Meillä on 2 vuotias uros russeli ja ongelmana on vetäminen. Se on ihan mahdoton vetämään. Kävelylenkit ei ole enää kivoja..
Vetääkö muilla russelit? Miten olette saaneet opetettua, että ei saa vetää?
Vetääkö muilla russelit? Miten olette saaneet opetettua, että ei saa vetää?
Vastaukset 6
Vanhimmat
maahan ja tuo se piski ja 2 euroa rahaa mulle.Se vetäminen loppuu ihan satavarmasti.
Olet varmaan joku maalinhaistelija amis, koska aivosi ovat noin surkastuneet..
Aika paljon voimakkaamman terrierin omistajana suhtaudun hieman huvittuneesti tällaisiin tapauksiin, jossa vetävä koira on noinkin pieni koira, muttamutta...
Itse opetin oman koirani olemaan vetämättä siten, että aina kun hihna kiristyi, pysähdyin. Jatkoin matkaa vasta sitten, kun hihna oli jälleen löystynyt. Tällä tavalla opetettaessa täytyy olla kärsivällinen, sillä koira ei heti hiffaa jutun juonta ja siksi varmasti yrittää vetää useampaan otteeseen.
Toinen vaihtoehto on kuonopanta tai kuristuspanta, mutta koska kyseessä on noin pieni koira, mielestäni "luonnollisemmilla" menetelmillä homma hoituu helpommin.
Hei. Oli mullekkin borderterrierin omistajana tuttu vaiva, kunnes kävin koirankouluttajalla. Koiralle piti hankkia sopivan mittainen, ei liian pitkä, ketjuinen kiristyspanta. Koulutus alkoi siitä, että aina kun koira veti, piti nykäistä voimakkaasti ja nopeasti ja sanoa samalla yht aikaa EI. Eli nykäys ja EI yhtä aikaa. Tätä sitten toistettiin niin kauan, kun koira tajus, ettei kannata vetää. Sama koski ruopimista. Koira ei saa ruovittaa takajaloillaan narussa ollessaan, sillä silloin se haistattaa P:t taluttajalleen. Myös tässä tapauksessa nopea nykäisy ja ei-sana.
Käyppä allaolevassa linkissä lukemassa.
http://www.koiraneuvola.fi/
Mulla on parsoni tyttö, jonka opetin pikkusesta asti aina ettei saa vetää. Kokemusta vetävistä russelleista kyllä löytyy. Itsellä ei tää pysähdy ja venaa juttu oikein toiminu kun koira pyrki vaan eteenpäin vaikka oli itse pysähtynyt. Sitten vähän sovelsin, kun koira veti pysähdyin vedin sen hellästi viereen ja odotin kunnes se katsoi minuun. Houkuttelin äänillä ja liikkeillä sen katsomaan. Sitten kun se otti kontaktin taas jatkettiin. Hyvä juttu opettaa on myös että alkulenkistä saa vetää sitten kun tullaan kotiin päin niin harjoitellaan sitten nätisti kulkemista, ja kun koira on väsynyt niin se ei niin paljoa jaksa edes vetää eikä pyrkiä eteen. Vaatii tosi paljon kärsivällisyyttä, mutta on musta kyllä vaivan arvone! Sitte on myös että opettaa koiran meneen sillee että se ottaa koko ajan kontaktia. Opettaa herkun kanssa pieniä matkoja kerrallaan ja siitä se lähtee;D Onnea
meillä oli kanssa suorastaan hirveä veto-ongelma koiramme kanssa. Alussa tilanne oli niin paha, että jouduin kierittämään hihnan kunnolla käsivarren ympärille ja toisella kädellä avustamaan hihnan kiinnipidossa. Silloin mentiin juuri sinne minne koira meni :) (Ei siis kyseessä russeli (:D) vaan meidän iso n. 50kg vanhempi koira. Russelimme on vasta tuore tapaus. Aivan pieni vielä. )
Aluksi vaihdoimme pannan valjaisiin. Sitten aloittelimme lenkeillä kontaktin lisäämistä koiraan. Ensiavuksi meillä toimi "ravaaminen". Eli kun hihna kiristyy --> omistaja tekee 180 asteen käännöksen ja matka jatkuu. Taas kun hihna kiristyy suunta muuttuu. Tällöin koira oppii tajuamaan, että omistaja on se, joka määrää suunnan. Loistava keino myös saada ohikulkijoiden pitkiä katseita :D
Kontaktin luominen koiraan ulkona tosi tärkeää myöskin. Kun koira kävelee vähänkin nätimmin kehutaan. Muutenkin koiralle voi jutella ja välillä pysähtyä leikkimään ja antamaan muutaman pikku makupalan. Näillä eväillä meillä on päästy karmaisevista vetolenkeistä molemmille nautittaviin yhteisiin hetkiin.