Terveysterrorismista ja lääkkeiden turhasta syöttämisestä terveille ihmisille on jo tullut suorainen rasitus yhteiskunnalle.
Lääke- ja ruokateollisuus on median suurin rahoittaja. Siksi media julkaiseekin vain uutisia jotka tukevat rahoittajiensa etuja.
Lääkärit määräävät turhia lääkkeitä täysin terveillekin ihmisille.
Tiedän mistä puhun. Itselleni määrättiin kalliita osteoporoosilääkeitä sillä perusteella kun olin kaatunut ja taittanut ranteeni ja ikäni oli 60 Ehdin ostaakin jo lääkkeet ja syödä yhden viikkoannoksen, kun fysioterapeuttini kyseenalaisti osteoporoosin mahdollisuuden.
Menin omalla kustannuksellani osteoporoosimittaukseen ja siellä todettiin ettei alkavaakaan osteoporoosia ollut.
Jätin luonnollisesti lääkkeet syömättä.
Sama lääkäri määräsi myös kolesterolilääkityksen ja käytinkin 1/2 vuoden ajan, kunnes tajusin kyseenalaistaa koko homman.
Olen nimittäin täysin terve, syön kaikkea perinteistä ruokaa. Koetan pitää painoani kurissa.
Käyn joka päivä koirani kanssa pitkällä lenkillä aamuin ja illoin.
Olen elänyt jo niin vanhaksi, ettei minulla ole mitään syytä ruveta ylimääräisiä lääkkeitä käyttämään sillä verukkeella, että eläisin mahdollisesti vielä pitempään.
Elämä on tällaisenaan hyvää ja mielekästä.
Lääke- ja ruokateollisuus on median suurin rahoittaja. Siksi media julkaiseekin vain uutisia jotka tukevat rahoittajiensa etuja.
Lääkärit määräävät turhia lääkkeitä täysin terveillekin ihmisille.
Tiedän mistä puhun. Itselleni määrättiin kalliita osteoporoosilääkeitä sillä perusteella kun olin kaatunut ja taittanut ranteeni ja ikäni oli 60 Ehdin ostaakin jo lääkkeet ja syödä yhden viikkoannoksen, kun fysioterapeuttini kyseenalaisti osteoporoosin mahdollisuuden.
Menin omalla kustannuksellani osteoporoosimittaukseen ja siellä todettiin ettei alkavaakaan osteoporoosia ollut.
Jätin luonnollisesti lääkkeet syömättä.
Sama lääkäri määräsi myös kolesterolilääkityksen ja käytinkin 1/2 vuoden ajan, kunnes tajusin kyseenalaistaa koko homman.
Olen nimittäin täysin terve, syön kaikkea perinteistä ruokaa. Koetan pitää painoani kurissa.
Käyn joka päivä koirani kanssa pitkällä lenkillä aamuin ja illoin.
Olen elänyt jo niin vanhaksi, ettei minulla ole mitään syytä ruveta ylimääräisiä lääkkeitä käyttämään sillä verukkeella, että eläisin mahdollisesti vielä pitempään.
Elämä on tällaisenaan hyvää ja mielekästä.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Toinen asia: nyt ova tulleet muotiin muistilääkärit. Kun menet lääkärille, niin saat tietää, miten dementiaasi voidaan ehkäistä.
Meikäläinenkin innostui asiasta. Olihan noita muistitehtäviä tehty Internetistä aika hyvällä menestyksellä, joten uskottiin hyvää tulokseen.
Pari kertaa tuli maksetuksi lääkärin taksakin, yhteensä siinä 270 euroa.
Siinä ajassa selvisi, että muistin tutkimiseen tarvitaankin eri kuvauksia ja kokeita, joiden nettohinnaksi, siis itse maksettavaksi osaksi kertyisi noin 700 euroa. Sen päälle tulisi vielä lääkärillä käynti. Varoja kuluisi siis tuhatkunta euroa ja silloin saisi tietää, kuinka dementoitunut on - ainakin lääkärin mielestä.
Mainitulla 270 eurolla ei selvinnyt vielä pätkääkään siitä, oliko meikäläisellä dementia jo etenemässä.
Johtopäätös oli selvä. Dementiatutkimukset saavat olla. Eletään elämää sellaisena kuin se vastaan tulee.
