Nyt lähtee kyllä järki tähän työelämään Porissa. Ensinnäkin jo yläasteella opettajat ylistivät sähköpuolen hyvistä työmarkkinatilanteista ja nyt kun itse olen sieltä valmistunut viime keväänä ni missä ne työt nyt sitten on. Yrittänyt olen hakea jopa kiven kolosta ja saunan takaa mutta eipä niitä tunnu löytyvän. Niinpä sitten olen tässä melkein vuoden ajan yrittänyt jos jonkinlaista työtä etsiä ja mitä olen tehnyt?! Puolentoista kuukauden pesti on pisin mitä on ollut ja sieltäkin sain potkut. Kiitos mukavan natsiyhteisön! Sitten olen juossut henkilöstövuokrausyrityksestä toiseen ja tyrkyttänyt itseäni. No kyllä ne jaksoi kauheasti aina pyytää lauantaiksi pesemään verisiä leikkaussalirättejä pesulaan, mutta kun työ oli tehty niin taas kiitettiin aktiivisuudesta ja kysyttiin mitäs ensi lauantaina meinaan. Ei kyllä aina ihan suoraansanottuna kiinnostanut mennä, koska siitäkään loppujen lopuksi ollut rahallisesti eikä uraa ajatellen mitään hyötyä. Sain odotella tilinauhoja ennenkuin sain kelasta rahaa ja niin pois päin. Ja jos lupauduit menemään sinne joka lauantai niin eipä sieltä sitten muita töitä koskaan tarjottukaan...
No sitten kun tässä tarpeeksi tuskailin mitä haluan elämältäni niin päätin mennä työkkärin kurssille. Noh, se meni hienosti ja sain hyvää työkokemusta työharjoittelusta, mutta jälleen kerran kun harjoittelu oli ohi niin taas sain pelkän käden puristuksen ja pahoittelun, kun ei ole tarjota töitä jatkossa. Kiva kiva. No enhän minä tuosta lannistu, saman olen kuullut miljoona kertaa ennenkin. No kaippa siitä nyt jotakin hyötyäkin oli, kun nyt ainaki tajusin, että kaupan ala voisi olla minun juttuni ja sitä voisi vaikka mennä opiskelemaan.
Eniten tässä risoo kun jankutetaan kuinka aktiivinen pitää olla työnhaussa, mutta kyllä nyt vähemmästäkin lannistuu, kun ei vaan kunnon töitä heru vaikka kuinka yrittäisi. Ja eikä tässä vielä kaikki, onko tuttua kun kuulee jonkun vanhemman suusta, että voi laps rukka, kun sää oot niin nuori vielä, elämä edessä. No voi s*atana! Eikö nuorella kuulu töitä olla, tässä maailmassa ei muistaakseni ole mikään ilmaista ja roskiksessakaan en julkea asua, joten kyllä mielestäni nuorikin työelämään kuuluu. No helppoahan monella on mitä olen kuunnellut kertomuksia toisten työelämän alusta, eihän monenkaan ole tarvinnut kortta kekoon kantaa, kun kaikki on tullut tarjottimella ja hopeisella sellaisella, työpaikatkin. Työntekijöiden lapset ovat itsestään selvästi etusijalla, mutta mikä ihme on kun otetaan mieluummin sihteerin laiska teini tietokoneella pelaamaan, kun ihan oikea ja kunnollinen työntekijä töitä tekemään? Ei voi vain ymmärtää. Sen ymmärrän, että työnantajilla on varmasti kassillinen huonoja kokemuksia laiskoista työntekijöistä, joita saa jatkuvasti hoputtaa kaljatuopin äärestä töihin, mutta se ei silti ole oikein ettei viittitä palkata "tuntemattomia" työntekijöitä, saahan Suomessa sentään neljän kuukauden koeajankin laittaa. Siinä ajassahan kerkeää jo varsin hyvin näkemään, että onko työntekijä tarpeeksi sovelias työtehtäviinsä!
Sitten tää työntekijöiden valinta kanssa on niin imelää. Jos esim. vuokrafirmastakin jotain paikkaa hakee, niin nehän ensin esittävät kysymyksiä puhelimitse, sen jälkeen pyydetään haastatteluun, sitten työantaja valitsee haastatelluista parhaimmat ja haastattelee itse vielä ne jäljelle jäävät. Ihan kuin ihmiset olisivat jotain v*tun hedelmiä hedelmäkorissa, josta voi valita ne kaikkein parhaimman väriset, sisällöstä viis. Itse en onneksi ole mikään "ennenkin makkaraa syönyt" enkä finninaama, vau minussa on sittenkin jotain mitä työnantajat ensisijaisesti etsivät, kyllä se silti ärsyttää, tollanen.
