siitä, kun olet lopettanut suhteen, tehnyt surutyön, aloittanut uuden suhteen ja kertonut tästä eksälle, siihen että näyttäytyminen uuden nyksän kanssa eksän silmien edessä on korrektia?
Oletetaan vaikka vielä, että et ole ollut eksään lainkaan yhteydessä puoleentoista kuukauteen.
Oletetaan vaikka vielä, että et ole ollut eksään lainkaan yhteydessä puoleentoista kuukauteen.
Vastaukset 37
Vanhimmat
ole niinkään väliä kuin sillä missä väleissä eksän kans erottiin ja mitkä välit on nyt ja miksi haluat näyttäytyä hänen silmien alla uuden kanssa. Kun mietit omia motiivejasi niin huomaat kyllä onko kysessä kosto, toisen loukkaamisyritys tms. Ja tämä eksäsikin huomaa sen sinusta tilanteen tullen.
Jos taas kyse on jostain tilanteesta missä olette samassa tilassa muutenkin esim. joku työpaikan juttu tai yhteisen ystävän juhlat, niin itse ainakin jos tietäisin eksää loukkaavan uuden kanssa olemisen, menisin paikalle mutta käyttäytyisin asiallisesti eli en suuteloisi tms. eksän edessä.
Käsittääkseni erosimme sovussa. Välit eivät ole suhteen katkeamisen jälkeen olleet mitenkään huonot.
Missään tapauksessa tarkoituksenani ei ole ollut loukata eikä nyt varsinkaan kostaa!
>> Jos taas kyse on jostain tilanteesta missä olette samassa tilassa muutenkin esim. joku työpaikan juttu tai yhteisen ystävän juhlat, niin itse ainakin jos tietäisin eksää loukkaavan uuden kanssa olemisen, menisin paikalle mutta käyttäytyisin asiallisesti eli en suuteloisi tms. eksän edessä.
Tuntuu vähän siltä, että olet onnistunut menemään koko suhteen läpi edes kunnolla tuntematta eksääsi.
Ei nyxää exän takia tarvitse kaappiin sulkea, päin vastoin, exälle pitää kertoa suhteen kuulumiset päällisin puolin jos se suinkin on mahdollista ja ero tapahtunut sopuisasti!
Tällä vältetään sellaiset tilanteet, että exä naama punaisena kaljapäissään tarttuu nyxääsi kurkusta ja itkee sinua takaisin.
>> miksi haluat näyttäytyä hänen silmien alla uuden kanssa
Senkin voisin mainita, että suhteemme oli kananlento, todella lyhyt siis. Ei se ehtinyt oikein kypsyä sellaiseksi, mitä voisi kunnolla edes nimittää suhteeksi.
Tässä varmaan yksi syy siihen, että "riittävän moni" ei tiennyt koko jutusta.
Exäsi haukkuu sinua samalla tökeröksi ja sitten pitää sinua kuitenkin ylpeyden aiheena?
Jos exän toiminta vaikuttaa marttyyri-showlta, osoitettu mahdollisimman laajalle yleisölle, niin mitä sinä arvelet siitä, että sinä olet tuonut sen asian tänne (mutta exäsi ilmeisesti ei?), eikö se ole marttyyri show?
Oletko kaapissa vai miksi pelkäät sitä että sinua pidetään exäsi exänä?
>> Exäsi haukkuu sinua samalla tökeröksi ja sitten pitää sinua kuitenkin ylpeyden aiheena? > mitä sinä arvelet siitä, että sinä olet tuonut sen asian tänne (mutta exäsi ilmeisesti ei?), eikö se ole marttyyri show? > miksi pelkäät sitä että sinua pidetään exäsi exänä?
"aloittaja 13.2.2008 klo 06.49
En ole millään tavoin ilmaissut henkilöllisyyksiä, koska toivon, että asiaa käsitellään mieluummin käsitteellisellä kuin henkilökohtaisella tasolla. "
Jos eksäsi on tehnyt siitä niin suuren numeron, vaikka esiinnytkin anonyymisti, kaikki tietävät, mistä on kyse.
eivät piirit sentään Suomenkaan maassa ole. Enkäpä usko, että tapaus, johon viittaan, on edes kauhean erityislaatuinen.