("Terveysterrorismista ja lääkkeiden turhasta syöttämisestä terveille ihmisille on jo tullut suorainen rasitus yhteiskunnalle".)
-On hyvä , että yhteiskunta terveyden edestä "terrorismia" harjoittaa.
("Lääke- ja ruokateollisuus on median suurin rahoittaja. Siksi media julkaiseekin vain uutisia jotka tukevat rahoittajiensa etuja. ")
- Lääkäri ja teollisuus kulkevat käsi kädessä.
Vain tarpeelliset teollisesti valmistetut lääkkeet ovat ns. varmoja. Niihin voi luottaa.
("Lääkärit määräävät turhia lääkkeitä täysin terveillekin ihmisille.")
-Ei pidä paikkansa. Noin ei tehdä koskaan.
("Tiedän mistä puhun. Itselleni määrättiin kalliita osteoporoosilääkeitä sillä perusteella kun olin kaatunut ja taittanut ranteeni ja ikäni oli 60 Ehdin ostaakin jo lääkkeet ja syödä yhden viikkoannoksen, kun fysioterapeuttini kyseenalaisti osteoporoosin mahdollisuuden.
Menin omalla kustannuksellani osteoporoosimittaukseen ja siellä todettiin ettei alkavaakaan osteoporoosia ollut.
Jätin luonnollisesti lääkkeet syömättä.
Sama lääkäri määräsi myös kolesterolilääkityksen ja käytinkin 1/2 vuoden ajan, kunnes tajusin kyseenalaistaa koko homman.
Olen nimittäin täysin terve, syön kaikkea perinteistä ruokaa. Koetan pitää painoani kurissa.
Käyn joka päivä koirani kanssa pitkällä lenkillä aamuin ja illoin.
Olen elänyt jo niin vanhaksi, ettei minulla ole mitään syytä ruveta ylimääräisiä lääkkeitä käyttämään sillä verukkeella, että eläisin mahdollisesti vielä pitempään.
Elämä on tällaisenaan hyvää ja mielekästä.")
-Jätit syömättä lääkkeesi!
Olet hoidossa joka on vapaaehtoista. Avohoidossa on hoidontarvitsevia eriasteisia, joten en puutu siihen.
Kuka on vastuussa jos jokin kohta, esim; tapauksessasi ei tuota positiivista tulosta, vaan on ristiriidassa yhteiskunnallisten asioiden kanssa .
Kenen kanssa vastuu sitten jaetaan kun sattuu jotain epäinmihillistä?
Kyllä Suomessa vielä kannattaa kuunella mitä oma lääkärimme sano.
Luottakaamme häneen.
josta lääkäreilläkin kuuluu olevan keskenään erilaisia näkemyksiä. On hyviä, mutta on myös leipääntyneitä lääkäreitä. Kukaan ei voi olla ihan kaikkeen syvällisesti perehtynyt. Ihan jokaiseen lääkäriin ei välttämättä tarvitse luottaa, jos syystä tai toisesta epäilyttää. Aina voi hankkia lisätietoja asiasta, ja sitten käydä tarkistamassa diagnoosin ja hoitovaihtoehtoja myös toisen lääkärin vastaanotolla.
Luotettavat lääkkeet on yksi asia ja mahdollisesti turhat lääkkeet on toinen kysymys, josta kannattaa tarkistaa useampia käsityksiä. Uusia tutkimuksia valmistuu kaiken aikaa ja osa niistä antaa juuri päinvastaisia tuloksia kuin aikaisemmat. Lääketeollisuus on bisnesstä ja osalla lääkäreistä on ainakin ollut oma osansa siinä. Valvontaa on tehostettu viime vuosina ja ihan viimeisistä kuvioista en ole varma.
Siitä olen samaa mieltä Bilmanin kanssa, että oman lääkärin tulee tietää, millaisia lääkkeitä hänen asiakkaansa käyttää. Ellei aio käyttää jotain lääkettä, se pitäisi ilmoittaa lääkärille ja pohtia yhdessä vaihtoehtoja. Jos lopettaa lääkkeen käyttämisen, myös siitä olisi hyvä ensin keskustella lääkärin kanssa. Ehkä hankittua uutta tietoa esim. jostain tutkimuksesta voisi antaa myös omalääkärille.
