lue ollenkaan tätä runopalstaa. Miksi rakkausrunoja syntyy vain silloin, kun kaikki menee pieleen. Missä on se onnellinen runo, jos he saavat toisensa. Tai paremminkin; me saamme toisemme. Rakastan sanaa me, toivon että meistä tulee me, minusta ja hänestä. Mutta tätä palstaa en uskalla enää avata, toivottavasti ei hänkään. Liian surullista. Koska meistä tulee me.
En muuten
enää
1262
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
tekstiä omista tunteistaan...ainakin omalla kohdallani voin sanoa että suru inspiroi minua kirjoittamaan eniten...vaikka olen toki joskus tehnyt iloisempiakin runoja!! Se on aina vähän tunnelmastakin kiinni mitä tulee... :)
Sekin on makuasia mutta mielestäni haikeat ja surulliset runot monesti koskettaa juuri eniten...