Eksäsi on tehnyt asiasta ison numeron, mutta kun sinä julkaiset asian tällä palstalla nimettömästi, niin ihmiset eivät sitä sitten tätä tapausta tietäisi?
Puhuit itsesi pussiin.
näitä vastaavanlaisia tapauksia on satoja ja taas satoja
ja uusi kainaloon ja näytille.
Ei tarvitse ajatella ollenkaan toisen tunteita tai yhtikäs mitään.
näinkö sinä toimit? Mä kyllä aivan eri tavalla.
Todella outoa yleistämistä...
Eikö sun kannattas siltä eksältä kysyä mitä se ajattelee? ja nyksältä samoin että haluaako se osallistua tollaseen. Jos niin huonot välit on eksän kans ettei voi ottaa yhteyttä ni sillon vois olla parempi pysyä poissa. Jos ite oisin nyksäsi niin tulis kyl mieleen et käytätköhän vaan tehdäkses eksän mustasukkaseks.
Eksän kanssa on käyty aiheesta keskustelua nyt siinä määrin, ettei rahkeeni oikein enempään venykään.
En todellakaan yritä tehdä ketään mustasukkaiseksi. Ja nyksäni tietää tämän kyllä oikein hyvin, kiitos.
Miten kauan sulla meni tohon kaikkeen? Tohon surutyöhön ja uuden suhteen rakentamiseen ennen ku menit näyttäytymään eksälle? Ja miks piti mennä näytille?
Suhde eksään kesti suunnilleen saman ajan kuin kului erosta uuden tapaamiseen. Surutyötä aloin tehdä jo puolivälissä ex-suhdetta, joka oli sen takia katkollakin. (Kävi siis minulle aika raskaaksi.)
En mennyt näyttäytymään eksälle, emmekä menneet näytille. Menin ja menimme tapaamaan ystäviä. Eksä tuli samaan paikkaan samaan aikaan.
no eipä se sitten tainnut pitkä suhde olla. ei kai sen eroamisprosessin tarvii kauemmin kestää kuin suhde.
2 vuotta!
Kuinka tarkkaan sinusta sitten näiden kahden vuoden aikana olisi "piilouduttava"? Voiko nyksän esitellä ystäville, jotka sattuvat olemaan myös eksän ystäviä? Onko lainkaan sopivaa liikkua nyxän kanssa samaan aikaan "piireissä" olettaen vaikka, ettei halaile tämän kanssa tai muuten ilmaise tai alleviivaa suhdetta?
Koskeeko tämä kahden vuoden suosituksesi myös tapausta, jossa eksän kanssa ollaan puheväleissä ja jossa eksä on hyväksynyt nyksän olemassaolon sekä löytänyt itselleen oman uuden nyksän?
No sanotaan, että niin kauan kunnes jätetyllä ei ole enää vahvoja tunteita jättäjää kohtaan ja hänellä ei ole paha olla kun näkee ihmisen, jota rakastaa, toisen kanssa.
Tietenkin riippuu siitä miksi jätettiin. Jos jätetty petti ja sai lähdön sen seurauksen on ihan sama. Sitä saa mitä tilaa, mutta jos olet itse pettäjä ja jättäjä yrittäisin pysyä mahdollisimman kaukana aihauttamatta enää pahaa mieltä jätetylle.
Tunteet hiipuu kyllä ja se voi viedä sen kaksi vuotta.
Jos molemmat ovat löytäneet uuden niin voi olla tekemisissä. Tosin en ymmärrä tätä lesbojen elämää siinä mielessä, että pyöritään exien kanssa. Minun mielestä se ei ole koskaan kivaa.
En ymmärrä selaista elämää, jossa EI pyöritä exien kanssa. Tyypit ovat jopa naimisissa keskenään, mutta kun rakkaus loppuu, koko ihmissuhde kaikkine puolineen ollaan valmiit heittämään roskikseen.
Tottakai kipeiden kokemusten jälkeen voi olla paikallaan pitää taukoa, ja jos suhde on ollut ns. virhearvio tai muuten täysi katastrofi, on varmasti fiksua vain yrittää unohtaa. Mutta tämän ei toki tarvitsisi olla mikään vakikäytäntö tai itsestäänselvyys.
