimään erityisopetuksen ryhmien mahdottomia kokoonpanoja. Olisikohan liikaa vaadittu, että ryhmiä muodostettaessa otettaisiin huomioon arkirealismi eikä pidettäisi erityisopetuksen ryhmiä vain säilönä.
Kuvaamassasi todellisuudessa ei ole enää realistista ajatella, että oppilas saisi hyvää ja laadukasta korjaavaa ja kuntouttavaa opetusta - ja tämä ei ole opettajan huonoutta vaan tehtävän mahdottomuutta!
että mukavimmillaan erkan työ voi olla erittäinkin mukavaa, riippuu tosiaankin ryhmästä. Ryhmän koko ja oppilaiden erityisen tuen tarve määrittää pitkälti myös työn vaativuuden. Itte olen niitä onnekkaita, jolla on pienet ryhmät ja oppilaat pääosin erittäin mukavia.
Mutta kyllä se silti miestä syö, kun vedät vaikkapa matikkaa kuudelle oppilaalle, joista jokainen menee omaan tahtiinsa; joku laskee jo trigonometrisia funktioita ja yhden kanssa muistellaan, mitä eroa on plus- ja miinusmerkeillä...loput seilaa sillä välillä aina toisinaan toki päätyen tilanteeseen, että useampaa kuin yhtä tai kahta voi jopa opettaa yhtä aikaa ja samaa asiaa. Eriyttäminen on karua hommaa...
Ja kun tähän lisätään murkkuikäisten ihan normaalit rajojen kokeilut ja auktoriteettikapinat, niin kyllä sitä on jo tässä vaiheessa kevättä aika väsynyt. Siis: vaikka kaikki olisi sujunutkin ihan OK, työhön olennaisesti kuuluva "monena oleminen" ja - jostain syystä - erittäin vahvaksi muodostuva henkilökohtainen suhde opetettaviin paitsi palkitsee myös kuluttaa.
Mutta ihan heti en toiseen kouluun silti vaihtaisi.