loruja?

Meillä poika tykkää kamalasti jos on leikki mukana. "Körö körö kirkkoon" on suosikki kun saa ratsastaa samalla keinuvalla jalalla:

Körö körö kirkkoon
pappilanmuorin penkkiin
ruskealla ruunalla
valkealla varsalla
kolipäällä koiralla
pikipäällä pässillä
laukkipäällä lampaalla
peltojen ylitse, aitojen alitse
kilikello kaulassa
punaisessa nauhassa.

Sitten on vaikka "Harakka huttua keittää" jota voi leikkiä kämmenellä:

Harakka huttua keittää
hännällänsä hämmentää
vie puuroa yhdelle pojalle, toiselle pojalle, kolmannelle ja neljännelle.
Ja loput vie pienelle pesään!

Ja vielä sitäkin kivempia on kyllä laulut, joissa on leikki (hämähämähäkki, tuiku tuiki tähtönen, kas metsämökin ikkuna, sielt' tonttu ulos kurkistaa...)

Muistaisikohan muuten kukaan lukijoista semmoista lorua, joka alkaa "aurinko aurinko lettuja paistaa..."?

sormista, varpaista vaikka:

tämä pikkupossu on ostoksilla
tämä pikkupossu siivoaa imurilla
tämä pikkupossu maistaa makkaraa
tämä pikkupossu ei mitään saa
tämä pikkupossu itkee: yhyy- olen eksyksissä, enkä mä tiedä missä!

loppua ei kannata isommalle lausua kovin surullisella äänellä ettei tule suru =D

Kun sanoo puu, puu, puu, suu suipistuu
Kun sanoo pää, pää, pää, se leviää
Kun sanoo, pöö, pöö, pöö, suu on töttöröö
Kun sanoo pee, pee, pee, suu hymyilee.

NAURAVAT LUMIPALLOT

Kieritän kieritän keveän pallon
Pyöritän pyöritän pehmeän pallon
Näperrän näperrän nauravan pallon
väkerrän väkerrän virkeän pallon
kasvatan kasvatan komean pallon
vieritän vieritän komean pallon
viskaan viskaan valkean pallon

Huii!!

Keisari kiertää kartanoa, keisari kiertää kartanoa (kuljetetaan sormea lapsen kasvojen ympäri)... Kuulostelee, kuulostelee (kosketetaan korvia)... Kurkkaa ikkunasta, kurkkaa akkunasta (kosketetaan silmiä), painaa nappulasta (painetaan lapsen nenää) PIMPOM, pyyhkii jalat (pyyhkäistään ylähuulta), astuu sisään (sormi muka lapsen suuhun)...

Syntyi suomen salomailla, oravainen häntää vailla.
Mietti miksei häntää suotu, vaikka oravaks oli luotu.
Kurre meni tohtorille, auta setä, sanoi sille.
Anna mulle ihmerasvaa, että häntä pian kasvaa.
Tohtori teki työtä, häntä kasvoi tuotapikaa,eikä kurressa ollut enää mitään vikaa.


Äiti? kerro satu mulle, minä lankaa kerin sulle. Kerron vaikka viisi kuusi, ollessani kerinpuusi.
Oli kerran silkun salkun, pieni reipas pojan alku.... mites tää jatkuu?

ORAVANPOIKA

Olipa pikkuinen oravanpoika
kotona Kuuselassa,
pitkät sen korvat ja pörröinen häntä
pystyssä keikkumassa.
Osasi hyppiä puusta puuhun,
kuoria käpyjen siementä suuhun,
oksilla mukana siskot ja veikot
leikissä vilkkahassa.

Olipa vieressä Metsolan Otson
koti ja valtakunta,
kammion seinänä kaatunut honka
ja kattona kerros lunta.
Lumessa reikä niin pyöreä juuri
oravanpojalle ihme suuri.
”Tuostapa kurkistan ikkunasta
Metsolan Otson unta!

Huuteli huolekas oravaäiti:
”Vaara on reiän suulla!”
Eipä se tahtonut, tuhma lapsi,
äitinsä neuvoja kuulla.
”Enpähän pelkää, katson kerran,
viivyn pienoisen hetken verran,
kohta jo hyppelen äitini luona
kotona oksapuulla”.

Rapsahti hanki, havahtui Otso,
ravisti peittoansa,
kirposi katto ja kohosi kämmen
mahtava piilostansa.
Olipa kämmen se suurenläntä,
mahtui siihen pörröinen häntä,
sen sieppasi Otso ja pallona metsään
lennätti vierahansa.

Siinä nyt pikkuinen oravanpoika
lumessa itkien rämpi,
vaivoin pääsi Kuuselan pirttiin,
häveten sänkyyn kämpi:
”Toiste en katsele karhun tupaa,
toiste en lähde ilman lupaa,
minä olen pikkuinen oravanpoika,
äiti on tietävämpi”!

Oravasatu on Hilja Haahden kirjoittama ja se on ensi kerran julkaistu Meidän lasten kuvakirjassa 1908.

Runo on Lauri Pohjanpään Jänikset:

Emo-jänis tuli pyrynä metsän rajaa,
kun poikineen isä teki talvimajaa.

"Se tulee", huus emo ja ilmaa haukkas
ja huohottain yli kantojen laukkas.

"Mikä?", ärähti isä, "no tulla anna! -
Mitä tollotat, poika, käy kiinni ja kanna"

- "Vielä kysyt", jo suuttui emo, "no Raiku
ja pamaus, tiemmä, ja haiku ja kaiku.

Se tulee jo suolla, sen näki rastas."
- "Ei meillä pelätä", isä vastas -

"sull' aina on äiti, se hätä ja hoppu",
isä pystyyn nous, "siit' on tehtävä loppu."

Putos haavasta lehti ja tuli polun poikki -
isä-jussi kuin ammuttu viitaan loikki.

(Lauri Pohjanpää. Metsän satuja. WSOY 1953)

Jatkoa tuolle kun sanon puu-puu-puuu....
Toinen säkeistö menee näin että

Kun sanon myy-myy-myy, suu rypistyy
Kun sanon maa-maa-maa suu aukeaa
Kun sanon moo moo moo, hei hohhohhoo,
kun sanon mii mii mii, suu sädehtii

"Oli kerran silkun salkun, pieni reipas pojan alku.... mites tää jatkuu? näin, terve pyöreä kuin papi,
aina uuras äidin apu,
ajoi hevostakuin mies,
kaikki kauskat temput tien.
Isä kutsui nassikakseen,
äiti mairi mansikakseen,
mitäs sitten ah kuin somaa,
sitten suukko äidin oma.

Mä pidin stripparia sylissä ja tein körö körö kirkkoon leikkiä ei tää pelkästään lapsille ole.