Hei, täällä käydään ajoittain keskustelua lapsen opettamisesta kotona.
Itseäni kiinnostaisi ala-asteikäisten opettaminen kotona. Uskonnollista taustaa ei ole, mutta olen miettinyt josko voisin rikastuttaa lasten elämää suomalla näille yhden "vapaa vuoden" pitkässä kouluputkessa joka jatkunee lukion ja jatko-opintojen kera yhteensä 15-16 vuotta.
En tarkoita että laiskottelisimme vuoden, vaan oppisimme ja opiskelisimme enemmän käytännön tasolla kuin oppikirjoista, haistaen, maistaen, kokeillen ja retkeillen.
Ala-aste ikäiselle pystyisin opettamaan asioita, myöhemmin taitoni ja älykkyyteni tuskin riittävät opettajaksi asti.
Itseäni kiinnostaisi ala-asteikäisten opettaminen kotona. Uskonnollista taustaa ei ole, mutta olen miettinyt josko voisin rikastuttaa lasten elämää suomalla näille yhden "vapaa vuoden" pitkässä kouluputkessa joka jatkunee lukion ja jatko-opintojen kera yhteensä 15-16 vuotta.
En tarkoita että laiskottelisimme vuoden, vaan oppisimme ja opiskelisimme enemmän käytännön tasolla kuin oppikirjoista, haistaen, maistaen, kokeillen ja retkeillen.
Ala-aste ikäiselle pystyisin opettamaan asioita, myöhemmin taitoni ja älykkyyteni tuskin riittävät opettajaksi asti.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Itseäni on jäänyt harmittamaan etten vanhempien lasteni ollessa pieniä tehnyt noin.
Nyt elämäntilanne on toinen eikä asia olisi yhtä helppo järjestää...
mutta ellei harrastustoiminta lapsilla ole kovin aktiivista tai sitten muuten vaan paljon samanikäistä seuraa, niin sosiaalinen puoli kärsii. Itse et joka päivälle ja joka aineeseen varmasti jaksa kehitellä vaihtelevia "tuntisuunnitelmia" käyttäen erilaisia työskentelytapoja hyödyntäen kaikkia aisteja, ryhmätöitä et voisi järjestää juuri lainkaan (ainakaan kovin monessa eri kokoonpanossa ;>), teemapäivistä, urheiluiltapäivistä ja isommista juhlista puhumattakaan.
Onko sinulla itselläsi opettajataustaa tai kasvattajan koulutusta, tai sitten muuten vaan kokemusta alakouluikäisten lasten opettamisesta? Ellei vankkaa tietotaitoa ole, niin enpä juuri lähtisi suositelemaan "vapaata" vuotta. Haistelkaa, maistelkaa, kokeilkaa ja retkeilkää koulupäivän jälkeen. Tehkää läksyt yhdessä, soveltakaa koulussa opittuja juttuja kotona käytännön tasolla.
Kokeile tämä kevät "opiskella" lastesi kanssa kotona aina koulun jälkeen koulussa opitut asiat ja pohdi vakavissasi, olisiko sinusta käymään nämä samat asiat oppikirjasta ja / tai käytännön tasolla koko vuoden ajan niin, että vain sinä olet vastuussa lasten oppimisesta, ilman kollegoiden tukea. Pidä mielessä, että vastaavasti lapsesi opiskelisivat ilman muita luokkalaisia ja vertaistukea. Työelämää varten ne jo mainitsemani tiimityöskentelytaidot tuskin paljon "vapaavuoden" aikana kehittyisivät. Itseopiskelutaidot sen sijaan varmaan paranisivat - mutta siihen tulee kannustaa joka tapauksessa.
myös lapselta todella paljon. Yleensä vanhemmille on helpompi kiukutella opiskelusta kuin opettajalle. Jos lapsi on halukas sellaiseen, niin suosittelisin sitten kuudennen luokan opettamista itse, koska sen ikäinen pystyy opiskelemaan jo hieman itsenäisestikin. Mitä nuorempi lapsi, sen vaikeampi motivoida, jos se motivaatio lakkaa.
Koulussa tosiaan opitaan myös sitä sosiaalisuutta ja toisten kanssa toimeen tulemista. Kyllä sen tietysti ehtii siellä oppia, jos koulua käy yhtä vuotta lukuunottamatta muut vuodet.
Iso työ, mutta onnistuessaan varmasti antoisa.
