reilun vuoden vanha saku-neiti vie minulta hermot tai oikeastaan ei koira vaan ihmiset kaduilla saa minut hermostumaan.
aina ovat neuvomassa ja arvostelemassa mitä pitäis tehdä.
myönnän ettei ole riittävästi aikaa ja voimia koiralle juuri tällä hetkellä mutta en haluaisi vielä siitä luopua. meillä on paljon ongelmia koirani kanssa js syy löytyy kun katsoo peiliin. minä en osaa , eka koira (myös viimeinen)
ensinnäkin aikaisemmin meni paljon paremmin mutta nyt muuton jälkeen kaikki tuntuu alkavan taas alusta, aivan kuin se olisi unohtanut kaiken opitun.
ulos lähtiessä se haukkuu riehuu ja poukkoilee kuin hullu rähisee ohi kulkeville ja yrittää syöksyä päin heitä. voimani hädintuskin riittää pitelemään kiinni ja pysymään itse pystyssä
käskyjä ei kuule/tottele . vihdoin liikkeele päästyämme alkaa armoton vetäminen, pienen lenkin roikuttuani sen jäljessä ja ääni käheänä on kuin olisin tehnyt rankan päivän töitä.
no sitten tehdään jossain välissä kakat ja pisut niin sitten voin jos paikka on sellainen päästää koiran irti ja heitellä keppiä jota se rakastaa suunnattomasti, juoksisi vaikka päivän sitä hakemassa. niin itse olen liikuntarajoitteinen-valitettavasti joten liikutan koiraa enimmäkseen heittelemällä keppiä. voi kuinka mielelläni tekisin sen kanssa erilaisia juttuja kun pystyisin.tulee kyllä kutsusta ja antaa laittaa remmin ihan normaalisti eikä karkaile mihinkään kauemmaksi , ainakaan vielä ei ole sitä tehnyt.
jokin on kuitenkin pielessä, olisiko se tuo muutto, uhma, ja/tai kokeilua vai mikä sillä on kun ei tottele enää niin kuin aikaisemmin. vai kun minä hermostun joka kerta kun lähdetään ulos (niiden ihmisten takia)en haluaisi enää mennä ulos sen kanssa
kerran palatessamme ulkoa se kusi heti sisälle vaikka oli tehnyt sen jo ulkona, ihan kuin piruuttaan, sitten katsoi pää kallellaan että mitä nyt tapahtuu. ja parkaisinhan minä että mitä helvettiä sinä nyt teet ja siivosin lattian.
yksin jäädessään se tekee kauheesti tuhojaan jyrsii huonekaluja , johtoja, patjoja , ihan mitä vaan saa kiinni. olen ajatellut että se johtuisi siitä kun aikaa sille on liian vähän tällä hetkellä mutta loppuuko se koskaan ja miten. auttaisiko kun tekisi sen kanssa erilaisia asioita enemmän.
on jätetty leluja ja kaikkea tarjolle mutta ne ei kiinnosta
muuten se on aivan ihana , rakastettava suloinen ja leikkisä koira hieman arka koska pelästyy postiluukun kolahdustakin ja haukkuu nyt rapusta kuuluville äänille mitä ei tehnyt aikaisemmin
taitaa olla vähän sekavaa sepustusta mutta onko se vaan tämä kun muutettiin niin että ajan kanssa se tottuu uuteen ympäristöön ja alkaa taas tottelemaan noilla ulkoilureissuilla mikä on pahin ongelma tuhoamisen lisäksi
aina ovat neuvomassa ja arvostelemassa mitä pitäis tehdä.
myönnän ettei ole riittävästi aikaa ja voimia koiralle juuri tällä hetkellä mutta en haluaisi vielä siitä luopua. meillä on paljon ongelmia koirani kanssa js syy löytyy kun katsoo peiliin. minä en osaa , eka koira (myös viimeinen)
ensinnäkin aikaisemmin meni paljon paremmin mutta nyt muuton jälkeen kaikki tuntuu alkavan taas alusta, aivan kuin se olisi unohtanut kaiken opitun.
ulos lähtiessä se haukkuu riehuu ja poukkoilee kuin hullu rähisee ohi kulkeville ja yrittää syöksyä päin heitä. voimani hädintuskin riittää pitelemään kiinni ja pysymään itse pystyssä
käskyjä ei kuule/tottele . vihdoin liikkeele päästyämme alkaa armoton vetäminen, pienen lenkin roikuttuani sen jäljessä ja ääni käheänä on kuin olisin tehnyt rankan päivän töitä.
no sitten tehdään jossain välissä kakat ja pisut niin sitten voin jos paikka on sellainen päästää koiran irti ja heitellä keppiä jota se rakastaa suunnattomasti, juoksisi vaikka päivän sitä hakemassa. niin itse olen liikuntarajoitteinen-valitettavasti joten liikutan koiraa enimmäkseen heittelemällä keppiä. voi kuinka mielelläni tekisin sen kanssa erilaisia juttuja kun pystyisin.tulee kyllä kutsusta ja antaa laittaa remmin ihan normaalisti eikä karkaile mihinkään kauemmaksi , ainakaan vielä ei ole sitä tehnyt.