Minä olen kipeän eron jälkeen tehnyt ikimuistoisen "eromatkan" entisen puolisoni kanssa (suhde kesti nelisen vuotta). Sitä seuraava kumppani, jonka kanssa taivallettiin muutama vuosi mielenkiintoisia kokien, tuntee minut niin pohjia myöten että olisi sääli, ellei hän nykyään kuuluisi parhaimpiin ystäviini. Viimeisin suhde ei suurista suunnitelmista huolimatta sitten oikea ollutkaan, sillä se perustui petokselle, jonka paljastumiseen lopulta tyssäsi. (Jos on rakastanut ihmistä jota ei oikeasti ole, lienee turhaa yrittää säilyttää illuusion rippeitä misään muodossa.)
Hyvä vain, jos lesbomaailmassa osataan ajatella avarasti, ja annetaan tilaa myös entisille!
on kai turha yrittää tässä kehitellä edes kaikenkattavaksi ihanteeksi.
Itselläni on kokemuksia existä, joiden kanssa en suurin surminkaan tahtoisi olla enää missään tekemisissä. Se ei johdu mistään erojen kipeyksistä vaan siitä, että suhteiden kestäessä on tullut harvinaisen selväksi se, että keskinäinen kommunikaation yrittäminen on yksiselitteisen tuhoisaa eikä tuota mitään hyvää.
Mistä SE sitten taas johtuu ... Ainakaan en haluaisi etsiä syyllisiä. Sellainen ei ole yleensä hedelmällistä ollenkaan. Jotkut sopivat toistensa kumppaneiksi paremmin kuin sitten taas jotkut toiset. Tämä taas ei oikeastaan laajasti katsottuna vaikeuta elämää, pikemminkin päinvastoin: kauhea valinnanvaikeushan siinä isikisi, jos kaikkien kanssa tulisi mitä mainioimmin toimeen. :P
No, minulla on historiassani MYÖS eksiä, joiden kanssa olen ollut suhteen päätyttyä oikeinkin hyvä ja läheinen ystävä. Tällaisessa tapauksessa sekä hän että minä olemme huomanneet, että välillemme on sopinut paljon paremmin ystävyys- kuin rakkaussuhde. Jotenkin välit ovat parantuneet huikeasti heti, kun suhde oli muuttanut muotoaan.
Eipäs siis yleistetä liikaa sisaret. Saattaahan tämä olla vähän yksilökohtainenkin juttu - olemme toki erilaisia niin monella tavalla.
erääseen asiaan joka minua on mietityttänyt.
Lesbojen käyttäytyminen ja mallit.
Olen täysin heteromaailmasta kotoisin ja osin sattumalta ja tajuttuani että olen lesbo, aloin elää sitä elämää.
Käytös lesboilla taitaa olla erilainen kuin heteroilla.
Pidetään kiinni siitä pienestä porukasta ja uusi akka esitellään heti kiireesti kaikille.
Ollaan kiinni toisissa ja välillä tuntuu että onko sellainen normmaalia. Uusi akka ei saa olla tekemisissä entisen elämän kanssa (muuten kuin uuden tietäen kaiken ja etenkin exä aiheuttaa kränää, niin ei toki nyxä on sanonut ettei ole mustis..)
Alkoholi ja tappeleminen verissäpäin monille yleistä, tuntuu siltä että miehetkin jäävät toiseksi viinan juonnissa.
Olenko jotenkin väärässä että lesbot ovat röyhkeämpiä, kohtelevat ihmisiä ei oikeudenmukaisesti, ollaan sairaanmustasukkaisia ja alkoholisteja suurin osa?.
Olen myös tavannut ja tutustunut aivan toisenlaisiin lesboihinkin jotka käyttävät alkoholia kohtuudella tai ei ollenkaan, perhe lapsia arvostettu työ tms.. sekä normaali kunnioittava parisuhde.
Joten kuitenkin uskon että lesbotkin voivat olla "normaaleja" päihteiden ja väkivallan suhteen.
Mutta olen jäänyt miettimään ovatko lesbot yleisemmin juuri alkoholisteja,epävakaita,ja eivät kunnioita muita ihmisiä?.
Jäin vain itse lesbouden takia hankalaan tilanteeseen ja apu joka auttoi ei kunnioittanutkaan parisuhdetta vaan omilla vuosikymmenien kokemuksella lesboilusta tuhosi pala palalta kaiken.
