Näin

niin mene että vaikka toinen kertoiskin ettei rakasta enää niin että toinen voisi silti hetkessä tunteensa kuolettaa. siitä oon samaa mieltä et kertoa silti pitää.

On todella kettumaista roikottaa toista suhteessa, jossa itse ei enää halua elää. Minäkin olen muutamassa suhteessa ollut se osapuoli, joka ihmettelee toisen etäisyyttä saamatta sille edes kysyttäessä selitystä. Voin kertoa, se on todella turhauttavaa ja energiaa vievää pohtia omassa päässään syitä toisen käytökselle. Sitten on mieli maassa toimimattoman suhteen takia mutta ei kuitenkaan pääse vielä aloitamaan surutyötä, kun toinen ei kerro, että suhde on ohi.

Puhukaa naiset toisillenne.

joku minna kirjoitti:

On todella kettumaista roikottaa toista suhteessa, jossa itse ei enää halua elää. Minäkin olen muutamassa suhteessa ollut se osapuoli, joka ihmettelee toisen etäisyyttä saamatta sille edes kysyttäessä selitystä. Voin kertoa, se on todella turhauttavaa ja energiaa vievää pohtia omassa päässään syitä toisen käytökselle. Sitten on mieli maassa toimimattoman suhteen takia mutta ei kuitenkaan pääse vielä aloitamaan surutyötä, kun toinen ei kerro, että suhde on ohi.

Puhukaa naiset toisillenne.

toinen ei rakasta enää, mutta ei kerro mitään tunteistaan. Hän aloittaa itse siis jo surutyön, erotyön siinä vaiheessa mutta silti kitkuttelee suhteessa kertomatta sitä toiselle. sitten pamauttaa toiselle päin kasvoja yksi päivä ettei rakasta enää ja lähtee. hän on jo silloin tehnyt erotyötä pidemmän aikaa kuin toinen vasta sitä joutuu sitä aloittamaan silloin kun kuulee totuuden.

niin-- kirjoitti:

toinen ei rakasta enää, mutta ei kerro mitään tunteistaan. Hän aloittaa itse siis jo surutyön, erotyön siinä vaiheessa mutta silti kitkuttelee suhteessa kertomatta sitä toiselle. sitten pamauttaa toiselle päin kasvoja yksi päivä ettei rakasta enää ja lähtee. hän on jo silloin tehnyt erotyötä pidemmän aikaa kuin toinen vasta sitä joutuu sitä aloittamaan silloin kun kuulee totuuden.

Oon siis samaa mieltä että on olemassa pelkurimaisia ja jopa henkisesti laiskoja ihmisiä, jotka miettivät lähinnä sitä miltä itsestä tuntuu olla suhteessa ja sitten tekee tätä analyyttistä työtä jatkuvasti oman päänsä sisällä, eikä tajua ettei elä itse edes hetkessä vaan pitää ikäänkuin toista suurennuslasin alla että tuntuuko tää oikelta vai ei ja tekee näin ollen eroa julmasti ilman että toinen tietää. Musta tuollainen käytös on niin itseäkästä ja pettävää toista kohtaan. Miksi erota toisesta omien ajatuksien avulla eikä nähdä sitä vaivaa että toisen kanssa keskustelemalla asiat voi mennä toisin? Haetaan vaan tunnetta ja sotketaan vielä rakastumisen tunne ja rakastaminen keskenään.
No harvoin tälläiset ihmiset sitten edes tulevat aidosti onnellisiksi, koska vaativat toiselta tietämättään niin paljon ja pitää toista sekä itseään varpaillaan suhteessa.
Eläkää siis rehellisesti ja keskustelkaa, niin se antaa elämässä ja suhteessa paljon. Ja ne jotka tuota ero prosessia tekevät ilman vastauksia, niin itse ainakin tein oman eroni niin loppuun kuin osasin, ettei jää kaivelemaan mitään ja voin mennä eteenpäin ilman menneitä sillain että on helppo hengittää. Pitää vaan uskaltaa käydä asiat läpi vaikka kuinka se sattuis, se eheyttää ja kertoo paljon myös siitä millainen itse on ja millainen kumppani oli :)
Tsemppiä meille aidosti romanttisille ihmisille jotka olisi ollut valmiita tekeen töitä toisen ja suhteen eteen ja erotamme mitä on olla rakastunut arjessa, sekun poikkee paljon alkuhuuman tunteesta.