Mikään ei estä omatoimisesti hankkimasta tietoa omaan sairauteen tai terveyteen liittyvistä kysymyksistä. Joskus löytyy jotain sellaista, mitä lääkärikään ei vielä tiedä, ja useimmiten hän itsekin ryhtyy mielellään etsimään lisätietoja. Tarvittaessa nykyaikana lääkärit voivat konsultoida ja etsiä uutta tietoa koko maailmasta yllättävän helposti ja nopeasti.
Lääkärit eivät enää ole jumalan asemassa yhteiskunnassamme, vaan he ovat ihmisiä, joiden kanssa voi myös keskustella asioista, kysellä ja tarvittaessa kyseenalaistaa niitä. Yhteisymmärryksessä varmaan pääsee parhaisiin tuloksiin. ;))
ja paljon. Vanhuksia pidetään tokkurassa. Kokonaislääkitystä ja yhteensopivuutta ei tarkisteta.
Ilman lääkitystä pärjääville, mutta lääkkeitä kärttäville reppanoille määrätään psyykenlääkkeitä. Ei kuitenkaan aina niitä mitä he haluaisivat, niistähän voi tulla hyvä olo ja riippuvaisuus. Määrätäänkin sellaisia joista ei tule niin hyvä olo, mutta kappas, riippuvaisuus tulee kumminkin. Ja sivuvaikutuksina pysyviä pakkoliikkeitä ym.
Säälin niitä lääkkeiden raunioittamia ihmisiä, joilla ei ole ketään, joka pistäisi asiat järjestykseen. Itse he eivät enää pysty, alunperinkään eivät ehkä tohdi kyseenalaistaa tai edes kysyä mitään vaihtoehtoa.
syö täysin turhaa kolesterolia alentavia lääkkeitä. Alentamalla ohjearvoja, tehtiin meistä sairas kansa. Ja mehän uskomme, että kun syö paljon lääkkeitä, pysyy terveenä.
Miten useat lääkärit kuuluvat nykyään suosittelevan erityisesti hyvin toimeentuleville ihmisille "ennalta ehkäiseviä" lääkkeitä kohoamassa olevan verenpaineen, kolesterolin ja aikuisiän diabeteksen kasvavien uhkien suojaksi.
Tiedän muutamia ihmisiä, jotka ovat sitä mieltä, ettei heidän tarvitse yhtään rajoittaa epäterveellistä herkutteluaan, lääkkeet pitävät tilanteen tasapainossa. - On se niin helppoa nykyään.;))
Ihmiset haluavat kyllästää itsensä myrkyillä he suorastaan suuttuvat jos joku huomauttaa heille asiasta
”Menin omalla kustannuksellani osteoporoosimittaukseen”
”Sama lääkäri määräsi myös kolesterolilääkityksen”
Niin, mielestäni, jos on varaa ja varsinkin nuoret lapset,
kyllä kannattaa syödä läikkeitä.
Meidän vanhempamme on syönyt lääkkeitä runsaasti jo 55v asti
ja kaikki on yli 85v päässyt todella hyväkuntoisena.
Eivät ne lääkkeet ainakaan tapa.
Minä hain jo 50v lääkkeet verenpaineeseen ja kolestrooliin,
sanoin lääkärille että ennakoin ja voinhan vaikka sitten 70v lopettaa,
hän oli asiassa aivan sama mieltä.
(ensin kävin kahdesti terveyskeskuksessa, eivät antaneet,
yksityinen antoi heti ja laittoi poliklinikalle lähetteen kuntopyöränkin)
Sillä et näe päällepäin verenpainetautisia, tms.
mutta nuo ko. taudit rajoittavat hyvin paljon elämää,
kysy heiltä.
Tunnen useampiakin naisia jotka ovat kaatuneet ja tullut lonkkamurtuma,
ovat maanneet palvelukeskuksissa yli kymmenenkin vuotta, mieti.
Samoin kuinka monelle on tehty ohitusleikesuksia,
muuta eivät tahdo määrätä kunnallista tietä vasta kun on kärsinyt useita vuosia,
enää kun 75v ylittyy.
Kolestroolien kanssa ei ole leikkimistä.Tiedätkö että kolestrooliarvot voivat olla korkeita,vaikka söisi kuinka terveellisesti,ylipainoa ei olisi.Yksinkertaisesti on vain taipumus korkeisiin arvoihin.Näin minulla,syön mielummin lääkkeitä kuin että joutuisin sairaalaan tulpan takia.Se,se vasta yhteiskunnalle on kallista.Jos siis arvosi olivat koholla,kehoittaisin sinua syömään lääkkeesi ihan kiltisti.
