kysymys

Kävin joskus mutta fiksuunnuin(?) ja totesin että tässä on kaksi ihmisryhmää joiden elämäntilanteiden välillä on Grand Canyonin kokoinen kuilu, emmekä me voi toistemme tilanteita kovin korkealla tasolla ymmärtää. Siksi tuntuu nykyään aika pahalta, kun aika-ajoin huomaa jonkinlaista vihanpitoa puolin ja toisin.

Erehtyin minäkin sinne palstalle ajemmin.
Ja minä en osaa ajatella, että oma kroppa, tehtööt mitä huvittaa.

Mä ymmärrän niitä abortteja mitkä on pakko tehtä. Esim. lapsi todella vammautunut, tai nuori tyttö raiskattu tai mitä tahansa sellaista .Mutta mukavuuden syistä?

En ymmärrä niitä, jotka ei viitsi huolehtia ehkäisystä ja ajattelevat, että sehän ei ole kun solukasa, roskiin vaan. Jotkut jopa sanovat , että abortti on helpompaa kun ehkäisystä huolehtiminen. Ihan itioottejako siellä on?

Jotkut siellä tekee naama, että jestas sentään, abortin tein mutta ei kadu,lällättävät ja pilkkaavat ja suorastaan nauraa oman abortin päälle, kehuvat, että "teen ensikerrallakin". Se on typerää ja sairasta.

Senverran pitäisi nyt jokaisella naisella/tytöllä järkeä ja tunteita olla, ettei anna vahinkon käytä noin vaan. Ja kun vahinko tulee, niin voisi edes harkita tarkkaan, että onko se todella ainoa keino, eikö mitenkään voisi ottaa vastuuta ja eikö mitenkään selviä siitä?

Vaikka kuinka oma kroppa, niin lapsi on lapsi, kuinka solukasa tahansa, ei sitä pitäisi noin vaan tappa.

Itse tulin pitkän odottelun ja monen vuoden hoitojen seurauksena raskaaksi. Olin maailman onnellisin ihminen . Ja sitä kesti vaan 8vko. En haluaa kokea enää toista keskenmenoa, en ehkä henkisesti enää kestäisi sitä.
Enka sen henkisen kivun jälkeen ymmärrä enää lainkaan, miten toiselle oman lapsen tahallinen tappaminen ei merkitse mitään. En ymmärrä. En.

ketään kauheesti käydä siellä..jos etsit juttuseuraa,suosittelen vaihtamaan aihetta. ei ees vitsinä..vaan ihan vakavasti.