Täytyy kai sitten vedota tähän Porin pask*an työtilanteeseen. Pori ei ole mikään iso kaupunki, mutta kun haet yhteen työpaikkaan, niin kappas hakijoita on monta sataa, tämä kertoo vain siitä että Porissa on asukaslukuunsa nähden ihan liikaa työttömiä. Ja kyllä ymmärrän etten ole yksin, ja kyllä, jatkan aktiivisesti työnhakua, enkä hukuttaudu Kokkeliin. Olisi vaan kiva alkaa pikkuhiljaa maksamaan oma puhelinlasku. Sossupummiksi en syntynyt. Ja vaikka välillä niin tätä rakasta kotikaupunkiani vihaankin, niin ei täältä nyt ihan näin 19-vuotiaana viitti pois lähteä töiden perässä. Saisi edes jonkunmoisen alun perk*le.
Nyt helpotti, kun sai avautua. Mutta ei kiitos mitään "hajoo aamuihis" kommentteja :D
No sitten kun tässä tarpeeksi tuskailin mitä haluan elämältäni niin päätin mennä työkkärin kurssille. Noh, se meni hienosti ja sain hyvää työkokemusta työharjoittelusta, mutta jälleen kerran kun harjoittelu oli ohi niin taas sain pelkän käden puristuksen ja pahoittelun, kun ei ole tarjota töitä jatkossa. Kiva kiva. No enhän minä tuosta lannistu, saman olen kuullut miljoona kertaa ennenkin. No kaippa siitä nyt jotakin hyötyäkin oli, kun nyt ainaki tajusin, että kaupan ala voisi olla minun juttuni ja sitä voisi vaikka mennä opiskelemaan.
Eniten tässä risoo kun jankutetaan kuinka aktiivinen pitää olla työnhaussa, mutta kyllä nyt vähemmästäkin lannistuu, kun ei vaan kunnon töitä heru vaikka kuinka yrittäisi. Ja eikä tässä vielä kaikki, onko tuttua kun kuulee jonkun vanhemman suusta, että voi laps rukka, kun sää oot niin nuori vielä, elämä edessä. No voi s*atana! Eikö nuorella kuulu töitä olla, tässä maailmassa ei muistaakseni ole mikään ilmaista ja roskiksessakaan en julkea asua, joten kyllä mielestäni nuorikin työelämään kuuluu. No helppoahan monella on mitä olen kuunnellut kertomuksia toisten työelämän alusta, eihän monenkaan ole tarvinnut kortta kekoon kantaa, kun kaikki on tullut tarjottimella ja hopeisella sellaisella, työpaikatkin. Työntekijöiden lapset ovat itsestään selvästi etusijalla, mutta mikä ihme on kun otetaan mieluummin sihteerin laiska teini tietokoneella pelaamaan, kun ihan oikea ja kunnollinen työntekijä töitä tekemään? Ei voi vain ymmärtää. Sen ymmärrän, että työnantajilla on varmasti kassillinen huonoja kokemuksia laiskoista työntekijöistä, joita saa jatkuvasti hoputtaa kaljatuopin äärestä töihin, mutta se ei silti ole oikein ettei viittitä palkata "tuntemattomia" työntekijöitä, saahan Suomessa sentään neljän kuukauden koeajankin laittaa. Siinä ajassahan kerkeää jo varsin hyvin näkemään, että onko työntekijä tarpeeksi sovelias työtehtäviinsä!
Sitten tää työntekijöiden valinta kanssa on niin imelää. Jos esim. vuokrafirmastakin jotain paikkaa hakee, niin nehän ensin esittävät kysymyksiä puhelimitse, sen jälkeen pyydetään haastatteluun, sitten työantaja valitsee haastatelluista parhaimmat ja haastattelee itse vielä ne jäljelle jäävät. Ihan kuin ihmiset olisivat jotain v*tun hedelmiä hedelmäkorissa, josta voi valita ne kaikkein parhaimman väriset, sisällöstä viis. Itse en onneksi ole mikään "ennenkin makkaraa syönyt" enkä finninaama, vau minussa on sittenkin jotain mitä työnantajat ensisijaisesti etsivät, kyllä se silti ärsyttää, tollanen.
Täytyy kai sitten vedota tähän Porin pask*an työtilanteeseen. Pori ei ole mikään iso kaupunki, mutta kun haet yhteen työpaikkaan, niin kappas hakijoita on monta sataa, tämä kertoo vain siitä että Porissa on asukaslukuunsa nähden ihan liikaa työttömiä. Ja kyllä ymmärrän etten ole yksin, ja kyllä, jatkan aktiivisesti työnhakua, enkä hukuttaudu Kokkeliin. Olisi vaan kiva alkaa pikkuhiljaa maksamaan oma puhelinlasku. Sossupummiksi en syntynyt. Ja vaikka välillä niin tätä rakasta kotikaupunkiani vihaankin, niin ei täältä nyt ihan näin 19-vuotiaana viitti pois lähteä töiden perässä. Saisi edes jonkunmoisen alun perk*le.
