Suositelkaa jotain pieni rotuista koiraa joka tulee toimeen pienten lasten kanssa.. :)
Pieni koira
lapsiperheeseen
111141
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Siinä on sellainen juttu että ne pienet lapset on vaarallisia koiralle, ei toisinpäin. Lapsi kaatuu koiran päälle tai paiskaisee oven leikeissään... hyppää hyppynarua ja *naps* tassu poikki. Mitään kovin pientä en lapsiperheeseen ottaisi eivätkä kasvattajat edes myy yleensä. Lisäksi kun silmä välttää, lapsi voi antaa koiralle vaikka suklaata ja se kuolee :( Kaikki kertomani asiat ovat tapahtuneet tuttavapiirissä missä lapset ovat olleet eläinrakkaita eivätkä ole tarkoittaneet mitään pahaa koiralle. Pikkukoiralta on ollut jalka kahteen kertaan poikki ja tullut komplikaatiota. Hoitokulut 2300 euroa. Suklaasta selvisi myrkytyksellä, ei siis kuollut...
kurittomat,tyhmät lapset joita ei ole koskaan kielletty..
vain "kurittomat,tyhmät lapset joita ei ole koskaan kielletty..", vaan myös ajattelemattomat aikuiset, jotka eivät osaa ajatella nenäänsä pidemmälle.
Suosittelen teille isoa lelukoiraa, joita myydään useissa marketeissa. Pikkulapset tulevat todella hyvin toimeen sen kanssa ja lelukoira lasten kanssa. Suosittelen lämpimästi.
Ystäväni lapsi n. 5v vetäisi koiralta hännän sijoiltaan. Yritti pitää sylissä, ja koira pyrki pois, joten lapsihan tarttui hännästä... Ja NAKS.
(\__/) En suosittele koiraa lapsiperheeseen!
( 0.o) /
( >< )
´´
Kyllä pienikin koira menee hienosti lapsiperheessä kunhan lapsi ymmärtää ja lapselle tehdään selväksi pelisäännöt, että koira ei ole lelu vaan elävä olento jota ei saa satuttaa.
Meillä on perhoskoira tyttö ja poikani on vajaa 5vuotias. Ovat parhaat ystävykset, nukkuvat ja leikkivät yhdessä. Koskaan ei ole poika koiraa satuttanut eikä koiramme pelkää lapsia sitten tipan tippaa. Että jättäisin omaan arvooni nämä kommentit ettei koiria lapsiperheisiin, näitä kirjoittavat ihmiset joilla ei itsellään ole lapsia. Tottakai on lapsia jotka ovat kurittomia, mutta enemmänkin syyttäisin vanhempia enkä lapsia. Kyllä lapsi ymmärtää kun hänelle jaksaa selittää asian, ainakin oma poikani ymmärtää. Veljen perheessä chihuahua jota hoitaa todella mallikkaasti ja pian tulossa chihuahua myös meidän perheeseemme enkä epäile ollenkaan etteikö poika osaisi kohdella nätisti pikku kaveria.
Mutta tosiaan perhoskoirat ovat aivan valloittavia, tulevat loistavasti toimeen lasten kanssa :) ja ovat seurallisia ja leikkisiä, suosittelen kovasti sellaista teidänkin perheeseenne. Toivottavasti löydätte oman pienen ystävänne pian :)
koiria en suosittele lapsiperheisiin. vaikka kuinka lapsi olisi ymmärtäväinen niin ei lapset aina muista ajatella. ja sitten tulee kavereita leikkimään jne.
yleensäkkin kannattaa ajatella niin että aikuinen hankkii koiran/eläimen ja lapset saavat sen kanssa leikkiä aikuisen läsnäollessa.
meille kävi kerran niin että meillä oli undulaatteja. pojan kaveri oli aukaissut häkin oven ja ne lenti ulos :((((
kerran kävi niin että naapurin poika tuli meille käymään ja poikani avasi oven. naapurin pojalla oli heidän pikkuinen papukaija mukana. meidän kissa istui eteisessä ikkunalaudalla ja vips, nappas sen linnun suuhunsa. lintu kuoli.
myös näitä karanneita koiria ja katkenneita jalkoja kuulee jatkuvasti.
riippuu siis niin paljon siitä että minkä ikäisiä lapsesi ovat. kuinka monta lasta on jne.
voitko siis jatkuvasti vahtia lapsiasi ja koiraa?
isommat koirat taas ovat pikkusen enemmän fyysisesti vahvempia.
