Liian suuresti ihastunut

Ensiksi, hyvin kirjoitettu, jos 12-vuotia olet ;)

Mutta, ymmärrän tilanteesi. Itsellekkin kävi jotenkin noin, kun vielä ala-asteella olin. Kun kolmannella luokalla rakastuin luokkalaiseeni tyttöön, ajattelin vain häntä ja kun sain häneltä huomiota se oli ihanaa. Kaikki kolme vuotta, katselin vain häntä. Luulin jo että hänkin olisi kiinnostunut, mutta ei. Yhtäkkiä se loppui kuin seinään. Hän piti minua kuin en olisi mitään. Tunsin itseni tyhmäksi ja rumaksi. Mutta pikkuhiljaa rakkauteni tyttöön alkoi hiipua ja ymmärsin, ettei ulkokuori ole tärkein. Menimme eri kouluihin ja olen siitä helpottunut. Itseasiassa koulussani ei ole enää ketään tuttuani ala-asteelta, toisaalta se on hyvä. Olen nyt unohtanut hänet ja ymmärtänyt ettei rakkaus tule etsimällä eikä ulkokuori ole se tärkein.
Anteeksi, nyt kerroin omaa tarinaani. Tarkoitan vain, että älä huoli vaikkei tyttö olisikiaan kiinnostunut. Tapaat vielä monia ihanempia tyttöjä .

Mutta en nyt voi sanoa etteikö olisi kiinnostunut sinusta. Voit koittaa jostain udella hänestä.

Tsemppiä!

Onko kellään sama tilanne. LIIAN suuresti ihastunut? Samoja kokemuksia?

Vau. Oot jätkä ja kirjotat noin hyvin jotain juttua tunteistas. VAU! Mene vaan jutteleen uudestaan sille tytölle. Ei tyttö taida tietääkään mitä menettää. :D

Oon ihastunu jo viimeset 5 vuotta yhtee tyttöö, ihastuin häneen ala-asteel, ja kohta peruskoulukii on ohi... Jos saan joskus katsekontaktin tähän tyttöön, vaikka koulun käytävällä, oikein vatsanpohjassa tuntuu. Hänessä on jotain ihanaa, sanoinkuvaamantonta ja söpöä, jota on vaikea selittää. Olen nähny monia todella ihania ja häntä kauniimpia tyttöjä, mutta juuri hänessä on jotain erityistä. Tuntuu kuin olisin liian rakastunut häneen. Tekisi mieli huutaa kuinka paljon rakastan häntä. Illalla nukkumaan mennessäni minulla ei ole muuta mielessäni kun juuri tämä kyseinen tyttö, ja ajattelen aina, että halaisin tai suutelisin tätä tyttöä, ennen kuin nukahdan. Ja kuinka silittäisin hänen hiuksiaan ja hän nukahtaisi syliini... Ajattelen, että voisin kuolla hänen puolestaan, tehdä mitä vain. Hänen suloinen hymy on jotain mitä ei voi sanoilla kuvailla. Ajattelen häntä koulutunneillakin, ja joskus kun opettaja kysyy minulta jotain, en edes joskus huomaa tätä ja koko luokka alkaa nauramaan ja mut opettaja antaa merkin... Pelkään tässä jo peruskoulun loppua, missä enää näkisin hänet... kaikki lähtevät omille teilleen, mutta täällä ylä-asteella näen hänet silloin tällöin, mikä sekin on suuri lohtu. Luulin, että hänellä ei ollut poikaystävää, mutta sydämeni murskaantui, kun näin hänet kadulla suutelemassa erästä poikaa. Valtava tunnekuohu syöksy lävitseni. En kestänyt sitä näkyä, enkä tiedä, pääsenkö siitä yli ikinä. Lähdin kotiin murheen murtamana. Sulkeuduin huoneeseeni, ja kaaduin sängylleni. Aloin itkeä. En tiedä mitä teen, koulu ei kiinnosta, ei mikään. Viime kokeet menivät todella huonosti. Rakastan edelleen tätä tyttöä yli kaiken... Hän on niin ihana ja suloinen...

Ohhoh, kerrankin joku älykäs ja hyvin kirjoittava 12-vuotias... Ihan jo sen takia pitää vastata :D

Itsekin olen ihastunu, ollu jotai vuoden, ikää 18v...

Elikkäs mun juttu meni sillai että ihastuin erääseen tyttöön. Aluksi en edes ollu oikeastaan huomannu tätä tyttöä ennen ku tuli jossain bileissä juttelemaan, ihmettelin suuresti tätä kun ei mulle yleensä kukaan tule tekemään...

