En tiedä miten pystyisin laihduttamaan. En syö karkkia enkä käy ravintoloissa tai missään baareissa vetämässä roskaruokaa mutta äiti on aina ollut kiireinen ihminen eikä ehdi laittaa sitä ravitsevaa ja terveellistä kotiruokaa joten joudumme syömään kotona aina valmisruokia yms. tai joskus teemme ruokaa itse mutta pitkän koulupäivän ja läksyjen jälkeen ei jaksa mitenkään laittaa ruokaa. En ole koskaan harrastanut liikuntaa vaikka minua yritettiin pakottaa pienempänä sellaisiin joukkuepeleihin kuten jalkapallo yms. mutta en halunnut koska ne ovat liian kilpailuhenkisiä. Hyvä että selvisin peruskoulun liikuntatunneista. Yhtä tuskaa oli jokainen tunti ja aina kiusattiin niiden jälkeen. Ekaluokasta lähtien minulla on ollut vain negatiivisia kokemuksia koska minua kiusattiin kun en pystynyt kaikkeen. En silloin edes ollut lihava. Aloin lihoa 3. luokalla.
Minun on vaikea harrastaa mitään liikuntaa jos on paljon ihmisiä paikalla. Ahdistaa sellaiset tilanteet. Ja vaikka kuntosalilla ei mitään kilpailua ole kuin itsensä kanssa niin silti koulussa siitä vedettiin kauhea kisa että kuka jaksaa nostaa penkistä ja kuinka paljon. Enkä pysty olemaan sielläkään jos muita häärää siinä vieressä. Pidän uimisesta mutta lähin uimahalli on n. 30 km päässä toisessa kaupungissa joten siellä tulee käytyä harvoin ja en varmaan näiden läskien kanssa edes kehtaisi.
Pystyisin ehkä harrastamaan liikuntaa jonkun tutun ja luotettavan henkilön kanssa, mutta minulla ei ole sellaisia. Olen hyvin sulkeutunut ja yksinäinen ihminen. Silloin kun isä oli kotona ja olin pieni niin teimme kaikkea yhdessä, mutta äiti ja hän erosivat enkä ole nähnyt isääni moneen vuoteen. Emme edes tiedä missä hän asuu tai onko edes elossa. Äidille ero oli kova paikka ja hän ei ole halunnut tavata muita miehiä. En koskaan saanut tietää miksi isäni ei halunnut enää tavata omia lapsiaan. En vihaa häntä, vain ikävöin ja toivon että joskus saisin vielä tavata hänet. Mutta se on varmaan hyvin epätodennäköistä.
Ystäviäkään minulla ei ole. Kuten arvata saattaa tekstistä päätellen olen masentunut ja saan siihen hoitoa (terpiaa ja lääkkeitä)Mutta terapiasta ei ole mitään hyötyä. Psykologini on epämiellyttävä ja valitettavasti hän on ainoa jonka puheille pääsen. Muut kun ovat lasten psykologeja tai heillä on jo kalenterit täynnä.
Tämä lihavuus vain pahentaa asiaa ja itsetuntoni laskee koko ajan. Pelkään että jään tälläiseksi läskiksi erakoksi koko loppuiäkseni.
Minun on vaikea harrastaa mitään liikuntaa jos on paljon ihmisiä paikalla. Ahdistaa sellaiset tilanteet. Ja vaikka kuntosalilla ei mitään kilpailua ole kuin itsensä kanssa niin silti koulussa siitä vedettiin kauhea kisa että kuka jaksaa nostaa penkistä ja kuinka paljon. Enkä pysty olemaan sielläkään jos muita häärää siinä vieressä. Pidän uimisesta mutta lähin uimahalli on n. 30 km päässä toisessa kaupungissa joten siellä tulee käytyä harvoin ja en varmaan näiden läskien kanssa edes kehtaisi.