No johan on kun tuomitaan ettei lapsi perheeseen voisi koiraa ottaa!!!!!!
No onhan siinä työtä ja vastuuta.Kokoajan saat olla tarkkana ettei sitä vahinkoa käy jossa pahimmassa tapauksessa pentu pääsee hengiltä.
Itselläni on 3vuotias tytär ja tässä meidän jaloissa pyörii kettari pentu ikää 12vk.
Jos äidillä/isällä malttia ja hermoja katsastaa perään ja haluavat todella koiran ja ovat valmiit ottamaan vastuun ettei koiralle tapahdu mitään niin suosittelen.
Itsestäni on ihana seurata kun nämä minun pienokaiset keksivät kaikkea pientä hauskaa yhdessä.
Tyttäreni oppi viikossa pelisäännöt ja alkoi tilanne helpottamaan.Eivät leiki ilman valvontaa ja jos teen jotain koti töitä niin etten kerkeä kiinnittämään huomiota lapsen ja koiran touhuihin niin leikitetään koira väsyksiin ja laitetaan se boksii huilimaan.
Rankkaa tulee olemaan valvoa lapsen ja koiran leikkejä ja saat olla kuin vanha kramafoni ja toitottaa koko ajan samoista asioista ei niin eikä näin.
Meillä tyttö oppi hyvin nopeasti matkimalla.Kun leikin itse pennun kanssa niin ei mene kauan kun tyttö leikkii ihan samalla tavalla kuin minä.
Kyllähän sitä pienet yhdessä riehaantuu välillä niin että hirvittää ja täytyy todellakin puuttua tilanteisiin.
Jos olet vastuun tunteva ja rakastat myös koiraa niin älä välitä muitten löpinöistä jotka sanovat ettei missään nimessä pentua ja varsinkaan pientä koiraa lapsi perheeseen.
Pentu ja lapsi pystyvät antamaan paljon toisilleen ja itsellesikin kun hoidat asiat ja valvonnan todella huolellisesti.
Helppoa se ei tule olemaan.
Puntaroi tarkasti miinukset ja plussat mitä koiran kanssa elämisessä on,valikoi huolella rotu,mieti ettet ole ottamassa koiraa lapselle ja sen kaveriksi.
Meidän kettari on vieläpä sijoiutus koira ja kasvattajani ei hetkeäkään miettinyt ettenkö pärjäisi lapsen ja pennun kanssa.No ollaankin tunnettu jo useampi vuosi ja hoidettu hänen koiriaan.Itseltämme nukkui vanha herra viime heinäkuussa ikuiseen uneen.
Äiti,tytär ja pikku kettari
Kettarin omistava kirjoitti viisaita, mutta tuli kyllä mieleen sellainen asia, että hän tietää jo ennestään koirista ja koirallisena elämisestä ja myös koirasta ja muksuista samassa taloudessa. Kettari kaiken lisäksi on itsekin voimakastahtoinen pikkukoira, joka osaa tarvittaessa pitää myös puolensa pikkukätösten rajumpia otteita vastaan.
Tietenkin on rotuja, jotka ovat OK lapsiperheessä ja tietenkin on perheitä, joissa osataan elää koirallista elämää lasten kera.