Nyt helpotti, kun sai avautua. Mutta ei kiitos mitään "hajoo aamuihis" kommentteja :D
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kannattaisi harkita oman firman perustamista, jos koulutus antaa siihen hyvän pohjan. Sähköpuolen töissä on paljon yksityisyrittäjiä. Yrittäjät saavat aluksi vuoden ajan pientä tukea ja mahdollisimman nuorena kannattaa perustaa yritys, että ehtii hankkia kokemusta ajoissa.
Jos yrittäminen ei innosta voi hakea töitä muilta paikkakunnilta tai mennä opiskelemaan lisää. Jos saa vaikka lyhytaikaisen työsuhteen toiselta paikkakunnalta ja asumisen järjestettyä niin siinä pääsee samalla uuteen ympäristöön ja ajatukset selkiytyy. On turhauttavaa vain etsiä töitä, eikä silloin turhautuneena tule helposti saamaan mitään. Tärkeintä on, ettei alistu tilanteen uhriksi, vaan pyrkii menemään eteenpäin edes johonkin suuntaan.
entisenä Porilaisena tunnen sinua kohtaan sympatiaa - joo, tälläisenä 42 vee tätinä :)
Hyvä että et ole lannistuut, vaan olet osoitus ahkerasta ja työhaluisesta nuoresta, joka on siinä samassa jamassa kun niin moni muukin.
Missä on ne vakituiset ja kunnolliset työpaikat?Missä mahtaa olla se suuresti lehdissä oleva huutava työvoimapula?
Jos Porista ei onnista työn löytäminen, edessä valitettavasti on muutto sen työpaikan perässä. Ajattele sitä vaikka väliaikaisena seikkailuna.
Näin saat arvokasta työkokemusta lisää ja jatkossa perustat vaikka sen oman firman, kuten tuossa jo vinkkiä annettiin. Mitä voit menettää? Jos ei uskalla ottaa hallittua riskiä, ei mitään voi saavuttaakkaan.
Oletko muuten kokeillut hommien löytämistä Eurajoelta? Ydinvoimatyömaalla luulisi (siis luuloa?) olevan kysyntää reippaasta ja oppimishaluisesta sähkömiehestä? Matkakaan ei ole mahdoton Porista? Entä jos voisit asua vkot työmaan lähellä ja tehdä pitkää pvää ja sitten ottaa pidemmän vkonlopun?
Mutta ennen kaikkea, onnea elämääsi ja uskon että varmasti löydät sen mieluisen työpaikan.
Älä välitä niistä viisastelijoista jotka sanoo 'aina saa töitä jos haluaa'. He eivät ole omakohtaisesti kokeneet miltä tuntuu kun hakemus nro 509 tulee vastauksella 'kiitos mielenkiinnostanne yritystämme kohtaan, ette valitettavasti tullut valituksi'....
Unohdin tuossa tarinassani mainita etten ole perus sähkömies vaan olen suuntautunut elektroniikkaan ja tietoliikennetekniikkaan. Kyllähän sähköpiuhoja vetelemään pääsee suht helposti, mutta Porissa ei juurikaan ole elektroniikka tuotantoa. Esimerkiksi tarkoitan jotain Nokian kaltaista yritystä jossa valmistetaan jotain pienelektroniikkaa. No, mutta olen kiinnostunut elektroniikan myynnistä ja kyllä täällä nyt muutama kodin elektroniikkaa myyvä liike löytyy, muttei niilläkään juurikaan pulaa työntekijöistä ole.
Olen kyllä tuota muuttamista miettinyt jo jonkin aikaa, mutta jotenkin vain hirvittää muuttaa jonnekkin toiseen kaupunkiin, kun en loppujen lopuksi oikein tiedä miten se tapahtuu. Pitääkö ensin hakea työpaikka vai kannattaako muuttaa vaan ja etsiä sitten töitä? Työhaastatteluihinkin on varmasti aika hikistä lähteä Porista käsin...
Kyllä kannattaa nyt heti vaan katsella pääkaupunkiseudulle ja ehkä esim. Tampereellakin vois olla jotain. Ongelmat vaan lisääntyy, jos työttömyys pitkittyy. Siis heti vaan poikki ja pinoon, vaikka hieman arveluttaisikin!
Jos olet työtön, niin haastatteluita varten saat liikkuvuusavustusta. Ei tarvitse sun ihan omalla rahalla reissata vaikkapa Hesaan. Ja kyllä minustakin vois olla parasta hommata se työpaikka ensin. Sitten kämppää katselemaan.
Usein tuommoisissa isommissa elektroniikka-alan yrityksissä autetaan asunnon hankkimisessa ja joissakin on vielä jopa omia asuntoja työntekijöiden käyttöön. Oppisopimuskoulutus tai työharjoittelu on myös hyviä väyliä työnsaantiin, mieluiten niin, että hankkii itse harjoittelupaikan kiinnostavasta yrityksestä. Monissa alan yrityksissä on oikeasti tarvetta osaavalle ja motivoituneelle työvoimalle.