Eivätkö lesbot tunne myötätuntoa lainkaan muita kuin omaa piiriä kohtaan ja auta muita samanlaisia vähemmistöjä elämään ja tulemaan toimeen.
aikaa kuukausia, ettei huvita tutustua kehenkään. Onneksi tämä vaihe on menossa ohi ja mielenkiintoinen ihminen on jo kurkkimassa elämääni;).
... onkin ...
Kenties tuo on osa oman ongelmani syistä. Minun tarvitsemani aika olisi vastaavassa tilanteessa lyhyempi kuin näemmä eksän tarvitsema. En osannut ennakoida moista.
Elä omaa elämääsi nykyisesi kanssa. Kyllä muut ajan kanssa huomaa realiteetit, että et oikeasti halunnut loukata eksääsi. Ei teidän kaappiin tarvi sulkeutua. Kuulostaa siltä, että eksäsi olisi vielä kovin ihastunut sinuun tai ei ainkaan valmis siihen, että sinulla on tunteita muita kohtaan. Ajasta puhuttuaessa niin kyllä mun mielestä lyhyen suhteen jälkeen noin kuukausi pari riittää. Pitkän suhteen jälkeen enemmän.
noista sanoistasi!! Näin olemme päättäneet tehdäkin, nyxä ja minä.
Te asianosaiset kirjoittelette tänne aina niin fiksuja ja olette kovin kypsiä ja varmoja. Ärsyyntymistänne aliarvioimatta on tavallaan virkistävää huomata, että olette kumminkin ihan ihmisiä tunteinenne (:
Mielenkiinnolla odottelen lauantaita, jolloin toivottavasti näen teidätkin kaksi, joista toisesta olen kyllä saanut ihan positiivisen käsityksen siltä kolmannelta... Jospa kaikki olisivat silloin omia itsejään, eikä kukaan näyttelisi mitään, tai ketään!
(Pusu, hassu kulta. Illalla nähdään.)
Kaikki riippuu mielestäni teidän kahden välisestä menneestä suhteestanne ja erityisemmin siitä, miten olette eronneet ja päässeet erosta yli.
Minulla surutyön tekeminen on joskus vienyt hyvinkin kauan aikaa. Silloin eksän tuleminen silmien eteen jonkun toisen kanssa ei ole vielä vuodenkaan eron jälkeen tuntunut mukavalta. Vähintäänkin törmäämisissä voi noudattaa matalaa profiilia, jos tietää asian olevan toiselle vaikea. Seuraan väkisin tuppautuminen olisi epäkorrektia, kohtelias esitteleminen asiaankuuluvaa.
Toisen huomioonottaminen on mielestäni tärkeää. Jos tulossa on yhteiset juhlat tai vastaava tilaisuus, on reilua ottaa asia puheeksi ja kysyä toisen mielipidettä ja tunteita asian suhteen. Ei ole mukava tuottaa suotta pahaa mieltä. Varsinkin jos ero ja uusi kumppani on tuore: ei kai uuden, puolituntemattoman kumppanin raahaaminen yhteisiin juhliin ole muutenkaan elintärkeää?
Kun eksien kanssa on erottu erinomaisissa väleissä, mutta surutyö on silti kestänyt pitkään ja ystävyys on edelleen ollut molemmille todella tärkeää, on joskus sovittu yhteisistä pelisäännöistäkin. Eli minne mennään ja miten. Se voi kuulostaa ulkopuolisista oudolta, mutta on toiminut hyvin. Joskus on tietoisesti vältelty samoja baareja tai vastaavaa.
Silloin kun ystävyys on todella tärkeää, kompromissien tekeminen on helppoa. Vastikään olin eksäni, parin vuoden takaisen kumppanini kanssa yhteisen ystäväpariskuntamme häissä. Kyseinen pariskunta oli itse asiassa meidät toisiimme tutustuttanutkin aikoinaan. He olivat miettineet, miten meidät kutsuvat: yhdessä vai uusien aveccien kanssa. Meille annettiin aveckutsut, mutta kaikkien osapuolten yhteisellä päätöksellä menimme eksäni kanssa kahdestaan. Olisin voinut viedä mukanani avecin, mutta ystäväpariskunta ei pitkän välimatkan vuoksi ollut tavannut häntä kertaakaan. Joten eksän kanssa meneminen toimi erinomaisen hyvin.