Mutta rodusta riippuen ja perheestä riippuen aina se ei ole suotavaa, siis hommata sitä kilttiä pikkukoiraa "lasten kaveriksi", varsinkaan, jos ei ole aiempaa kokemusta noiden kahden elementin kombinaatiosta tai koirista ylipäätään. Allekirjoitan kääpiörodun kasvattajana täysin sen, että "lapsen kanssa toimeen tuleva kiltti kääpiörotuinen" ei suurimmaksi osaksi ole oikea peruste hommata koiraa lapsiperheeseen, varsinkaan monilapsiseen, JOS perheellä ei ole aiempaa kokemusta koirista tai lapsista ja koirista yhtä aikaa huolehdittavana.
Muksut eivät todellakaan huolehdi koiran perustarpeista (ruokinnat, pisut, kakat, rokotukset, korvatulehdukset, pesut, kynsien leikkuut) eikä lapsen vastuulle anneta tai uskota pikkukoiran hoitoa, ulkoiluttamisesta puhumattakaan. Ei niinkään siksi, että koirasta olisi muille koirille uhkaksi, mutta lapsi ei tajua, että niistä MUISTA koiristapa onkin uhkaksi tälle omalle pikkukoiralle. Vahinkoja sattuu ja jokainen, aikuisen väärän luottamuksen/olettamuksen aikaansaama on niistä turha! Pikkukoirien kohdalla monilapsisen ja koirakokemattoman perheen pitäisi miettiä, mikä rotu kestää meidän kokemattomuuden ja arjen kiireet rikkoontumatta ja tulematta esim. luonnehäiriöiseksi lapsilauman käsittelyssä. Monen koiran luonne ei kestä lasten riepottelua ja alituista "käsittelyä", vaan koirasta tulee muksuille vihainen. Pitää muistaa myös ne muksujen sairastamiseen tarvittavat vanhempien tunnit ja päivät, oman sairastamisen verottavan aikaa koko perheeltä ja vielä ne ihanat lauantaiaamun pitkään nukkumiset tms. Ne kaikki ovat mennyttä elämää siinä vaiheessa, kun talossa häärää muksujen lisäksi koira, joka ei tosiaan nuku lauantaina puolille päivin ja jonka tarpeista ja turvallisuudesta pitää jaksaa nousta huolehtimaan 7 pv:nä viikossa.
Kannattaa miettiä monelta kantilta, onko ajankohta oikea tai koska se on oikea. Ehkä sitten, kun lapset ovat isompia ja löytyy sitä ymmärrystä muita eläviä luontokappaleita kohtaan?
Tämä "paatos" siis monta pientä lasta omaaville perheille, joilla ei ole koiraa ollut aiemmin. Kokeneet ovat asia erikseen.
-asuu omakotitalossa
-asuu maalla
-joku on aina kotona koiran seurana
-ei ole lapsia
Nyt saatii täydennystä viisaasti ja oikein elitettynä.
Nythän ei tiedetä onko kyseisellä perheellä aiempaa kokemusta koirista.
Noita ajatuksia tarkoitin sillä, että pitää miettiä ne miinukset ja plussa ja todella puntaroida onko hyvä ottaa koira.
Hieno että osasit täydentää tätä asiaa jonka niin huonosti selitin.
Itse olen yksinhuoltaja ja tiesin mikä työ tulee pennun ja pienen lapsen kanssa olemaan, mutta en kadu hetkeäkään uuden koiran ottamisesta.
Niinkuin sanoin rankkaa se on huolehtia lapsesta ja pennusta.Kaikki se jatkuva valvominen ettei mitään pääse tapahtumaan.
Lapseen ei voi hetkeäkään luottaa kahden pienen pennun kanssa koska ihan varmasti jotain käy.
Toivottavasti nyt on puntaroitavaa ja annettu miettimisen aihetta kyseiselle perheelle jotka olisivat koiraa ottamassa.
Toivon myös etteivät he ota näitä puheita pelotteluina koska sitä ne eivät ole vaan tarkoitus saada miettimään onko nyt oikea hetki harkita koiraa vai tulisiko lapsen kasvaa isommaksi ja että tiedostavat kokonais kuvan mitä se tulisi olemaan.