En leiki kolesteroliarvoilla koska en ole kahteen vuoteen edes käynyt lääkärissä mittauttamassa kolesteroliarvojani.
Koska olen terve, en katso kolesterolilukemien tiedolla olevan mitään merkitystä kohdallani.
Jos olisin sairas ,menisin luonnollisesti lääkäriin, mutta turhaa lääkärissä hyppäämistä en harrasta.
Kolme vuotta sitten rannemurtuman takia jouduin käymään lääkärissä ja sitä kautta otettiin verikokeita ja kolesterolimittaukset. Muut veriarvot olivat normaalit, mutta kolesteroli koholla, johon sain sitten lääkemääräyksen. Koska en tunne itseäni sairaaksi ja tutkimustulokset kolesterolista ovat ristiriitaisia, katsoin ettei minulla ole syytä käyttää lääkitystä ja lopetin lääkkeen käytön.
Olen nyt 67 vuotias, minulla ei ole mitään syytä ruveta syömään lääkkeitä siinä luulossa, että ne jotenkin ehkäisisivät sairastumistani tai kuolemaani, joka on väistämätöntä parinkymmenen vuoden sisällä.
Aviomieheni kuoli 6 vuotta sitten sydämen ohitusleikkaukseen Mehiläisen sairaalassa.
Hän oli sairastanut sepelvaltimotautia vuosien ajan.
Jo aikaisemmin HYKSissä oli tehty 4 suonen ohitusleikkaus. Vuoden kuluttua leikkauksesta oli 2 siirrännäistä jo täysin tukossa, mutta korvaavia suonia oli tullut joilla sydän pystyi jollain lailla toimimaan.
Mieheni söi kolesterolilääkkeitä koko sairautensa ajan ja ruokavalio pidettiin erittäin tiukkana.
Mikään lääke ei kuitenkaan pystynyt estämään sairauden etenemistä.
Se lääkemäärä,5 erilaista nitrot, jonka mieheni käytti päivittäin, ei estänyt hänen sairautensa etenemistä ja ikään nähden ennen aikaista kuolemaansa.
On varmasti paljon turhaa lääkkeiden syöntiä, mutta joskus todella tarpeen.
Naapurini oli terve kuin pukki, harrastaa liikuntaa muidenkin edestä. Kuin salama kirkkaalta taivaalta, sai aivoinfarktin. Oli vielä työelämässä sen saatuaan, mutta loppuvuodet työssä, sairaudestaan toivuttuaan, tosi raskaita. Hänellä todettiin korkeat kolesteroliarvot ja syö nyt loppuelämänsä lääkkeitä. Olemme pohtineet asiaa. Jos hänellä olisi ollut tiedossa nuo kohonneet arvot, luultavasti lääkityksellä olisi aivoinfarkti jäänyt saamatta. No, emme tiedä, mutta nyt hän syö mielellään lääkkeensä ja toivoo, ettei sairaus uusisi.
Dosentti Markku Myllykangas kirjoittaa useissa julkaisuissa näistä turhista lääkityksistä. Joissakin tapauksissa yhdyn täysin hänen sanomaansa, mutta en ihan kaikkeen voi suhtautua samoin kuin hän.
Ihmisen eliniän mitta ja laatu ovat jokaisen yksilön kohdalla erikseen mietittävä. Tuoko lääkitys lisää kärsimystä vai helpottaako elämänlaatua. Jos yhdeksänkymppinen vanhus on jo vuosia makaillut dementoituneena sängynpohjalla, onko inhimillistä pakkosyöttää hänelle purkkitolkulla lääkkeitä? Eikö olisi armeliaampi antaa hänelle hyvää perushoitoa ja jos on kipuja, kipulääkettä.
Itselleni ainakin toivoisin sellainen vanhuuden ettei minua pakkohoidettaisi. Olen ajatellut sitäkin, että en antaisi missään elämäni vaiheessa itseäni rekuskitoida(elvyttää, kun elintoiminnot on seis).