muki kirjoitti:

Oon siis samaa mieltä että on olemassa pelkurimaisia ja jopa henkisesti laiskoja ihmisiä, jotka miettivät lähinnä sitä miltä itsestä tuntuu olla suhteessa ja sitten tekee tätä analyyttistä työtä jatkuvasti oman päänsä sisällä, eikä tajua ettei elä itse edes hetkessä vaan pitää ikäänkuin toista suurennuslasin alla että tuntuuko tää oikelta vai ei ja tekee näin ollen eroa julmasti ilman että toinen tietää. Musta tuollainen käytös on niin itseäkästä ja pettävää toista kohtaan. Miksi erota toisesta omien ajatuksien avulla eikä nähdä sitä vaivaa että toisen kanssa keskustelemalla asiat voi mennä toisin? Haetaan vaan tunnetta ja sotketaan vielä rakastumisen tunne ja rakastaminen keskenään.
No harvoin tälläiset ihmiset sitten edes tulevat aidosti onnellisiksi, koska vaativat toiselta tietämättään niin paljon ja pitää toista sekä itseään varpaillaan suhteessa.
Eläkää siis rehellisesti ja keskustelkaa, niin se antaa elämässä ja suhteessa paljon. Ja ne jotka tuota ero prosessia tekevät ilman vastauksia, niin itse ainakin tein oman eroni niin loppuun kuin osasin, ettei jää kaivelemaan mitään ja voin mennä eteenpäin ilman menneitä sillain että on helppo hengittää. Pitää vaan uskaltaa käydä asiat läpi vaikka kuinka se sattuis, se eheyttää ja kertoo paljon myös siitä millainen itse on ja millainen kumppani oli :)
Tsemppiä meille aidosti romanttisille ihmisille jotka olisi ollut valmiita tekeen töitä toisen ja suhteen eteen ja erotamme mitä on olla rakastunut arjessa, sekun poikkee paljon alkuhuuman tunteesta.

Kumpi on helpompi lähtijän osa vai sen joka jää? Ihmissuhteet vaativat työtä. Toista ei voi pitää itsstään selvyytenä. Molemminpuolinen hyväksyminen, arvostaminen ja tukeminen kuuluvat suhteeseen. Yksipuolisesta suhteesta ei vaan tule mitään. Jompikumpi kärsii tai molemmat.

muki kirjoitti:

Oon siis samaa mieltä että on olemassa pelkurimaisia ja jopa henkisesti laiskoja ihmisiä, jotka miettivät lähinnä sitä miltä itsestä tuntuu olla suhteessa ja sitten tekee tätä analyyttistä työtä jatkuvasti oman päänsä sisällä, eikä tajua ettei elä itse edes hetkessä vaan pitää ikäänkuin toista suurennuslasin alla että tuntuuko tää oikelta vai ei ja tekee näin ollen eroa julmasti ilman että toinen tietää. Musta tuollainen käytös on niin itseäkästä ja pettävää toista kohtaan. Miksi erota toisesta omien ajatuksien avulla eikä nähdä sitä vaivaa että toisen kanssa keskustelemalla asiat voi mennä toisin? Haetaan vaan tunnetta ja sotketaan vielä rakastumisen tunne ja rakastaminen keskenään.
No harvoin tälläiset ihmiset sitten edes tulevat aidosti onnellisiksi, koska vaativat toiselta tietämättään niin paljon ja pitää toista sekä itseään varpaillaan suhteessa.
Eläkää siis rehellisesti ja keskustelkaa, niin se antaa elämässä ja suhteessa paljon. Ja ne jotka tuota ero prosessia tekevät ilman vastauksia, niin itse ainakin tein oman eroni niin loppuun kuin osasin, ettei jää kaivelemaan mitään ja voin mennä eteenpäin ilman menneitä sillain että on helppo hengittää. Pitää vaan uskaltaa käydä asiat läpi vaikka kuinka se sattuis, se eheyttää ja kertoo paljon myös siitä millainen itse on ja millainen kumppani oli :)
Tsemppiä meille aidosti romanttisille ihmisille jotka olisi ollut valmiita tekeen töitä toisen ja suhteen eteen ja erotamme mitä on olla rakastunut arjessa, sekun poikkee paljon alkuhuuman tunteesta.