jokin on kuitenkin pielessä, olisiko se tuo muutto, uhma, ja/tai kokeilua vai mikä sillä on kun ei tottele enää niin kuin aikaisemmin. vai kun minä hermostun joka kerta kun lähdetään ulos (niiden ihmisten takia)en haluaisi enää mennä ulos sen kanssa
kerran palatessamme ulkoa se kusi heti sisälle vaikka oli tehnyt sen jo ulkona, ihan kuin piruuttaan, sitten katsoi pää kallellaan että mitä nyt tapahtuu. ja parkaisinhan minä että mitä helvettiä sinä nyt teet ja siivosin lattian.
yksin jäädessään se tekee kauheesti tuhojaan jyrsii huonekaluja , johtoja, patjoja , ihan mitä vaan saa kiinni. olen ajatellut että se johtuisi siitä kun aikaa sille on liian vähän tällä hetkellä mutta loppuuko se koskaan ja miten. auttaisiko kun tekisi sen kanssa erilaisia asioita enemmän.
on jätetty leluja ja kaikkea tarjolle mutta ne ei kiinnosta
muuten se on aivan ihana , rakastettava suloinen ja leikkisä koira hieman arka koska pelästyy postiluukun kolahdustakin ja haukkuu nyt rapusta kuuluville äänille mitä ei tehnyt aikaisemmin
taitaa olla vähän sekavaa sepustusta mutta onko se vaan tämä kun muutettiin niin että ajan kanssa se tottuu uuteen ympäristöön ja alkaa taas tottelemaan noilla ulkoilureissuilla mikä on pahin ongelma tuhoamisen lisäksi
Vastaukset 7
Vanhimmat
niitä olen saanut jo ihan tarpeeksi .......
nyt ei ole aikaa eikä rahaa sellaiseen ja miten minä liikuntakykyni perusteella voisin sinne mennäkään (polvet kipeät, en voi juosta enkä liikkua ripeästi, normaali kävely käy)
Tässä on nyt sitten oikein klassikkoesimerkki siitä, mitä tapahtuu kun otetaan täysin itselle sopimaton koira.
Mut ku ne on niin kivan näkösiä ja mä sen vaan seuraks... ja kyllä me sit ulkoillaan ja tehdään kaikennäköistä että se saa virikkeitä.
Saako veikata - paperiton tai "kotikasvattajalta"?
Tämä ei voi olla totta? Täytyy olla provo? Jos ei niin myy ihmeessä koirasi pois jollekin joka kykenee liikkumaan ja kouluttamaan koiransa.
sorry ei ole provo. kun koira otettiin olin pitkällä slomalla ja silloin pystyin liikkumaan ihan hyvin ja koirakin oli pienenpi mutta kokemus koirista puuttui minulta , isännällä on näitä koiria ollut ennenkin mutta ei aikaa tai halua touhuta koiran kanssa, sitä en vaan tiennyt silloin. ja nuorisohan tiedetään.
jos olisin saanut päättää tai jos olisin tienny että se jää minun niskoille kun vuosia kuuntelin kitinää että halutaan koira ja lopulta annoin periksi niin varmasti olisi jääny antamatta tai valittu pienikokoinen koira jolle minäkin ehkä pärjäisin ja jonkalaisen olisin halunnut mutta kun muut päätti niin tässä ollaan enkä muuta voi.
isäntä ei anna myydä tai luovuttaa koiraa pois vaan ainut vaihtoehto on viedä piikille ja siihen minä en suostu.
ja nyt selvisi todennäk. syy eli juoksu alkamassa miksi se käyttäytyy kuten kerroi.
mut hei pertsa on juuri telkkarissa meen kattomaan mitä huippukouluttajalla on asiaa
Kysypä kuule kasvattajalta (joka luonnollisesti on vastuuntuntoinen) koulutusneuvoja. Muitakin ohjeita varmaan osaa antaa mikäli koirasta kuitenkin pitää luopua. Ostaa varmaan koiran takaisin ja sijoittaa toiseen paikkaan...
Meillä ihan sama juttu seropin (sakemannia puolet) kanssa.Osta Pertti Vilanderin koiran korjaus kirja tai ole yhteydessä häneen.Meillä auttoi hänen ohjeet.
olen ajatellut mutten vielä toteuttanut ostaa sen kirjan.
kuuntelin tosi tarkkaan mitä hän puhui tv:ssä eilen ja olen tehnyt koirani kanssa lähes kaikki ne virheet mitä hän mainitsi
koirani on ollut alusta lähtien erittäin kovapäinen mutta tottelee lopulta paitsi nyt kun alkoi juoksu ja isäntä käytti sitä ulkona niin senkin piti myöntää ettei se tahdo totella. yleensä se käyttäytyy isännän kanssa kuin enkeli ja tottelee normaalia puhetta tai elettä,mutta ei minua vaikka onkin ihan hulluna mun perään koska olen ollut sen kanssa paljon koko sen pienen iän.
ei se muistaakseni ollut ekalla juoksulla noin kauhee, enempi rauhallinen lähinnä.
no nyt sitä voi kuitenkin ymmärtää paremmin kun tietää mistä se johtuu ja yrittää korjata noita omia tehtyjä virheitä ja olla tekemättä ,jos mahdollista , niitä lisää. sanoinhan tuossa alussa että peilistä se vika löytyy, ei koirasta