En kyllä kannata ideaasi..koulussa opitaan kaikkea muutakin kun lukemaan ja laskemaan.Sosiaalinen kanssa käyminen on tärkeää kaiken ikäisille lapsille.Ja miten käy vuoden jälkeen...oletko ossnnut opettaa asiat oikein??? Jo ensimmäisestä luokasta lähtien opetellaan tulemaan toisten kanssa toimeen,"yhteis peliä"ja kaikkea muuta...olisihan se hienoa jos voisi kouluttaa lapset kotona.Mutta meillä ainakin lapset saavat virikkeitä koulusta mitä ei kyllä olisi heti tullut kotona mieleen
Kyse ei ole lapsten eristämisestä, ikätovereiden seuraa löytyy harrastuksista, joista tuskin luovutaan tuon vuoden ajaksi.
Mietin hiukan miksi ajatusta vastustetaan niin usein, mutta aika heikoin perustein, ilman omakohtaista kokemusta.
Kouluputki on todella pitkä. Yhden vuoden kokeilu tuskin romuttaa lapsen itsetuntoa, tai elämää. Olen varhaiskasvatuksen ammattilainen, joten perusopetusasiat ovat tuttuja.
Käyväthän sadat lapset kotikoulua siellä ja täällä, koska vanhemmat menevät vuoden parin keikalle ulkomaille. Tietysti ajattelin hyödyntää nettiä koulun käynnissä, kirjat saan kunnalta.
Luulen jaksavani opettaa lapsia yhden vuoden, voinhan kokeilla yhden lukukauden ja jos koen etten ole pätevä, voin varmasti palauttaa lapset normaalikouluun.
Kouluputki vain on niin puuduttava, suurissa ryhmissä oppiminen on lapselle raskasta. Usein asia joka kiinnostaisi siirretään sivuun viikoksi, kun asia otetaan uudelleen esiin, mielenkiinto on jo laantunut.
Luulen että oppisin myös itse paljon lapsistani tuon vuoden aikana. Voi olla että peräännyn hankkeesta, mutta voi olla että aloitan projektin syksyllä 2008, ihan vain kokeillakseni onko se niin hankalaa, vai peräti hauskaa.
Jos olisi mahdollista laittaisin lapseni steinerkouluun, mutta täällä tuota mahdollisuutta ei ole, joten päädyin ylläolevaan ajatukseen.
Suuret peruskoulut eivät taida suunnitelmista huolimatta tukea yksittäisen lapsen kasvua ja kehitystä. Tuo on yhteiskunnan ongelma, se että veroja lasketaan, laskee lasten hyvinvointia, vaikkakin vanhemmilla on vara ostaa enemmän ja kalliimpia leluja, kouluissa ryhmäkoot paisuvat 70-luvun lopun tasolle.
Olen yrittänyt kahlata nettiä läpi, löytääkseni toisia vanhempia jotka ovat päätyneet opettamaan lasta vuoden tai useamman kotona, mutta ilmeisesti kouluttaminen on niin aikaaviepää, ettei aikaa kertoa kokemuksista jää. ;)
Minusta ajatuksesi on ihan hyvä ja ymmärrän pointtisi.
Aiheesta on olemassa ainakin yksi suomenkielinen kirja, nimi oli muistaakseni kotioppiminen(?) Englanniksi tietoa läytyy termeillä Homeschooling tain Unschooling
Montessorikoulun pedagogiikka on juuri tuollaista kuvailemaasi itse kokeilemalla ja tehden oppimista.
Mieti mieluummin lapsesi laittamista sellaiseen vuodeksi. Steiner ei yhtä lähellä.
En edes itse rupeaisi opettamaan omia lapsiani.
Terv. aineenopettaja
Minä en opettaisi omia lapsiani kotona. Koen, että lapset oppivat paremmin koulussa, koska opettajalla on enemmän auktoriteettia kuin vanhemmilla. Olen ulkomaavuoden aikana opettanut lapsilleni äidinkieltä ja lisäksi vähän muita aineita sieltä täältä, ja minusta se on rankkaa. Äidille on helppo kiukutella ja laistaa läksyistä, lapsi suhtautuu opettajaansa ihan toisella tavalla kuin vanhempiinsa. Itselläni on opetuskokemusta yliopistossa, mutta alakoululaisia en ole opettanut.
Lapsille voi tarjota virikkeitä ja opittavaa myös koulun ulkopuolella. Jos vanhemmat ovat kiinnostuneita lapsen koulunkäynnistä ja kyselevät kuulumisia, tarkistavat läksyjä ja keskustelevat opituista asioista, lapsella säilyy motivaatio oppia. Käytännön jutut täydentävät opetusta ja vanhemmat antavat lapsilleen paljon, jos jaksavat ottaa lapset mukaan käytännön asioihin. Jos lapsi innostuu asiasta, hän alkaa itse etsiä oma-aloitteisesti tietoa asiasta. Vapaaehtoisessa oppimisessa ei tule auktoriteettikysymys vastaan, koska lapsi on itse orientoitunut ottamaan asioistaa selvää.