kertoisitko vielä miten kävit nuo tunteet läpi? Jos toinen ei ole valmis käymään läpi suhdettanne, missä teitte molemmat virheitä jne. niin miten siihen voi pystyä yksin, ilman vastauksia?

asiaaaa kirjoitti:

kertoisitko vielä miten kävit nuo tunteet läpi? Jos toinen ei ole valmis käymään läpi suhdettanne, missä teitte molemmat virheitä jne. niin miten siihen voi pystyä yksin, ilman vastauksia?

Juttelin paljon ystävien kanssa ja luin kirjoja Tommy Helsteeniltä esim. elämän paradoksit on aika hyvä teos. siinä kun voi tulkita ihmisiä ja itseensä ja se helpottaa antamaan näkemyksiä esim. just erolle.
Tosin kirjoittelin paljon eksälle ja koitin häntä saada reakoimaan, että käytäis ero yhdessä läpi ettei jäis asiat painaan. Aikansa meni että sain vastauksia jotka sitten vihdoin riitti ymmärtämään että olemme eri vaiheessa elämässä henkisesti ja erilailla valmiita sitoutumaan henkisesti.
Monesti eksä hermostukin yhteydenotosta, mutta sitkeä piti olla ja terveellä tavalla itsekäs, ettei mennyt jää painaan. Reiluahan se aina on yhdessä asiat selvittää :)
Monesti ihminen puolustatuu hermostumalla koska käydään vaikeita asioita läpi ja mieluiten osa sitten ei halua tuota prosessia puida koska se avaa haavoja jne, mut kannustan kumminkin puhumaan jollekkin hyvälle ystävälle ettei kaikki jää pään sisälle pyöriin. meitä on niin joka junaan ja tää juna onneks osaa olla taas raiteilla :)

muki kirjoitti:

Oon siis samaa mieltä että on olemassa pelkurimaisia ja jopa henkisesti laiskoja ihmisiä, jotka miettivät lähinnä sitä miltä itsestä tuntuu olla suhteessa ja sitten tekee tätä analyyttistä työtä jatkuvasti oman päänsä sisällä, eikä tajua ettei elä itse edes hetkessä vaan pitää ikäänkuin toista suurennuslasin alla että tuntuuko tää oikelta vai ei ja tekee näin ollen eroa julmasti ilman että toinen tietää. Musta tuollainen käytös on niin itseäkästä ja pettävää toista kohtaan. Miksi erota toisesta omien ajatuksien avulla eikä nähdä sitä vaivaa että toisen kanssa keskustelemalla asiat voi mennä toisin? Haetaan vaan tunnetta ja sotketaan vielä rakastumisen tunne ja rakastaminen keskenään.
No harvoin tälläiset ihmiset sitten edes tulevat aidosti onnellisiksi, koska vaativat toiselta tietämättään niin paljon ja pitää toista sekä itseään varpaillaan suhteessa.
Eläkää siis rehellisesti ja keskustelkaa, niin se antaa elämässä ja suhteessa paljon. Ja ne jotka tuota ero prosessia tekevät ilman vastauksia, niin itse ainakin tein oman eroni niin loppuun kuin osasin, ettei jää kaivelemaan mitään ja voin mennä eteenpäin ilman menneitä sillain että on helppo hengittää. Pitää vaan uskaltaa käydä asiat läpi vaikka kuinka se sattuis, se eheyttää ja kertoo paljon myös siitä millainen itse on ja millainen kumppani oli :)
Tsemppiä meille aidosti romanttisille ihmisille jotka olisi ollut valmiita tekeen töitä toisen ja suhteen eteen ja erotamme mitä on olla rakastunut arjessa, sekun poikkee paljon alkuhuuman tunteesta.