No, juteltiin siinä sitten jonku aikaa, kunnes mun piti lähtee saattelemaan kaveria kotiin. Sanoin meneväni takas ja meninkin, mutta se oli ehtiny jo lähteä, lähdin sitten itsekin.

Koulussa tää tyttö rupes moikkailemaan ja tuli juttelemaan välitunneilla, pari kertaa syötiinkin samassa pöydässä.

Tätä oli joku pari kuukautta jatkunu kunnes tajusin olevani kovasti ihastunu tähän tyttöön.
No, kaveri tajus tämän ja rupes "tarkkailemaan" tätä tyttöä. Sitte se veti johtopäätöksen että tää tyttö on ihastunu muhun, uskoin ja toivoin näin, kuitenki tulee juttelemaan ja on mukava että miksipä ei olisi.

Kysyin tyttöä eräänä iltana ulos ja hän suostui. Siinä sitten ilmaisin tunteeni häntä kohtaan jossain vaiheessa keskustelua ennen tätä tapaamista vapaa-ajalla. Se ilta oli tosi mukava ja lämminhenkinen, kuitenkin tyttö sanoi että ei halua alkaa mitään kaveruutta enempää, koska ei tulisi kuulemma mitään. Olin sujut asian kanssa, kavereitahan oltiin siihenkin asti oltu.

Tyttö alkoi seuraavasta päivästä lähtien etääntyä eikä tullu enää samalla tavalla juttelemaan.
Kun sitten alkoi kesäloma olin ikäluokkani yleisissä juhlissa etsimässä kavereita, joiden kanssa olin sinne mennyt. Ne oli kadonnu jonneki ja lähdin sitten siitä pois. Laitoin napit korviin ja hyvän kappaleen soimaan ja ajatuksissani kävelin ovesta ulos. Siinä ulkona seisoi tämä tyttö johon olin ihastunu, tavallaan ilahduin mutta tavallaan synkistyin kun tajusin etten näe häntä varmaan koko kesänä, muutti kauemmas pari kuukautta ennen tätä eikä ole sen jälkeen käyny bileissä... Siinä sitten morjestin sitä ja olin jatkamassa matkaa mutta tyttö pysäytti mut, katto haikeesti ja sano "hyvää kesää" ja halas mua. Olin ehkä onnellisin tyyppi sinä iltana niissä bileissä. Harkitsin jo bileisiin jäämistä, mutta sitten kuulin kuinka tytön kaverit tuli ulos. Sanoin tytölle "samoin" ja kävelin ohi.

Kesällä en tosiaan tyttöä nähnyt ja ihastus ja tyttö menivät hieman taka-alalle mietteissä, joskus saatoin miettiä tuota iltaa ennen kesälomaa, mutta siihen se sitte jäikin.

Kun koulut taas alko näin tytön ensimmäistä kertaa moneen kuukauteen. Olin iloinen jälleennäkemisestä, mutta en ihan yhtä iloinen kuin mitä olisin ollut puoli vuotta sitten. Asiat jatkuivat pitkälti kuten ennen tunnustustani, kavereina siis.

Nyt on taas välit vähän lähentynyt, enemmän jutellaan kun ennen. Nyt huomasin että tyttö tulee esim käytävällä istumaan paljon lähemmäs kuin ikinä ennen, melkein kiinni. En pistä toki pahakseni, mutta ihmettelen vaan muutosta.

Ja taas huomaan olevani samassa jamassa, ellen pahemmassa, kuin yli vuosi sitten, nimittäin umpipihkassa.





Toivottavasti sulla menee asiat hyvin. Älä välitä mitä muut juoruaa, ittees alkaa vaan vituttaa.
Onnea.

Viestiketjun alottajasta tulee jotenkin mieleen mun pikkuveljeni (siis kirjotustyylistä) :,D

Mä oon ihastunut yhteen poikaan luokallani ja sekin saattaa tykätä musta (ainakin haki tanssiin kun koulussa harjoteltiin tanssiin valssia ja pojat sai päättää parit..). Mutta koska välitän kohtuullisen paljon ihmisten mielipiteistä yritän olla välittämästä tästä tyypistä. Poika nimittäin sattuu olemaan luokkani itserakas älykkö, ja kaikki mun kaverit vihaa sitä >. < Mutta se on niin söpö..