Pystyisin ehkä harrastamaan liikuntaa jonkun tutun ja luotettavan henkilön kanssa, mutta minulla ei ole sellaisia. Olen hyvin sulkeutunut ja yksinäinen ihminen. Silloin kun isä oli kotona ja olin pieni niin teimme kaikkea yhdessä, mutta äiti ja hän erosivat enkä ole nähnyt isääni moneen vuoteen. Emme edes tiedä missä hän asuu tai onko edes elossa. Äidille ero oli kova paikka ja hän ei ole halunnut tavata muita miehiä. En koskaan saanut tietää miksi isäni ei halunnut enää tavata omia lapsiaan. En vihaa häntä, vain ikävöin ja toivon että joskus saisin vielä tavata hänet. Mutta se on varmaan hyvin epätodennäköistä.
Ystäviäkään minulla ei ole. Kuten arvata saattaa tekstistä päätellen olen masentunut ja saan siihen hoitoa (terpiaa ja lääkkeitä)Mutta terapiasta ei ole mitään hyötyä. Psykologini on epämiellyttävä ja valitettavasti hän on ainoa jonka puheille pääsen. Muut kun ovat lasten psykologeja tai heillä on jo kalenterit täynnä.
Tämä lihavuus vain pahentaa asiaa ja itsetuntoni laskee koko ajan. Pelkään että jään tälläiseksi läskiksi erakoksi koko loppuiäkseni.
Vastaukset 8
Vanhimmat
pitäisi olla noin huonot fiilikset tuossa iässä. Paitsi että useilla on, vaikket sitä uskokaan.
Paino-ongelmaan sanoisin, että hanki keittokirja. Ala itse kokata sellaista ruokaa mistä pidät, ja mikä on terveellistä. Terveelliseen syömiseen löytyy opuksia pilvin pimein! Käy kirjastossa lainaamassa keittokirja. Kävele sinne. Kävele muutenkin joka päivä. Laita vaikka kuulokkeet korville ja kuuntele lempimusiikkiasi. Pian huomaat, että olosi on parempi ja kilosi alkavat karista. Sinun ei tarvitse edes tulla laihaksi, mutta kun olosi hieman paranee, alat nauttia elämästäsi, ja sinua alkaa huvittaa tehdä kaikenlaista, mitä et ennen kuvitellutkaan.
Tiedän tämän, koska olen itse käynyt saman tien kuin sinä. Tsemiä.
Ala käymään lenkillä ja katso mitä laitat naamaas. siin se
Ensimmäinen asia, älä usko ihmedieetteihin!!
Painonvartijat on hyvä. Jos et halua käydä ryhmässä, sieltä saa myös kirjekurssin. pisteitä laskiessa saa syödä mitä vaan ja nälän tullen on kasviksia joita saa syödä niin paljon kuin jaksaa.
koska olet vielä kasvavassa iässä, suosittelisin käymään terveyskeskuksessa ravintoterapeutilla. Jos ei moista löydfy, myös lääkäri osaa neuvoa.
Itseasiassa tämä on äitisi asia, eli äiti mukaan lääkärin juttusille, että hän tietää sinun olevan tosissaan ja saa myös neuvoja. Toisaalta toista ei voi pakottaa syömään terveellisesti, mutta vaihtoheto siihen pitää olla. Salaattia tekee n. 5 minuuttia. Kasvikset kiehuvat samssa ajassa kun makaroni. ruuan sekaan voi lisätä kasviksia, joita on olemassa pakasteenakin tänäpäivänä vaikka minkälaisia.
Itse olen yksinhuoltaja ja teen joka päivä ruokaa. En käytä siihen liikaa aikaa ja lapset saavat auttaa. Sinä olet jo 16 ja ymmärsin, että teitä on useampikin lapsi. voitte tehdä yhdessä, vuorotellen miten vaan. Äiti voi myös tehdä esim. vapaapäivinä valmiiksi pakkaseen ja sinä voit opetella siinä sivussa ruuanlaittoa. Ja isompia satseja kerralla, jotka voi pakastaa pienemmissä erissä.
