ollaan seurusteltu poikkiksen kans jo reilu kuukausi, mutta tunnettu muutamia vuosia. se on sanonu rakastavansa mua ja on aivan ihana ym. mutta ongelma on siinä, kun mulla on alkanu ahistamaan, nähään noin 2-3 kertaa viikossa, eli ei kovin paljon. miks mulla ahistaa?? :( en oo puhunu poikkikselle mitään, ku en haluu satuttaa sitä, kun se on kuulemma niin onnellinen mun kans, ja näkee jopa tulevaisuutesa mun kans. ja kuulemma ei pystyis olee ilman mua... oon mäki onnellinen sen kans, ja tykkään siitä tosi paljon, mutta mulla vaan ahistaa, enkä tiedä miksi. pelkään myös että satutan sitä tai että leikkisin sen tunteilla... en tiedä mistä nämä kaikki tuntemukset on yhtäkkiä saanu alkunsa.. :( mutta jospa joku osaisi vastata? kiitos jo valmiiksi.
mitä pitäs tehdä kun ahistaa...
sanna90
5553
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
...on siis selittämätöntä, vaikka se jollain tavalla näyttää liittyvän seurusteluunne. Tässä tilanteessa on vaikea neuvoa mitenkään järkevällä tavalla. Aina tuntemuksilla täytyy kuitenkin jokin syy olla. Ahdistaakohan sinua sellainen, etteivät tunteesi vastaa aivan poikaystäväsi tunteita? Kysyn vain voidakseni neuvoa, mutta voin helpottaa oloasi sanomalla, että meidän jokaisen voi olla joskus jopa mahdotonta ymmärtää tunteitamme, ja että siihen monesti auttaa tunteiden tunnistamisen opettelu.
niin... ahdistaa, siis kun poikaystäväni on enemmän tosissaan kuin minä, tottakai olen tosissani, mutta hänelle minä olen enemmän kuin hän minulle. vaikeasti selitetty, mutta siis hän on enemmän riippuvaisempi minusta kuin minä hänestä. en tiedä, pitäisikö meillä sitten olla yhdessä? mutta en voisi kuvitellakkaan silti ilman häntä. :( mietin kohta, olenko sekoamassa lopullisesti vai miksi mietin tälläistä. Ja myös tähän liittyy eräs toinen nuori mies, joka on kiinnostunut minusta ja pitää yhteyttä minuun. Ja kaikenlisäksi poikaystäväni vihaa häntä.. Välillä tuntuu niinkuin minua kiinnostaisi mitä tämä nuori mies tekee ennemmin kuin poikaystäväni. Herää kysymys, leikinkö tunteilla? :(
Moi :)
Kun ihminen pitää jostakin toisesta ihmisestä niin tottakai hän tekee kaikkensa ettei se toinen olisi onneton.
Sua vaan ahistaa se tunne et sä saisit aikaan surua sun poikakaverille.
Se on ihan normaalii mut olis hyvä päästä siit tunteest eroon muuten teidän suhteest voi tulla sellanen et sä vaan suojelet sitä kaikelt maailman pahalt ja eihän se onnistu.
Puhu su n poikakaverille täst sun ahistuneisuuudesta ja yhdessä tuumin selvvittäkää miten siitä päästäs eroon.
Muista kuitenkin viel et kenenkään ei pidä tehdä toista ihmistä onnelliseksi vaan sen ihmisen on tehtävä itsensä onnelliseksi.
Eli aina ei voi ottaa toisen murheita niskoilleen muuten se toinen ei pakosti ymmärrä ottaa omaa taakkaansa pois itseltään.
Tää pätee aika moneen elämänalaan :)
Mutta ei kuitenkaan kaikkiin.
Tsemppiä ja Jumalan siunausta :)
...samaa mieltä nimimerkin 17goingto18boy kanssa. Voin varoittaa, ettei suhteenne tulevaisuus tule olemaan kovinkaan kivuton, jos kuitenkin pidät enemmän siitä toisesta pojasta, jota varsinainen poikaystäväsi vihaa. Jollet pysty unohtamaan sitä toista poikaa ja alat tuntea tätä kohtaan enemmän kuin poikaystävääsi, on tiedossa kova paikka. Silloin sinun TÄYTYY ennemmin tai myöhemmin kertoa todellisista tunteistasi, ennen kun ¨räjähdät,¨ ja vaihtaa ¨miestä,¨ mutta kivutonta se ei joka tapauksessa tule olemaan.
Ilmeisesti pelkäät vähän lujittaa shdetta vaikka pidätkin pojasta. Sanoisin, että kerro pojalle tunteistasi ja ehkä tämä ymmärtää ja hidastaa tahtia, jotta sinä pysyt mukana. Olen itse kokenut saman ja koska olin nuori, katkaisin suhteen ja kaduin myöhemmin paljon...