Niin ja tosiaan viestiketjun alottajalle sitä vaan, että jos sen sun ihastuksen hyvä ystävä on ihastunut suhun, niin sun ihastukses tuskin voi alkaa sun kanssas yhtään mtn ellei halua loukata ystäväänsä. ;(

No tulipahan aika epä-sujuvaa (mikä ihme on sujuvan vastakohta..) tekstiä, mutta olkoon..

meinasin jo sanoo jotai että wtf, 12 vuotias purkaa sydäntään, 1944 lukukertaa ja 13 vastausta tällä hetkellä, itellä osittain sama juttu, vuodatin tuskaani tänne eilen ja alle 40 lukenu ja kukaa ei vastannu :D

mut hei, to the point, toi on aika paskamainen tilanne monelta kannalta.

-sun ihastus ei voi alkaa deittaamaan sua loukkaamatta kaveriansa joka on ihastunu suhun

-seki on aika inhottava homma jos ihastus ei oo moleminpuolista, tilanne on kuitenki parempi ku mulla :) sulla on toivoo kunhan oot kärsivällinen, et hätäile etkä viivyttele turhaan, ensin kavereita, hyviä kavereita ja sit sulla on tyttöystävä ennen ku huomaatkaan

-jos se tykkäskin nyt susta ja sä valehtelit että et, se saattaa luulla että et oo enää kiinnostunu ja jos yrität uudestaan, se voi luulla että oot epätoivonen tai sit se voi luulla että leikit sen tunteilla aikasemmin. epätodennäköstä mutta mahdollista, se voi ajatella niinku asiat on, että et vaan halua että kaikki tietää. voi olla että tyttö oli kiinnostunu susta mutta kun useet tiesi nii se ei kestäny paineita


mä en oikein osaa sanoo mitä kannattaa ja mitä ei kannata tehdä, sen vaan sanon että älä järkytä tyttöö, se voi katkasta kamelin selän


mut hei tsemii äijälle, kyllä asiat aina jotenki selviää

Hei! Mie oon 13v. Tyttö ja ihastunu. Oon ollu sen kaa samassa koulus ja se sillo yritti saada mua ja ehdotti jo et alettas olee, tästä on vuos. Mut olin sillo olin nii omis on maailmoissa en ottanut sitä tosissaan. Mutta nyt oon nii ihastunu siihe et sitä aatellessa mieli sulaa. Mul oli hyvät välit sen kaa, kunnes kerroin sille mun tunteista must jotenki tuntuu et se ei voi uskoo sitä ja ettei se jaksa mua ko se yritti mua sillo kaikin keinoin... Mitäpitäs tehä

eli kysytään vastauksia minua vanhemman kysymyksen vastaajilta.

Oon nyt 12, eli oon nuorempi ku tää koko keskustelu(Joo joo oon pikkukakara tajusin jo).

Miulla on tämmöne ihastus tähän yhteen tyttöön, ja tykkään siitä ihan valtavasti. Siis puolet päivästä menee tuijottamiseen, menis koko päivä jos oltas kaikissa samoissa aineissa. Kuiteki en tiiä tykkääks se musta ja mää oon eläny tän ihastuksen tunteen kans nyt bout 5kk nii miten mää tunnustaisin sille ilman et tulis tommosii juoruja joiden päälle meiän koko koulu perustuu?

Olet söpö. Kaikkien meidän nuorten nämä rakkaus "stoorit" on vaan tämmösiä typeriä mutta aivan ihania

Mulla oli aiemmin ihastus jonku 8kk ajan, ja se pasko mut. Siis se ihastuksen tunne, ite en puhunu sille vrm kertaakaa, koska olin pelokas pikkuvauva. Nyt oon tuntenu tän yhen kauniin(Ei kauniin vaan söpön) tytön viimeset kaks viikkoa ja nyt mulla on jo eri suunnitelmia iskeä se, pyytää se treffeille tai jotain. Rakastan sitä. Uneni on vaan sitä, että pussaan sitä lumisateessa. Puhun sille aina välkillä, en tiiä tykkääkö se meistä kavereina vai musta tai jostaki muusta siinä porukassa mutta se aina tulee meiän kaveriporukan luokse ku me jauhetaan jotaki paskoja vitsejä. Ja nauraa vaan mun omille. Vähä alkaa hymyilyttää aina. Tuntuu, että tämän kanssa vois olla mahis. Siis oon 13v ja tyttö on rinnakkaisluokalla, 10 senttiä lyhyempi, söpö ja hauska, tummatukkainen aasialainen, aina pipo ja kuulokkeet päässä, en voi ottaa katsettani pois siitä.