Olennaista ei mielestäni ole se, milloin olet itse tehnyt surutyön, vaan se, milloin eksäsi on tehnyt omansa. Tietenkin asiaan vaikuttaa paljon se, millainen suhteenne oli ja miten tärkeä hän on sinulle tulevaisuudessa.
Mä olen kyllä niin eri mieltä.... mun mielestä osa eroa on se, että hyväksyy eksän nyksät, tutustuu heihin ja kunniottaa eksän ja nyksän parisuhteen rajoja ja ensisijaisuutta.
Vain tämän prosessin läpikäymällä suhde eksään voi edetä ystävyydeksi, ja luottamukselliseksi...
anteeksi nyt vain, mutta minusta kuulostaa, ettei tässä olekaan erottu... mutta seksisuhde täytyy järjestää muualta...
Nyksä ei koskaan opikaan tuntemaan tärkeitä ihmisiä toisen elämässä, jos ei vain ala osallistumaan sosiaalisiin tilanteisiin. Nyksän kanssa mennään ehdottomasti parina kaikkiin tärkeisiin tilaisuuksiin. Jos ei mennä, nyksälle tulee olo deitti-suhteesta, siis seksi- ja ajanvietesuhteesta... ja jos hän sattuu haluamaan vakavampaa suhdetta.. on häntä jo ehditty loukata miljoonakertaa... jättämällä hänet kotiin...
peräti asiallisesta vastauksestasi!
Olen kanssasi samoilla linjoilla. Tässä nimenomaisessa tapauksessa tilannetta hämmensi se, että olin tulkinnut eksän jo aikoinaan esittämän, hymiöin koristellun ja hyväksyväksi käsittämäni reaktion uuden suhteeni alkamiseen ilmeisen väärin. Luulin todella hänen olevan asian kanssa täysin sujut.
Eksän ja minun suhde oli todellakin niin kananlennon mittainen, että sitä juuri ja juuri voi edes kutsua suhteeksi ... emmehän oikein edes ehtineet rakentaa sellaista. Suhde nyksääni oli kestänyt jo edellistä kauemmin, ja olimme jakaneet kodin ja talouden ... No, mitäpä näistä.
Olen pahoillani tuottamastani pahasta mielestä. Se ei missään tapauksessa ole ollut tarkoitukseni. Opiskelen tässä elämäntaitoja monen muun ohessa. Tilanne oli ja meni.
(Tilanne olisi saattanut olla helpompi, jos kommunikaatio eksäni kanssa olisi sujunut paremmin. Katsoin parhaimmaksi pitää etäisyyttä, mitä periaatetta olisi ehkä kannattanut jatkaa myös kyseessä olleen tilanteen suhteen ja pysyä varmuudeksi poissa. Hitto ämmät on vaikeita!!!!)
>> anteeksi nyt vain, mutta minusta kuulostaa, ettei tässä olekaan erottu... mutta seksisuhde täytyy järjestää muualta... > Vain tämän prosessin läpikäymällä suhde eksään voi edetä ystävyydeksi, ja luottamukselliseksi...
hei, vastasin ketjussa olleeseen edelliseen viestiin, en alkuperäiseen. ja tietenkään en voi tietää kenenkään tilannetta... reagoin vain
Vaikka periaatteessa ymmärrän sen, ettei eksän toipumisaikaa tulisi jättää huomiotta ja yhteisen ajan kunnioittaminen vaatii myös sitä, että antaa toiselle tilaa toipua, en silti voi hyväksyä sitä, että koko eron jälkeinen julkinen elämä menisi eksän eheyden mukaan.
Nyksän kanssa mennään (ellei toki toisin sovita, kuten joissakin harvinaisissa tapauksissa jotkut voinevat tehdä), ja nyksän jättäminen ulkopuolelle suhteen alussa vain siksi, että eksäkin voi olla paikalla, kertoo kieroutuneesta tärkeysjärjestyksestä.
Tietysti on kai pakko toivoa puolin ja toisin, että nyksät ja eksät ovat sellaisia ihmisiä, jotka eivät tahallaan pyri aiheuttamaan toisilleen pahaa oloa. Sellaisiakin on tullut kohdattua...
asia selevä
vastanneille! Minusta on ollut hienoa saada asiaan hieman laajempaa perspektiiviä.