kun toinen hylkäsi eikä suostunut selvittämään asioita, lateli vain valheita tekosyiksi? Minä kun kaikesta huolimatta rakastan häntä, eikä se tunne käskemällä tai tahtomalla lakkaa. Enkä ikinä anna itselleni anteeksi että edes päästin itseni rakastumaan häneen. En vaikka muistan hyvin, miten kovasti ponnistelin pysyäkseni kaukana hänestä silloin aikoinaan.

Sekoan.

voi eheytyä, kirjoitti:

kun toinen hylkäsi eikä suostunut selvittämään asioita, lateli vain valheita tekosyiksi? Minä kun kaikesta huolimatta rakastan häntä, eikä se tunne käskemällä tai tahtomalla lakkaa. Enkä ikinä anna itselleni anteeksi että edes päästin itseni rakastumaan häneen. En vaikka muistan hyvin, miten kovasti ponnistelin pysyäkseni kaukana hänestä silloin aikoinaan.

Sekoan.

itse juuri vastasit siihen. hän on sen verran heikko ihminen ettei pysty kohtaamaan tosiasioita toisin kuin sinä olisti voinut eli selvittämään syyt. kaikkeen ei vastauksia aina saa ja joskus se on ihan hyväkin asia koska pitää olla aika hyvä ihmistuntia että näkee toisen kuoren alle ja tietää mikä on totta ja mikä ei. Tälläisessä tapauksessa katsoisin asioita yläpuolelta ja näkisin kumpi olis vahvempi ja hyväkysyisin sen että toinen ei pysty muutakun satuttamaan. Siksi on hyvä itsensä kannalta eheytyä eikä jäädä menneeseen liikaa nyt kun niitä vastauksia ei saa.
Tsemppiä ja katse tulevaan :)

... kirjoitti:

itse juuri vastasit siihen. hän on sen verran heikko ihminen ettei pysty kohtaamaan tosiasioita toisin kuin sinä olisti voinut eli selvittämään syyt. kaikkeen ei vastauksia aina saa ja joskus se on ihan hyväkin asia koska pitää olla aika hyvä ihmistuntia että näkee toisen kuoren alle ja tietää mikä on totta ja mikä ei. Tälläisessä tapauksessa katsoisin asioita yläpuolelta ja näkisin kumpi olis vahvempi ja hyväkysyisin sen että toinen ei pysty muutakun satuttamaan. Siksi on hyvä itsensä kannalta eheytyä eikä jäädä menneeseen liikaa nyt kun niitä vastauksia ei saa.
Tsemppiä ja katse tulevaan :)

Tuskin hän kuitenkaan tahallaan satutti, olivat varmaan enemmän sellaisia hätävalheita tai jotain sekaannusta.

vastauksesta kirjoitti:

Tuskin hän kuitenkaan tahallaan satutti, olivat varmaan enemmän sellaisia hätävalheita tai jotain sekaannusta.

olet ihan oikeassa tuossa eli eihän kukaan ihminen ole paha sisimmiltään tai halua tahallaan loukata,koska kyllä se aina sitäkin sattuu joka loukkaa ja siksi on pakko kehitellä hätävaleita ettei toinen pääsisi liian lähelle. Kaikki ei vaan pysty sellaiseen itsensä kohtaamiseen ja asioiden käsittelyyn, niin ikävää kuin se onkin.
mutta elämä jatkuu ja kaikesta oppii. Tuntuu onni sitten taas hyvälle kun sen aika on :)

(lesbojen) äärihelposti ylikiehuvan emootiospagettikattilan: OLEN SAMAA MIETÄ! Spagetin valitsin tuohon siksi, että se näyttää keitettynä JUURI siltä miltä lesbojen (=naisten) ajatukset, tunteet ja tunteiden liitännäisjohdannaiset sekä suhdesoppakattilat pahimmillaan näyttävät! MINUNKIN - kuulin latausliikkeitä sieltä!

