Vieläkö joku muistaa aikaa kun oli erilaisia kasettipokkareita ja kinofilmikameran edeltäjiä?
Mulle ainakin tutuksi tuli pieni, taskuun mahtuva kokoonpainettava kamera. Filmiä siinä siirrettiin painamalla kameran päät yhteen ja kamera taas valmis seuraavaan kuvaan, filminä oli pieni kasetti, helppo sujauttaa sisään ja ottaa pois.
Oli myös kameroita joissa käytettiin isompi kokoista kasettia.
Niitä ennen oli kamera jossa oli filmi vähän samantapainen kuin nykyisissä kinofilmikameroissa mutta kuitenkin hieman erilainen, lieköhän kamera 60-70 luvulta..
Saako noihin vielä filmiä ja kehitetäänkö noista enää kuvia vai onko noi kamerat niin viimesen päälle historiaa ettei niillä enää tee mitään?
Mulle ainakin tutuksi tuli pieni, taskuun mahtuva kokoonpainettava kamera. Filmiä siinä siirrettiin painamalla kameran päät yhteen ja kamera taas valmis seuraavaan kuvaan, filminä oli pieni kasetti, helppo sujauttaa sisään ja ottaa pois.
Oli myös kameroita joissa käytettiin isompi kokoista kasettia.
Niitä ennen oli kamera jossa oli filmi vähän samantapainen kuin nykyisissä kinofilmikameroissa mutta kuitenkin hieman erilainen, lieköhän kamera 60-70 luvulta..
Saako noihin vielä filmiä ja kehitetäänkö noista enää kuvia vai onko noi kamerat niin viimesen päälle historiaa ettei niillä enää tee mitään?
Vastaukset 7
Vanhimmat
En tiedä mistä filmiä sais (en oo kyselly), mutta kehitettyä saa kyllä. Kiekkokamera tais olla kaikkien pohjanoteerausten huippu -80 luvulla.
Salamakuutioitakin oon käytelly, tavallisia ja oikein X-kuutioitakin.
Kinofilmikameroita alettiin tekemään 1920-luvulla. Ennen sotia innokkaita finofilmimiehiä oli oli esimerkiksi Vilho Setälä ja Erkki Majava; kummankin kirjoja kannattaa lukea, jos sattuu näkemään.
Kinoruutua (24 x 36 mm) pienemmät filmit eivät menestyneet, sillä kinofilmikamerat valtasivat markkinat 60-luvulla ja suuri käyttäjämäärä painoi hinnat alas.
Digitaalikamerat muuttuu kaiken. Mielestäni Olympuksen 4/3 -kenno on hieno asia, mutta E-1 -kameraa en osta osta ellei sille sille tule kohtuu hintaisia laseja (meille tulisi vuoden mykkäkoulu 6000 euron objektiivista).
Kasettipokkareiden filmien saaminen lienee aika toivotonta. Pitkässä juoksussa (10 - 20 vuotta) voi kinofilmikin muuttua varsin arvokkaaksi ja vaikeasti saatavaksi tavaraksi.
Vaikka tuo yks kamera on kovasti kinofilmikameran tyyppinen niin sitä ei aikoinaan kuitenkaan kinofilmikameraksi sanottu, en tiedä mikä sen kameran tyyppi oikeastaan on, filmi ainakin oli hieman kapeampaa kuin kinofilmikamerassa. Sen tiedän että salamavaloja siihen on turhaa etsiä. Siinä nimittäin käytettiin yksittäisiä lamppuja, jokaisen väläyksen jälkeen oli vaihdettava uusi lamppu, helpommalla pääsi noissa kasettipokkareissa joissa oli salamakuutiot, neljä väläystä ja kuution vaihto.
Muistini mukaan se on rapidkamera.
""Niitä ennen oli kamera jossa oli filmi vähän samantapainen kuin nykyisissä kinofilmikameroissa mutta kuitenkin hieman erilainen, lieköhän kamera 60-70 luvulta..""
