Kävin eilen kajaanin kaupunginteatterissa katsomassa esityksen "kuin ensimmäistä päivää". Täytyy sanoa että aivan mahtavaa, kertakaikkiaan lumouduin tähän teatterin maailmaan. Ei missään tapauksessa saa Kajaanista loppua tämä, eihän....
Kajaanin teatteri
elämystä kerakseen :)
9791
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kyllähän teatteri pitää olla. Mutta julkinen tuki on loputtava ja lippujen hinnat niin ylös, että teatteri pärjää pelkillä lipputuloilla. Kyllä tässä surkeassa taloustilanteessa pitäisi hävittää ensimmäisenä julkinen tuki kulttuurille ja urheilulle. Ne eivät ole peruspalveluita.
On se kumma, että moisia pidetään pystyssä hinnalla millä hyvänsä ja peruspalveluiden annetaan rapautua...
kävin itsekin muutama viikko sitten katsomassa kyseisen näytöksen, ja minäkin lumouduin siihen! aivan mahtava. tosiasiat hyvin liitetty jne.. koskettava, itkin varmasti ainakin kolmessa kohtaa.
Kajaanin teatteri tekee toki hyvää jälkeä. Tosin siihen käyetään myös resursseja enemmän kuin vastaavissa kaupungeissa yleensä. Ja enemmän kuin Kajaanilla olisi varaa.
Nythän teatterimme on ''liikelaitos''. Tällä silmänkääntötempulla teatteri on saatu kaupungin budjetin ulkopuolelle, mutta varoja siihen avustuksen muodossa uppoaa entiseen malliin.
Teatterimme ongelma on sen koko; kaksi näyttämöä ja yli 50 henkilön henkilöstö on kertakaikkiaan liikaa. Pienen näyttämön lopettaminen ja 20 henkilötyövuodesta luopuminen olisi enemmän kuin paikallaan, varsinkin kun tunnemme millaisessa taloustilanteessa kaupunkimme seuraavat vuosikymmenet rämpii.
Kajaanin toiminnoissa olisi paljon tehostamisen varaa. Monessa toimessa tuottavuutta voisi parantaa melko lailla, ilman että palvelu siitä juurikaan kärsisi. Siihen ei vain ole suuriakaan haluja, kun erittäin suuri osa luottamushenkilöistä on kaupungin omia työntekijöitä.
Kukapa sitä omaa oksaansa sahailisi? Täh?
koska ei me olla niin köyhiä. Sama koskee pakolaisten oton lopettamista.
Kukas poliitikko tuon sanoikaan, ettei ollut joku hyvinkin lähellä teatteripiirejä oleva vas.valtuutettu.
"Eihän me nyt NIIN KÖYHIÄ olla..." kun kyse oli pakolaisten vastaanoton vähentämisestä.
Juu, kaikki muu saa menna kunhan vaan teatteri ja pakolaiset säästetään kaikilta leikkaustoimenpiteiltä. Menköön tuhkatkin pesästä ennekuin ollaan NIIN KÖYHIÄ.
Että tämöset päättäjät meillä...
Kai Dorka tuossa edellä puhuu täyttä asiaa. Laatua saadaan pienelläkin joukolla aikaan, eihän se ole koosta kiinni - niikuin hyvin tiedätte ;)
Onhan se kiva lumoutua kun toiset maksaa viulut. Teatterin kustannukset ei ole lumoutumisien mitta vaan siihen liittyy kyllä talouden realiteetit.
Ne joille se teatteri on lumoutumispaikka maksakoon itse viulunsa.
Oli todella upeasti toteutettu esitys tämä Anna Krogeruksen reaalitodellisuuteen pohjautuva näytelmä. Pitkästä aikaa nauroin avoimesti esityksen mehevimmille kohdille. Positiivista oli, että Kajaaniin on saatu nuoria persoonallisia näyttelijöitä - piristää kummasti esitystä. Roolijako oli erittäin onnistunut. Tämän onnistuneen esityksen vuoksi saa taas potkua tulemaan näytöksiin uudelleen. Toivottavaa on, että tämä nykyajan järjetön kouhottaminen tehokkuuden vuoksi tuodaan esille ja ihmiset alkavat ajattelemaan. Tätäkö me haluamme tulevaisuudelta vai onko aihetta muuttaa yhteiskuntapolitiikan suuntaa.
Jonkun nämä vouhotukset täytyy maksaa - AINA. Ja se maksaja on veronmaksaja - AINA.
Haluatko tosissasi esim. Neuvostoliiton mallin, jossa kukaan ei tienaa mitään ja kaikki on yhteistä? Kyllä kommarit tietävät mitä sinä haluat, älä sinä sillä päätäsi vaivaa. Sehän on sitten se toinen suunta, jos tehokkuus ei kiinnosta.
http://www.kainuusta.com/index.php?option=com_frontpage&Itemid=1
Sinne siitä kirjoitettu on.
Näytelmä herätti vain ja ainoastaan kysymyksiä. Hyvään teatteriin kai kuuluukin kysymysten ja ajatusten herättäminen. Toteamus johtuu siitä, että en ole teatterin penkkejä ennen kuluttanut. No, kerran Jyväskylässä väliajalle saakka.
Koska näytelmässä oli paljon yhtymäkohtia kainuuta vaivaavaan sosiaali- ja terveyspuolen kriisiin, on hyvä että kysymyksiä herätellään.
Kolme kysymystä:
Miksi me annamme kaiken tämän tapahtua ympärillämme? Palveluja lakkautetaan ja loput keskitetään yhteen paikkaan.
Olemmeko me liian kilttejä ja kuuliaisia esivallalle? Uskomme siihen, että viisaus asioihin asuu jossakin muualla.
Milloin olemme valmiita sanomaan, nyt riittää?!
Olemme aina Suomessa puhuneet siitä, kuinka muualla asiat on huonosti ja vain meillä osataan asiat hyvin. Taitaa kuitenkin olla niin, että nimenomaan yhteisöllisyydessä meillä olisi hyvinkin paljon takaisin oppimista kaikilta maahanmuuttajilta. Vanhusten arvostamisesta muuallakin kuin juhlapuheissa. Sitä mukaa, kun olemme juosseet kehityksen oravanpyörässä maailman johtotähtenä (omasta mielestämme) olemme etääntyneet ihmisarvoisesta elämästä. Meille on kaikki kaikessa raha ja kaikki se mammona minkä elämämme aikana haalimme itsellemme. Emme tee mitään ketään muita ihmisiä varten.
Viimeiseksi mieleeni hiipii yksi kysymys; onko jo liian myöhäistä muuttaa suuntaa?