Mutta annetaan silti hiukan armoakin - sekä itsellemme että toiselle! Ihmisnaisiahan tässä ollaan kuitenkin, sekä opintomatkalla...

Kolikon toinen puoli rakentuu LUULEMISESTA ja toinen SUOJELEMISESTA. Kummatkin ovat kuitenkin täysin irrationaalisia juttuja ja aika itsekkäitäkin olipa nyt kyse kummasta tahansa: jättäjästä tai jäteystä.

Tuossa suojeukyssärissä olen tehnyt "kiltteyttäni" virheitä ajautuen lopulta tilanteeseen, että "ilkeyttäni" oli vaan tehtävä kova ratkaisu ja lähdettävä. Suhteesta, jossa ei oikein koskaan kunnolla edes riidelty ja kaikki kävi ja kukkui. Ongelma olikin siinä, että kävi ja kukkui keskenään, itse suhdeparit vaan katselivat, siis KUMPIKIN tahoillaan ja tavallaan vaan sivusta...

Hyppy oli korkealta ja kovaa, mutta minusta se kannatti. MINUN vuokseni. Ja kyllä vielä tuon toisenkin!!

... kirjoitti:

olet ihan oikeassa tuossa eli eihän kukaan ihminen ole paha sisimmiltään tai halua tahallaan loukata,koska kyllä se aina sitäkin sattuu joka loukkaa ja siksi on pakko kehitellä hätävaleita ettei toinen pääsisi liian lähelle. Kaikki ei vaan pysty sellaiseen itsensä kohtaamiseen ja asioiden käsittelyyn, niin ikävää kuin se onkin.
mutta elämä jatkuu ja kaikesta oppii. Tuntuu onni sitten taas hyvälle kun sen aika on :)

kyllä jotkut on ihan oikeasti pahoja ja haluaa loukatakin. ja ei loukkaajaa itseään aina satu, voi tulla vaan tyytyväiseksi. ei nyt sentää ruveta herttaisiksi ja hyväuskoisiksi.

<<<<<< kirjoitti:

kyllä jotkut on ihan oikeasti pahoja ja haluaa loukatakin. ja ei loukkaajaa itseään aina satu, voi tulla vaan tyytyväiseksi. ei nyt sentää ruveta herttaisiksi ja hyväuskoisiksi.

No voisin väittää ettei kukaan syntyjään tai sisimmiltään sentään paha ole vaikka luokata ehkä haluaiskin. Musta loukkauksen takana on aina jokin pelko joko tiedostaen tai silleen ettei edes tiedä miksi niin käyttäytyy, mut siis yritän vaan sanoa että ei kannata katkeroitua toisen ihmisen keskeneräisyyden takia.
Monesti tietty loukkaaja hakee puolustusta teoilleen esim. ystäväpiiristä koska ei ehkä hyväksy kumminkaan omaa käytöstään ja ehkä jopa ihmettelee miksi sitten satuttaa toista. Pakeneminen on vaan ehkä helpoin tapa häipyä vaikeasta tilanteesta, vaikka eipä se varjo jätä rauhaa ennenkuin pysähtyy.
Pahinta tässä vaan on se kun se sitten hajottaa sen toisenkin puoliskon, mutta mitäpä tää elämä olisi ilman rikkumista, hajoilua, epätoivoo, identiteetin kadottamista, iloa, nautintoa jne. Kaikki me täällä talsitaan polkuja kukin tavallaan ja nää on vaan mun mielipiteitä miten tällä hetkellä tulkitsen maailmaa ja suhteita :)

tyytyä kohtaloonsa kun noin tuomitaan ja yleistetään. Yksinäiset ovat siis kohtalonsa ansainneet. Mitä tuosta ruikuttaan.