Tällä taidat tarkoittaa Rapid-kameraa?? Filmi on kinofilmiä, metrinen pätkä kulkee kasetista kasettiin ilman hankalaa ja riskialtista takaisinkelausvaihetta. Malleja Suomenkin markkinoilla kymmeniä ja kukoistusaika 60-luvun jälkipuolisko. 70-luvulla tulivat ensimmäiset,joissa elektronisalama vakiona, hyvästi kuutiot ja lamput. Kohta keksittiinkin ensimmäiset toimivat Autofocussysteemit, 70-lukua myös ja huippuna automaattinen moottorisiirto ja automaattinen filminherkkyyden asetus joka DX-koodina tunnetaan.
""Mulle ainakin tutuksi tuli pieni, taskuun mahtuva kokoonpainettava kamera. Filmiä siinä siirrettiin painamalla kameran päät yhteen ja kamera taas valmis seuraavaan kuvaan, filminä oli pieni kasetti,""
Tällä tarkoittanet 110-kasettia, jota myös pockett-filmiksi kutsutaan. Pieni negakoko, olikohan jotain 12x16 mm ja sen myötä pieni kasetinkoko ja pieni kameran koko. Laatu riitti hädintuskin postikorttiin, koska sen aikaiset filmit olivat laadultaan rakeisempia kuin nykyiset. Tuo päästä painettava taisi olla Agfa 2000, kuutioilla tai 2008 käännettävällä kahdeksan välähdyksen salamalla. Punaisesta Sensor-laukaisimesta tuli käsite aikoinaan. 110-mallien kukoistus oli lyhyt, 70-luvun loppupuolisko. Tehtiin niitä todella hienojakin, Rollei, Pentax-järjestelmä ja Canon ED110 esimerkiksi. Agfa teki jopa diaprojektorin erikseen näille pikkukameran dioille, koska heidän parhaat mallinsa soveltuivat myös diakuvaukseen optiikan laadun ja valotuksen tarkkuuden ansiosta.
""Oli myös kameroita joissa käytettiin isompi kokoista kasettia. ""
Tällä tarkoittanet 126-kasettia, Kodakin markkinointinimi oli Instamatic ja Agfan Pak. Neliömäinen kuva, hieman rapidia isompi nega. Taattua 60-lukua ja nyt historiaa. Kameravalmistajia satoja, jopa järjestelmiä.
Filmin saatavuus ja järkevyys on asennekysymys. Tuskin minkään pikalabran koneet ymmärtävät näitä, joten kuvanteko kestää. Asisantunteva fotokauppias voi kertoa onko esim 110-filmiä saatavana edes maahantuojilta. Kaikki johtavat merkit tekivät sekä 110 että 126 kasettia, Rapid oli Agfan oma idea.
Jos joku vielä filmiä tuo saattaa tukkupakkaus olla sellainen ettei kauppias ota hyllyyn homehtumaan vaan edellyttää että ostat koko erän, useimmiten 10 tai 20 kasettia.
Monilla näistä kameroista on omia ihailijoitaan joiden kotisivuilta löytyy paljon tietoja. Kameran malli hakusanaksi Googleen niin tietoa löytyy maailmalta runsaasti.
Kiitokset Kissa puunenälle, löytyihän se kamera tuolta netistäkin, Agfan Iso-Rapid IF tosiaan oli kyseessä. Tsekkaan vielä noita pocket-kameroita. :)
Agfa Iso-Rapid IF on suomen toiseksi eniten myyty kamera, sitä myytiin keväällä 65 Coca-Cola kampanjalla: 16 markkaa ja 20 korkkia ja sai 44 mk:n kameran. Menestys oli hyvä noin 125 000 kameraa myytiin kevään aikana.
Vanhoista kameroista kiinnostuneen kannattaa käviäistä svhy:n sivuilla svhy.org. Linkeissä löytyy vanhojen filmityyppien puolaaja Ameriikasta ja putiikki josta saa vielä salamalamppuja. Artíkkeleissa löytyy juttuja vanhoista kameroista ihan kyllästymiseen asti. Tervetuloa!