Siteeraus tri Antti Heikkilän blogista:
"Uskomme elävämme avoimessa yhteiskunnassa, jossa tieto on kaikkien vapaasti saatavilla.
Emme vain huomaa niitä hienovaraisia, mutta äärimmäisen tehokkaita keinoja joilla mieltämme muokataan.
kuinka paljon todellisuudessa päätämme itse omasta elämästämme, on kysymys jonka jokaisen tulisi tehdä itselleen"
Suosittelen tutustumista Anttiheikkilä.com blogiin
On kunnossapitotermi.
Käyn tarkastuksessa ja verikokeissa vuosittain.
Viettäessäni raivoraitista, kuntoilevaa elämää voin unohtaa minulle viisi vuotta sitten määrätystä lääkityksestä valtaosan.
"Levottomina" jaksoina jää säännöllinen kuntoilu ja tilalle astuvat rennommat, epäterveellisemmät elämäntavat jolloin, seurannan perusteella, palaan joksikin aikaa popsimaan puolta annosta minulle määrätystä painelääkityksestä.
Seuraan itse painetta kalibroidulla mittarilla.
Kokonaiskolestrolin taso on kuntoilun aloituksen jälkeen laskenut ja HDL noussut yli 2:n.
Rentoutusjaksoista huolimatta maksa-arvoni ovat erinomaiset.
Sokeri ei ole koskaan ongelma ollutkaan.
Eli litaniani sisältö pyrkii olemaan: Määrättyyn lääkitykseen tulee mielestäni suhtautua täydellä vakavuudella mutta pyrkiä ymmärtämään omien, elintapoihin liittyvien ratkaisujen vaikutus lääkityksen tarpeellisuuteen.
Omalla kohdallani yhteys on selvä.
Muutaman viikon lievähkökin alkoholin käyttö yhdistettynä puuttuvaan, säännölliseen, napakkaan kuntoiluun palauttaa verenpainelääkitystarpeen.
Joku pitää sitä itsensä silpomisena mutta eihän koko aikaa jaksa askeettikaan olla.
Pidän matkustelusta joka itsessään ei velvoita alkoholin käyttöön mutta jossain määrin koen sen kuuluvan asiaan.
Osaat analysoida tilanteesi oikein ja tiedät mitkä elämäntavat saavat aikaan muutoksia terveydentilaasi.
Myös tilanteen korjaaminen tuntuu olevan hallinnassa.
Olen samaa mieltä kanssasi, kyllä elämä on annettu elettäväksi.
Ei kaikkea hauskaa ja epäterveelliseksi koettuakaan voi ja pidä jättää elämästä pois.
Matkustelu on ollut minullekin suuri nautinto.
Nyt leskeydyttyäni se on kuitenkin jäänyt vähemmälle. Lähinnä kotimaan ja Ruotsin matkoihin. Tyttäreni asuu Tukholmassa, joten siellä tulee pistäydyttyä.
Yksin ei ole mukava matkustaa.
Olen aina harrastanut liikuntaa, lähinnä lenkkeilyä ja uintia nykyisin.
Minulla on kaverina suursnautseri tyttö, joka on vielä nuori, 3 vuotias ja se tarvitsee säännölliset pitkät lenkit päivittäin. Samalla hoituu omakin kuntoni.
Verenpaineeni on ollut mieluummin ala- kuin yläkantissa, joten verenpainelääkkeisiin ei ole ollut aihetta.
Raivoraitis en ole koskaan ollut. Käytän viiniä pari kertaa viikossa ruokailun yhteydessä.
Maksakokeessa en ole ollut vuosiin, mutta luulen sen olevan kunnossa, ainakaan ei ole mitään siihen viittaavia vaivoja.
Uskon elämäntavoilla ja ruualla olevan suuri vaikutus terveyteemme.
Itse olen kaikkiruokainen. En allerginen millekään ruoka-aineelle tai hajusteelle.
Käytän hyvin paljon erilaisia marjoja. Kerään pakastimet, 2kpl, täyteen mustikoita, mansikoita, vattuja, puolukoita, lakkoja, sekä puutarhamarjoja, viinimarjoja, karviaisia, marja-aronioita ja kriikunoita. Kun joka päivä syö
vähintään 2dl päivässä jotakin näistä tulee vitamiinien tarve tyydytettyä.
Hyvään elämään kuuluu myös henkisen puolen ylläpito.