Liikkuminen varmaan on vaikeaa, jos siitä ei ole koskaan pitänyt. Sitä kuitenkin tarvitaan ehdottomasti. aluksi voisi olla vaikka kuntopyöräily hyvä laji. sitä ´voi tehdä kotona ja vaikka televisiota katsoessa. Jos leffan ajan sipsien sijaan polkeekin kuntopyörää, on siinä jo melkoinen määrä kaloreita hukattu.
myöhemmin varmasti kehtaat jo liikkua muidenkin nähden.
Muista, ettei paino lähde hetkessä, eihän se tullutkaan ja kyse ei ole kuurista, vaaan muutoksesta. Tsemppiä
Vaikutat painivan ongelman kanssa, josta nykyisin niin monet kärsivät. Asiaanhan ei ole todellakaan helppoa vastausta, ja tavoitteen eteen on tehtävä runsaasti töitä.
Itselläni oli reilua ylipainoa, ja minulla, 168 cm pitkällä kaverilla paino rapsahti reilusti yli sadan kilon, ja nyt olen saman ikäinen kuin sinä.
Itse päätin myös laihduttaa. Ryhdyin hiljalleen lakto-ovokasvissyöjäksi, ja paino alkoi laskemaan, kun katsoin mitä söin.
Viime kesänä saavutin tavoitepainoni, 65 kiloa, joka on mielestäni hyvin sopiva. Tällä hetkellä olen vegaani. Uskallankin suositella sitä sinulle!
Sen lisäksi, että kasvissyönti on ympäristöteko, se on myös maistuva tapa korvata liha.
Ps. suosittelen Sinulle kannustimeksi seuraavanlaista kikkaa, jota käytin. Käypä kirpputorilla ja osta joku mieleisesi vaate, ja kirjoita hintalappuun vaikkapa viisi kiloa kevyempi kilomäärä, kuin jonka painoinen olet nyt. Kun saavutat tuon painon, saat käyttää vaatetta. Äläkä mieti yhtään; vie vanhat vaatteet välittömästi kirpputorille :)
Kiitos sinulle! Olen itsekin miettiny monta kertaa kasvisruokavaliota ja se tuntuisi helpolta sen puoleen että ainenkin tietää että syö terveellisesti, mutta sitten ongelma on että miten totun siihen. Tiedätkö mistä saisi sellaisia reseptejä joilla pystyisi tekemään maistuvaa ruokaa?
Älä luota, että se kasvisruokavalio on aina ehdottoman terveellinen.. Kohta huomaat eläväsi kasvispizzalla ja kasvisrasvassa tehdyillä sipseillä :D. On tästä kokemusta. Pitäisi yrittää saada se salaatti ruokavalioon takaisin.. Joskus kun lihan syömisen lopetin, söin tosi paljon vihanneksia.. Nykyään en lähes ollenkaan. Vaaleeta leipää vaan ja muuta terveellistä. Oksettaa ihan mikä läskipossu minustakin vielä tätä menoa tulee, ja ihan "kasvisruokavaliolla", joka alkaa koostua lähinnä kasvirasvoista. Pitäs ottaa itteensä taas vähän niskasta kiinni tässä.. :D
itseni lihavaksi. Olen 13 vuotta, 166 cm ja painan 69 kg. Ja kummallista on se että paino nousee, vaikka harrastan kilpauintia (4x 2h viikossa kilpailut)! Pidän herkuttelusta(2-3 kertaa viikossa), mutta syön muuten tosi terveesti. Kotona on kaikki low-fat tai rasvatonta (äidin ansiota :))olen käynyt asian takia monta kertaa lääkärissä ym. mutta en koskaan koe saavani kunnon apua.
kannattaa alottaa sillä että kävelet kouluun tai pyöräilet ja jos sulla ei oo kavereita tutustu chattien kautta ihmisiin vaikka se onki vähän vaarallista mut ihan varmaan saat jostain kaverin.....mulla on kanssa niin et mulla on vaan 2 kaverii ja melkeen poikkis ja muutama chatti tyyppi kavereina nii ja en oo mikää luikku mut joo jos ei muita kavereita todellakaa oo ni kannattaa chattiin mennä ja kyl mäki voin olla sun kaveri:D