Moni joka tekee lapsen parikymppisenä kun muutkin tekee eroaa loppupeleissä. Kannattaisiko siis harkita millaiselle pohjalle lapsia tekee? Olisiko syytä miettiä tekeekö lapsia kun muutkin tekee?
Onhan se toki parempi tehdä lapset nuorena kuin alkaa vanhana vakaalla pohjalla olevassa suhteessa stressaamaan. Mutta mikä on parasta lapselle?
Onhan se toki parempi tehdä lapset nuorena kuin alkaa vanhana vakaalla pohjalla olevassa suhteessa stressaamaan. Mutta mikä on parasta lapselle?
Vastaukset 19
Vanhimmat
Voi se ero tulla vaikka ne lapset tekis kolmekymppisenäkin..
Mikäs pointti tässä sun jutussa oikein oli?
hmm...aika omituinen tuo sinun kommenttisi tosiaan. Entäpä ne parit, joilla on lapsia ja eroavat? Hmm...naurettavaa, ei varmaankaan mitenkään mihinkään teoriaan pohjautuvaa!!
Tehkää lapsia vasta kun suhde vakaalla pohjalla. Kyllä kolmekymppisenä useiden vuosien yhdessäolon jälkeen suhde on huomattavasti vakaampi ja ihminen myöskin. Mutta sekin on kaksipiippuinen juttu, koska kolmikymppisenä yhteiskunnan asettama paine lastenteolle on kovempi ja stressi kasvaa ja siksi voi lapsenteko olla työlästä. Mutta Suomi on Suomi.
Juu, toi on ihan hyvä pointti, että sitten vasta kun suhde on vakaalla pohjalla aletaan lapsia hankkimaan, MUTTA miten sitä koskaan elämästä voi tietää? Ei mitenkään. Ihan totta, ei ketään yksittäinen tyyppi voi tulla tänne sanomaan, koska hankkia lapsia ja koska ei.
Suomi on Suomi, mutta emmä tiiä, että onko se nyt Suomenkaan vika, se on meidän SUOMALAISTEN vika, mitäs me olemme luoneet yhteiskunnasta tälläisen ja perheestä ja lapsista ihmeellisen mörön, joita ei voi hankkia kun vasta sitten kun on ura yms. asiat kondiksessa. Noo, mutta tosiaan haluaisin että perustelisit tuota ensimmäistä viestiäsi vielä, mihin perustat tämän juttusi? Johonkin tutkimukseen`?? Vai oliko tarkoituksesti saada juuri tämä ihmeellinen reaktio aikaan?
Tiedän itse monta pariskuntaa, jotka ovat eronneet 40:n iässä, koska ovat huomanneet perustaneensa perheen vääristä syistä. Se väärä syy lähes poikkeuksetta on ollut se, että on ollut kauhea kiire perustaa perhe, kun ikää on ollut yli 30 vuotta. Tietenkin on myös paljon sen ikäisiä, joille ei käy niin. Samoin kun monet parikymppiset eroaa ja monet ei.
Ehkä nykyään ihmiset vaan eroavat liian helpolla. Pitäisi tehdä ihan kaikkensa, yrittää ihan täysillä, ja vasta sitten viimeisenä ratkaisuna erota.
Kyllä ainakin minun tuttavapiirissäni ja naapurustossa heikolle pohjalle perustetutperheet hajoavat 99% varmuudella.
Perustuu siis omaan havaintoon. Liian paljon on yksinhuoltajia ja viikonloppuisiä.
Kannattaa erota heti kun vituttaa. Elämä on liian lyhyt hukattavaksi huonossa parisuhteessa.
Kyllä lapsia kannattaa tehdä vakaaseen suhteeseen ja vasta sitten kun tuntee sen toisen osapuolen kunnolla. Lapsia ei koskaan kannata tehdä kun kaverit ja sukulaisetkin tekee. Sitten vasta kun itse haluaa oikeasti! Se pitää perheenkin kasassa.
Vaikka olisi kolmekymmentä, niin se ei tarkota että olisi ollut vuosia yhdessä kumppanin kanssa. Päin vastoin, jos tapaat 30 ikäsenä kumppanisi, tulee kiire hankkia niitä lapsia ja silloinhan niitä vasta hätiköiden tehdään. Ja eroja tulee kun ei tunneta toista. Myös lapsen mukanaantuoma elämänmuutos voi tulla yllätyksenä, eikä enää jaksetakaan olla siinä vanhassa tutussa suhteessa vaan lähdetään etsimään "uutta elämää".
Ja tuleehan se yhteiskunnalle halvemmaksi kun nuorena alkaa vääntää lapsia, harvemmin joutuu turvautumaan hedelmöityshoitoihin.. Pointti sekin.
Se riippuu ihan ihmisestä, että millainen on luonteeltaan, onko kykenevä perhe-elämään. Jotkut eivät siihen ole valmiita ikinä, oli ikä mikä vain tai vakaa suhde.
että olkaa yhdessä vähintään viisi vuotta ja tehkää sitten vasta lapsia!!! Teinirakkaustapauksissa, jos vaikka 15 kesäsenä alettu oleen, niin 10 vuotta minimissään ja enempikin. Se herää se vieraan mulkun ja pillun himo ihan varmana!!
Itse olen seurustellut saman miehen kanssa 14-vuotiaasta asti ja nyt olen 20 ja mieheni on 22.. eli onhan tässä 6 vuotta jo oltu yhessä niin eipä mulla ainakaan oo mitään sitä vastaan jos meille nyt tulisi lapsi..ja mielestäni nyt olisi paras aika hankkia lapsia..en ole enää murkkuikäinen mutta en mikään vanhakaan joten just sopiva ikä ja mieskin kerta löytyy.. emme kuitenkaan aijo ruveta lapsen teko hommiin kun korkeintaan vuoden päästä, koska opintoni ovat vielä kesken. Mutta ajattelin vain sanoa,että kaikkiin ei päde tuo, että parikymppisinä ei kannata vielä ruveta lapsen teko hommiin, koska kuitenkin sitä aina erotaan jne.. Hyvää ystävänpäivää kaikille!! :)
Onko sillä sitten loppupeleissä edes väliä eroaako vai ei?
Minusta perhe voi olla äiti ja lapsi, isä ja lapsi tai isä, äiti ja lapsi.
Perhe voi olla myös 2 äitiä ja lapsi tai 2 isää ja lapsi, tosin tämä nyt ei tähän liity.
Elämästä ei voi koskaan tietää, ero tulee jos tulee, ei se lapsille ole edes niin iso juttu vaikka luulisi, sitä vaan tuputetaan joka paikassa.
Suurin osa taitaa helpottua erosta. Onhan tietenkin olemassa niitäkin jotka reagoivat anhempien eroon rajusti.
Itse olen eronnut lapseni isästä, lasta se ei haittaa, minua se ei haittaa, lapsen isää se ei haittaa.
Tuntemani ihmiset, jotka ovat ns. rikkinäisistä perheist', pärjäävät elämässään hyvin, eivät ole saaneet traumoja tai muuta vahhempiensa erosta.
Ei kaikkien tarvitse olla mitään ihanne äiti, isä, kaksi lasta ja koira perheitä.
Nykymaailmassa täytyy olla astetta avarakatseisempi. Pärjää pitkälle ja kun opettaa sen myös jälkikasvulleen.
Just tuollasessa teinirakkkaussuhteessa ei kannata alkaa lapsia tekemään. Sullahan on kaamee kolmenkympin kriisi tiedossa. Sun pitäis kulkea ja kokea, ihan oikeesti. Ihan varmaan eroatte kun jompi kumpi käy vieraissa ja haluaa haitsella uusia tuulia ja kokemuksia. Odota kolmen kympin kriisi pois ja sitten!
Kyllä lapsi tarvitsee ehyen ja turvalllisen perheen. Mieti tuota kommenttiasi sitten kun köyt lastasi vankilassa tapaamassa. Mistä tiedät ettei lastasi haittaa se kun muilla on ehyt perhe ja teillä tuli ero?
Sinulla taitaa olla ongelmia raskaaksi tulossa tai toinen vaihtoehto on ettei sinulla ole miestä jonka kanssa lapsen tekisit.... Tuskinpa kukaan muuten on noin aktiivisesti sanomassa minkälaiseen tilanteeseen lapset tähän maailmaan saa tulla. Sehän on yleensäkin se kateus ettei suoda muille sitä jota ei itsekään voi saavuttaa. Olenko oikeassa?? Anna ihmisten päättää itse milloin lapsensa haluavat, aivat turhan päiväistä kirjoitella tänne kun joku terveysvalistaja...
Yritin kovasti miettiä muiden tapaan mikä oli aloituksessa pointti mutta se on ilmeisesti se ettei lasta saa tehdä vain sen takia kun kaverit ja sukulaiset saavat lapsia. Vaikkakin yhteiskunnan taholta ja ympäriltämme kohdistuvia sosiaalisia paineita meihin kaikkiin kohdistuukin niin olen kyllä aivan varma ettei kukaan voi sen takia haluta lasta kun kaverikin haluu. Ei täällä naisihmiset sentään mitään tikkareita kinuavia kakaroita ole.
Tämä siis oli ainut pointti jonka aloituksesta löysin. Ei kannata huolestua, olemme vauva asioissa ihan oikeilla asioilla....
ongelmia raskaaksi tulemisessa...Olen mies! Tollo!
Ja sinä keinohedelmöitetty ilmeisesti toivot että kaikille olisi tiedossa samanlainen kivinen tie kuin sinulla oli??
Täällä onkin jotain tolloja transuja liikkeellä.....
Mistäs helevetistä sen tiedät?
Kannattaa elää, eikä pelätä elämää. Lasten teko on mukavampaa ja helpompaa nuorena ja lapsikin on iloinen, kun äiti ja isä jaksavat leikkiä ja peuhata. Paremmin jaksaa äiti ja isä, niin paremmin voi lapsikin.
On nimittäin liian myöhäistä enää kolmivitosena pyristellä luontoa vastaan, on nimittäin parasta ennen mennyt jo umpeen:(...Mulla on raskaat 5 vuoden lapsettomuushoidot takana, kun aloin vasta kolmikymppisenä lasten tekoon ja sain tietää, että mulla on alentunut hedelmällisyys ja jostain syystä eivät vaan ole hoidot tehonneet:(...Olisinpa vaan tajunnut ajoissa alkaa suunnitella lasta enkä rillutellut menemään vailla huolta huomisesta. Minulle on elämässä ollut aina selvää, että lapsia haluan, mutta että aikaahan on...nyt sitten alkaakin yhtäkkiä aika loppumaan! Mun mielestä vanhemmuus ei kysy ikää, riippuu täysin ihmisistä, ja siitä, että on valmis ottamaan vastuun lapsesta oli sitten 20 tai 40-vee. Mutta olkaahan onnelisia, jotka kaipaamanne lapsen joskus saatte...olisin minäkin!
toi lapsen teon hokeminen!! Ei lapsia niin vaan tehdä, niitä saadaan, jos ollaan onnellisessa asemassa!! Se koko lapsen maailmaan asti saattaminen on pitkä ja riskialtis prosessi, missä vaiheessa vaan voi jotain mennä pieleen ja tuloksena on keskenmeno tai kohtukuolema. Puhumattakaan sitten siitä hedelmöitymisen hanakluudesta! Jos joku saa lapsen parikymppisenä, olkoon onnellinen siitä. Jos joku saa lapsen nelikymppisenä, olkoon onnellinen siitä. Ja täällä VAUVAKUUMEpalstalla ei todellakaan tarvita vauvakuumeettomia MIEHIÄ kertomaan kuka saa yrittää saada lapsia ja kuka ei! Lapsi on aina lahja, ja tyhmä on se kuka ei sitä ymmärrä!